Kommentti: Pitääkö perussuomalaista kulttuuriministeriä pelätä?

26.4.2017Kirjoittaja: Miisa Pulkkinen

Kultturiministerin salkun siirtyminen perussuomalaisille on saanut monet kuvataiteilijat ja kulttuurin ammattilaiset hämmennyksen ja someraivon valtaan. Taiteilija-lehden päätoimittaja Miisa Pulkkinen pohtii, mitä vaikutuksia ministerivaihdoksella voi olla.

Pääministeri Juha Sipilän hallitus ilmoitti yllättäen puoliväliriihensä päätteeksi, että hallitukseen tulee kolme uutta ministeriä. Kukin hallituspuolue saa uuden salkun, ja perussuomalaisten uuden ministerin vastuulle yhdistetään kulttuurin, urheilun ja eurooppaministerin tehtävät.

Yllätys oli monille kuvataiteilijoille ja kulttuurin ammattilaisille ikävä. Sosiaalisessa mediassa perussuomalainen kulttuuriministeri on tuomittu heti tuoreeltaan. Uuden ministerin nimi on selvillä vasta viikon lopuksi, mutta jo nyt on selvää, ettei häntä oteta taidealalla avosylin vastaan.

Hämmennys ja raivo on ymmärrettävää. Perussuomalaiset on ainoa eduskuntapuolue, joka on suoranaisesti ilmoittanut vastustavansa nykytaidetta. Vuoden 2011 eduskuntavaaleihin tehtyä ohjelmaa ei hevillä unohdeta. Tarkkaan ottaen perussuomalaiset linjasi 2011, että ”Valtion myöntämiä kulttuuritukirahoja on ohjattava siten, että ne vahvistavat suomalaista identiteettiä. Tekotaiteelliset postmodernit kokeilut sen sijaan olisi syytä jättää taloudellisesti yksittäisten henkilöiden ja markkinoiden vastuulle.”

Taiken blogissa perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja puheenjohtajaehdokas Sampo Terho puolustaa edelleen kansallisuusaatetta taiteessa mutta hän linjaa huomattavasti maltillisemmin: ”Innoitukseltaan kansallinenkaan taide ei pyri olemaan vain kansallista, vaan taiteen perusluonteeseen kuuluu liike.” Terhoa on monissa veikkauksissa pidetty todennäköisimpänä kulttuuri-, urheilu ja eurooppaministerinä.

Pitääkö nyt pelätä, että perussuomalainen kulttuuriministeri kääntää taide- ja taiteilijapolitiikan linjan? Kyllä ja ei.

Toinen syy vastustaa perussuomalaista kulttuuriministeriä on puolueessa rehottava rasismi ja jyrkkä maahanmuuton vastainen linja. Taide- ja kulttuuriala puolestaan on asettunut turvapaikanhakijoiden tueksi, minkä osoittaa esimerkiksi 10 000 allekirjoitusta kerännyt kannanotto humaanin pakolaispolitiikan ja ihmisoikeuksien puolesta. On tosin hyvä muistaa, että kuntavaaleissa perussuomalaisten riveissä oli muutamia kuvataiteilijaehdokkaita eri puolella maata.

Pitääkö nyt pelätä, että perussuomalainen kulttuuriministeri kääntää taide- ja taiteilijapolitiikan linjan? Kyllä ja ei.

Kyllä siksi, että vaikka perussuomalaisten linjaus ”tekotaiteellisia postmoderneja kokeiluja” vastaan todennäköisesti oli huomiohakuista provokaatiota, myös heidän kannattajakuntansa näyttäytyy taidevastaisena joukkona, kun asenteita vertaa muiden puolueiden kannattajiin. Kun Prosentti taiteelle -hanke selvitti 2014 suomalaisten suhtautumista julkiseen taiteeseen, perussuomalaisten kannattajat suhtautuivat asiaan penseimmin. Heistä kuitenkin puolet (51 %) halusi nähdä taidetta arjessaan. Kun Suomen Taiteilijaseura uusi tutkimuksen viime syksynä, perussuomalaisten kannattajista enää 46 % kannatti julkista taidetta. Jälleen puoluekannatus ja nimenomaan perussuomalaisten kannattaminen oli ainoa tekijä, joka selvästi jakoi näkemyksiä suhteessa julkiseen taiteeseen.

Leikkaako Perussuomalaisten kulttuuriministeri kannattajia miellyttääkseen taiteen tuet tai julkisen taiteen määrärahat? Tuskin. Suomessa julkista taidetta tilaavat etenkin kunnat, omilla päätöksillään. Sipilän hallitus on linjannut hallitusohjelmassaan, että taiteen ja kulttuurin määrärahoja ei leikata. Tällä hallituskaudella se on hyvin poikkeuksellista, sillä lähes kaikesta muusta on leikattu. Jos linja pitää hallituskauden loppuun, kuvataide jää saamapuolelle, sillä juuri kuva- ja mediataiteen rahoitusta nostettiin tälle vuodelle. Leikkauksia ei tullut myöskään hallituksen puoliväliriihessä, joskaan siellä ei päätetty myöskään antaa taiteelle lisää rahaa. Esimerkiksi Taiken ehdotus sadasta uudesta taiteilija-apurahasta satavuotiaan Suomen kunniaksi lienee nyt kuopattu ainakin tältä juhlavuodelta. Taiteilija-apurahojen määrästä voivat ministeri, hallitus ja eduskunta päättää, mutta apurahojen saajat ratkaisee vertaisarviointi. Sinne perussuomalaisten linjaus postmodernien kokeilujen vastustamisesta tuskin ulottuu.

Tällä kertaa saamme kulttuuri-, urheilu- ja eurooppaministerin. Arvovalinta sekin.

Paljon on nyt kiinni siitä, pitävätkö hallitusohjelman linjat kauden loppuun saakka. Seuraavan hallituksen päätöksissä kiinnostaa, olisiko jälleen aika antaa kulttuuriministerille oma salkku useiden tehtävien yhdistelmän sijaan. Vielä tällä viikolla nimettävä kulttuuriministeri on jo järjestyksessä viides valtioneuvoston edustaja, joka vastaa kulttuurista muiden asioiden ohella. Tanja Saarelan ministerikauden 2003-2007 jälkeen salkkuun on aina yhdistetty jokin muu vastuualue, kuten urheilu, asunnot tai opetus. Tällä kertaa saamme kulttuuri-, urheilu- ja eurooppaministerin. Arvovalinta sekin.

 

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInGoogle+Email to someone