Apurahataiteilijan sosiaaliturvasta

10.9.2012

Teksti: Henri Virtanen

Apurahataiteilijan sosiaaliturva otti lakisääteisen eläke- ja tapaturmavakuutuksen myötä aimo harppauksen eteenpäin vuoden 2009 alussa.

Eläkevakuutuksen kerryttämä eläke on sidottu apurahan määrään perustuvaan työtuloon. Vuositasolle suhteutettuna apurahojen suuruus noudattaa melko tarkkaan verottoman apurahan enimmäismäärää. Keskimääräinen apurahansaajan työtulo on tällä hetkellä hiemaa suurempi eli noin 19 600 euroa, mikä kartuttaa vuosiapurahansaajan tulevaa kuukausieläkettä noin 25 euroa (tämän päivän tasossa laskettuna). Lakisääteisen vakuutusturvan piirissä on kuukausittain noin 750 taiteilijaa.

4 kk työskentelyehto

Apurahatyön vakuuttaminen edellyttää vähintään neljän kuukauden työskentelyjaksoa. Tätä ns. neljän kuukauden sääntöä on kritisoitua, sillä se jättää osan apurahatyöstä vakuuttamisen ulkopuolelle. Voisiko tästä ongelmasta päästä eroon vain ajattelutavan muutoksella? Eläkevakuutuksen tullessa lakisääteiseksi monet apurahan myöntäjät huomioivat vakuuttamisesta syntyvän kulun korottamalla vähintään neljän kuukauden työskentelyyn myöntämiensä apurahojen suuruutta. Apurahansaaja sai siis tavallaan entisen apurahan päälle ”ilmaisen” sosiaaliturvan.

Lyhyiden kausien tuominen eläkevakuuttamisen piiriin nostaisi varmasti esiin myös tarpeen nostaa niiden apurahojen määrää. Kokonaisuuden kannalta on mielestäni kuitenkin mielekkäämpää kehittää koko apurahajärjestelmää niin, että entistä enemmän keskityttäisiin taiteellisen työn laajamittaisempaan tukemiseen myöntämällä pidempiaikaisia apurahoja. Monet suuremmista säätiöistä ovatkin ohjanneet jo pitkään omaa myöntökäytäntöään tähän suuntaan.

Apurahat ovat toki oleellinen tukimuoto yksittäisille taiteellisille toiminnoille, jotka yksinkertaisesti eivät elä neljää kuukautta. Mutta eikö näissäkin tapauksissa tuki myönnetä hyvän hakijan hyvälle suunnitelmalle? On luontevaa olettaa saman tekijän pystyvän kehittämään muitakin toteuttamiskelpoisia suunnitelmia. Miksei siis haettaisi ja myönnettäisi samalla kokonaisvaltaisempaa tukea pidemmälle ajanjaksolle, jolloin myös taiteilijan sosiaaliturva olisi turvattu? Tässä tarvitaan ajattelutavan muutosta apurahan myöntäjien ja erityisesti apurahoja hakevien taiteilijoiden puolella.

Vakuutuksen ja työn kohtaaminen

Apurahansaajan vakuuttaminen ratkaistaan aina apurahakohtaisesti. Jokaisen työskentelyyn myönnetyn apurahan kohdalla ratkaistaan siis erikseen kuuluko se lakisääteisen vakuutusturvan piiriin vai ei. Apurahataiteilijalla voi olla useampia vakuutuksia yhtä aikaa, jos hänellä on köytössään useampia apurahoja. Tällöin hänen turvansa taso luonnollisesti määräytyy vakuutusten yhteenlasketusta turvasta.

Erityisesti tapaturmavakuuttamisen kannalta on oleellista pyrkiä kohdentamaan vakuutus mahdollisimman tarkkaan todellisen työskentelyn mukaiselle ajalle. Vakuutusturvan pystyy tietyin ehdoin keskeyttämään äitiys- tai hoitovapaan, siviili- tai varusmiespalveluksen, tai pitkäaikainen sairauden tai kuntoutuksen ajaksi. Nämä keskeytysperusteet ovat lisänneet paineita myös perinteisesti tiukasti tietylle ajalle kohdentuvien kuukausittain maksettavien valtion taiteilija-apurahojen käytön joustavoittamiseen.

Yksityisten säätiöiden myöntämien apurahojen kohdalla tilanne on toinen. Niiden myöntämien apurahojen käyttö on jo nyt yleensä ajallisesti hyvin vapaasti toteutettavissa. Tähän nähden vakuuttamisen säännöt keskeytystilanteiden osalta ovat kankeita. Erityisesti apurahansaajan vakuutusta ei voi keskeyttää toisen apurahan käytön (ja toisen vakuutuksen) ajaksi tai määräaikaiseen palkkatyöhön siirryttäessä. Tämä ongelma on onneksi tiedostettu ja asiaan liittyvä korjausesityksestä on tehty aloite ministeriölle.

Toivottavasti tämä teknisesti melko pieni muutos ei hautaudu laajemman luovien alojen sosiaaliturvan kehittämiskeskustelun alle.

Kirjoittaja on Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen vakuutusasiantuntija.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInGoogle+Email to someone