Kuka hyötyy epäkaupallisten teosten lupamaksuista?

20.9.2017Kirjoittaja: Martta Tuomaala

Kuva Martta Tuomaalan mediataideteoksesta FinnCycling-Soumi-Perkele!.

Kuvataiteilija Martta Tuomaala kysyy avoimessa kirjeessä Teosto ry:n hallitukselta, kuka hyötyy epäkaupallisten teosten lupamaksuista? Hänen työryhmänsä huomasi FinnCycling-Soumi-Perkele! -mediataideteoksen valmistuttua, että mediataideteokseen osallistuvat musiikintekijät eivät voi tehdä itsehallinnointisopimuksia vaan maksettavaksi lankesi tuhansien eurojen lupamaksu.

Olen viimeisen vuoden aikana tehnyt yhteistyössä kolmen muusikon kanssa musiikkiin pohjautuvaa FinnCycling-Soumi-Perkele! -mediataideteosta. Kyseessä on sisäpyöräilyohjelma, jonka katsoja voi halutessaan polkea läpi kuntopyörällä. Musiikki on teoksessa merkittävässä osassa, sillä se rytmittää kunto-ohjelman alusta loppuun ja luo työlle sisältöä lyriikoiden muodossa.

Vuonna 2015 arvioimme työryhmän kanssa teoksen tuotantokustannuksia: miten paljon joudutaan käyttämään aikaa teoksen taiteelliseen työhön ja kuinka paljon kenenkin työpanos tulisi maksamaan. Vuonna 2016 Suomen Kulttuurirahasto myönsi ison tuen teoksen tuotannolle, jolloin kaikki työryhmän jäsenet saivat apurahaa työskentelyynsä työmäärän mukaisesti. Teostoon liittyvät tekijänoikeusmaksut eivät vielä tuolloin painaneet mieltä. Olimme tuotannon ideointivaiheessa muusikkojen kanssa siinä uskossa, että voimme tehdä teoksen osalta itsehallinnointisopimuksen. Sopimuksen myötä tuotannossa käytetty Teoston jäsenten säveltämä musiikki olisi jäänyt kyseisen teoksen osalta tekijänoikeusjärjestön hallinnan ulkopuolelle.

Tänä vuonna saimme tietää olevamme väärässä. Toimimme tilanteessa huolimattomasti. Olin aiemmin tehnyt yhteistyötä Teoston muusikon kanssa lyhytelokuvaprojektissani, ja tuolloin teokseen sävelletyn musiikin itsehallinnointi oli mahdollista. Lyhytelokuvani tuotantoa hoiti tuotantoyhtiö, joten en ollut tietoinen sopimuskäytännöistä. Kukaan meistä ei tiennyt, että tallennuslupaan liittyvät maksut eroavat eri tuotantotyyppien välillä.

Kuvataiteilijat päätyvät usein omien teostensa tuottajiksi yksityishenkilöinä. Tätä ei mielestäni oteta tarpeeksi huomioon kuvataidealan peruskoulutuksessa.

Tietämättömyyteni selittyy kaiketi myös osin sillä, etten ole alan koulutusta käynyt ammattituottaja: kuvataiteilijat päätyvät usein omien teostensa tuottajiksi yksityishenkilöinä. Tätä ei mielestäni oteta tarpeeksi huomioon kuvataidealan peruskoulutuksessa. Opetusohjelmaan ei omana opiskeluaikanani kuulunut ainakaan laajempaa kokonaisuutta tekijänoikeuksista etenkään kuvataiteilijoiden velvollisuuksien osalta. Alalla opitaan usein virheiden kautta toimimaan toisin.Musiikin synkronointi, eli musiikin yhdistäminen kuvaan ja sen esittäminen, ei ole videotaideteoksessa ilmaista, vaikka Teoston muusikkojäsenelle maksettaisiin palkka tai apuraha taiteellisesta työstä: ei siitäkään huolimatta, vaikka säveltäjä itse haluaisi antaa esitysluvan teokselle korvauksetta. NCB (Nordisk Copyright Bureau) hallinnoi Teostoon kuuluvien jäsenten musiikin tallentamisoikeuksia.

Tekijänoikeuksiin liittyvä termistö, käytäntöjen ymmärtäminen sekä tiedonhaku voi olla vaikeaa yksittäiselle taiteilijalle, jolla ei ole tuottajan koulutusta. Opin nämä asiat itse kantapään kautta soittelemalla Teoston ja NCB:n maksulliseen asiakaspalveluun sekä selailemalla kahden eri tahon suomen- ja englanninkielisiä nettisivuja. Kuvataiteen alalla on myös tyypillistä vaihtaa työskentelyvälinettä: esimerkiksi pitkän linjan maalari tai kuvanveistäjä voi toteuttaa uransa aikana myös videotaideteoksia. Tuolloin on vielä tärkeämpää, että tieto taiteilijoiden tekijänoikeudellisista velvollisuuksista on helposti saatavilla.

