Kolmio-hankkeen pilotit käynnistyvät: Kuvanveistäjä ja Musiikkitalo

Teksti: Suomen Taiteilijaseura
Kuva: Satu-Minna Suorajärvi

Kuka olet ja mistä tulet?

Olen Satu-Minna Suorajärvi, Kuvataideakatemiasta v. 2008 valmistunut kuvanveistäjä. Opinnoissani painottui alkuun perinteinen kuvataiteen opetus. Piirrän edelleen lähes päivittäin ihmistä, tilaa, varjoja ja valoa sekä muodonmuutoksia. Teoksissani kuvaan usein ihmistä veistosten, installaatioiden ja animaatioiden keinoin.

Parin viimeisen vuoden ajan olen perehtynyt 3D-grafiikan ohjelmiin, ja muokkaan niiden avulla ihmisfiguuria. Nykyisessä kuvatulvassa 3-ulotteiset asiat esitetään litteinä. Oma visuaalinen ajatteluni toimii toisinpäin. Muunnan litteitä kuvia takaisin 3-ulotteisiksi. Aavistelen että elämme paluuta kolmiulotteisuuteen, mistä esimerkkinä on 3D-elokuvien varovainen työntyminen markkinoille. Luolamaalauksethan maalattiin aikoinaan epätasaisille luolien seinille eikä tasaiselle valkoiselle seinälle.

Olen toiminut usean vuoden ajan Piirakka-ryhmässä. Teemme julkiseen tilaan taidetta järjestäen erilaisia happeninkejä, joissa katsojat voivat osallistua teosten tekemiseen. Omassa taiteessani sekoittuu nykyään pitkät kuvataiteen perinteet, uudet tekniikat ja tavallisten ihmisten osallistuminen taiteen tekoon.

Miksi kiinnostuit Kolmio-hankkeesta?

Kolmio-hankkeen kautta pääsen toteuttamaan yhtä mieltäni askarruttavaa ideaa eli graffitien muuttumisesta 3-ulotteisiksi. Graffitimaalaukset ovat itsessään veistoksellisia ja on mielenkiintoista nähdä, miltä ne tuntuvat kun ne työntyvät tilaan. Tätä ei voi tietää ennen kuin veistos ja installaatio on olemassa kokemista varten. Minua ajaa eteenpäin luolamaalarien halu vangita kuvaa epätasaiseen tilaan. Miten graffiti-maalarin ajattelu muuttuu kun maalausta käsittelee tilallisesti?

Millaista projektia olet suunnitellut?

Projektin työnimi on 3-ulotteinen graffiti, ja sen kohderyhmänä ovat yläasteikäiset nuoret. Graffitit ovat upeita, mutta minulla ei ole graffititaiteilijataustaa. Tavoitteeni on tarjota 3-ulotteisia esittämisen mahdollisuuksia tähän kenttään. Nuoret ovat luovan prosessin sytyke eli he luovat alkuperäiset kuvalliset ideat. Minä toimin ns. matkanjohtajana, joka avittaa kaksiulotteisten kuvien muuntumisen 3-tilallisiksi kokeiluiksi ja mahdollisesti veistoksiksi. Tekijyys  ja opettaja-oppilas –suhde sekoittuvat. Oikeastaan itse olen tässä oppimassa.

Kolmio-hankkeen keskeiset tavoitteet on määritelty näin:

Kolmion tavoitteena on parantaa valtakunnallisten järjestöjen ymmärrystä kuva- ja säveltaiteen alojen mahdollisuuksista hyvinvointipalveluiden tuottajina sekä kykyä toimia välittäjänä hyvinvointipalveluiden tuottamisessa. Kolmion tavoitteena on lisätä kuvataiteilijoiden, säveltäjien ja kulttuurituottajien valmiuksia toimia moniammatillisissa työryhmissä hyvinvointipalveluiden tuottamisessa. Kolmion tavoitteena on lisätä niin järjestöjen kuin kuvataiteilijoiden, säveltäjien, kulttuurituottajien sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten verkostoitumista.

Mitä annettavaa sinulla on tälle projektille ja sen tavoitteiden edistämiselle?

Veiston ohessa minulla on pitkä työura lääkärinä, viimeaikoina olen tehnyt psykiatrian sijaisuuksia aikuis- ja nuorisopuolella.  Olen joutunut sivusta seuraamaan 90-luvun laman vaikutuksia työikäisiin ja toisaalta nuorten nykyistä hätää. Toisilla menee hyvin, mutta kuilu hyvinvoivien syrjäytyvien välillä kasvaa. Syrjäytyminen on muuttumassa sukupolvelta toiselle siirtyväksi. Kolmio-hankkeen kautta on mahdollista ehkäistä syrjäytymisuhkia, luoda uusia malleja miten madalletaan katsojan osallistumista taideprojekteihin. Minulle projekti antaa mahdollisuuden verkostoitumiseen sosiaaliseen taiteeseen suuntautuvien tekijöiden kanssa.