Selvitettyämme asiaa saimme tietää, että tilausmusiikkihinta on 1,5 euroa sekunnilta, joka mahdollistaa teoksen esittämisen Suomessa, Skandinaviassa ja Baltian maissa. Koko Euroopan osalta hinta on 3 euroa sekunnilta ja globaalisti 4,5 euroa sekunnilta. Jos kyseessä on jo aiemmin sävelletty musiikki, hinta kasvaa: tuolloin musiikista maksetaan edellisten luokitelmien mukaisesti 2€/sekunti, 4€/sekunti ja 6€/sekunti. Kun taiteilijatuottaja maksaa tallennusluvan, hänellä on oikeus esittää teostaan rajoittamattomasti elokuvafestivaaleilla, muissa julkisissa tiloissa (galleriat, museot yms.), netti-tv:ssä sekä televisiossa. Finncycling-Soumi-Perkele! -teokseen on sävelletty 2584 sekuntia uutta musiikkia, joten teoksen tallennuslupakulut ovat seuraavat:

  • Suomi, Skandinavia ja Baltian maat = 3 876 euroa
  • Koko Eurooppa + 3 876 euroa lisää eli yhteensä 7 752 euroa
  • Globaalisti = 3876 euroa lisää eli kokonaissumma 11 628 euroa

Lisätiedon tarpeessa ilmoittauduin myös toukokuussa AVEKin järjestämään Mediataiteilijoiden iltakoulun tekijänoikeusluennolle, jonka olisi mielestäni hyvä olla pakollinen kuvataiteilijoille jo koulutuksen alkuvaiheessa. Iltakoulua koordinoi mediataiteen tuotantoneuvoja Tuuli Penttinen-Lampisuo ja luennolle mahtui ensimmäiset 30 ilmoittautunutta. Luennoista vastasivat Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry:n lakimies Teemu Pitkänen, Kopiosto ry:n lakimies Sami Kokljuschkin sekä Nordisk Copyright Bureaun asiakasvastaava Ulla Herpman. Luennosta jäi erityisesti mieleen Teoston tallennuslupiin liittyvät teemat. Sain kuulla, että itsehallinnoitavia tuotantotyyppejä ovat muun muassa mainokset, pitkät elokuvat, elokuvateatterilevitykseen tarkoitetut lyhytelokuvat ja dokumentit, trailerit, ohjelmapuffit sekä yritysesittelyt. Tämän jälkeen tuntui vaikealta hyväksyä sitä, että lähes poikkeuksetta epäkaupalliset mediataideteokset ovat tallennuslupamaksujen piirissä.

Taiteilijoille myönnetyt apurahat ovat usein haettua kokonaissummaa pienempiä. Tuolloin tuotannon kustannuksia supistetaan ensisijaisesti materiaaleista ja vuokrakalustosta. Näin kävi myös tämän tuotannon kohdalla. Vaikka Suomen kulttuurirahaston myöntämä tuki työryhmällemme oli suuri, saimme 4 000 euroa vähemmän kuin olimme hakeneet. Tuolloin on ajateltava myös talouden kannalta luovasti: vokaalit nauhoitetaan äänitysstudion sijaan treenikämpällä, tarvittavaa laitteistoa lainataan tutuilta tai vuokrataan kaverihinnalla ja oma vuokra-asunto muokataan kuvausstudioksi.

Usein taiteilijat käyttävät myös työskentelyyn tarkoitettua apurahaansa ylimääräisiin tuotantokustannuksiin. Mediataideteoksiin myönnetyt apurahat ovat lähtökohtaisesti pieniä. Ne eivät ole esimerkiksi vertailukelpoisia elokuva-alan tukiin. Tänä vuonna Taiteen edistämiskeskuksen myöntämät mediataiteen kohdeapurahat liikkuvat 1 000 – 4 000 euron välillä. Mediataideteoksen osalta en pidä siksi kovin todennäköisenä sitä, että olisimme voineet saada työskentelyapurahojen lisäksi suuren tuen tekijänoikeuskustannuksiin.

Mitkä olisivat olleet ylipäänsä realistiset vaihtoehtomme, jos olisin tiennyt tekijänoikeudellisista velvollisuuksista aikaisemmin?

Mitkä olisivat olleet ylipäänsä realistiset vaihtoehtomme, jos olisin tiennyt tekijänoikeudellisista velvollisuuksista aikaisemmin?

Olisin mahdollisesti voinut sopia muusikkojen kanssa, että osa apurahasta maksetaan työvaiheessa ja loput NCB:lle, jolloin Teosto tilittää ne noin vuoden päästä teoksen julkaisusta muusikoille. Tuossa tilanteessa olisin kuitenkin toiminut tuottajana väärin, sillä työstä tulee maksaa silloin kuin sitä tehdään. Tämän teoksen kohdalla Teosto-korvaukset olisivat kaiken lisäksi syöneet lähes 2/3 muusikon apurahasta.

Muusikko olisi voinut myös tehdä sävellystyön epävirallisella salanimellä Teoston asiakassopimuksen vastaisesti, jolloin tekijänoikeuskulut oltaisiin voitu välttää. Tässä tilanteessa muusikko ei olisi saanut työstään hänelle kuuluvaa huomiota ja kiitosta. Omalta osaltani tämänkaltainen vaihtoehto ei olisi tullut edes kysymykseen. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että muusikot polkevat kuvataiteilijoiden tavoin usein omia oikeuksiaan vain saadakseen tehdä työtään. Useampi muusikko on ihmetellyt ääneen, miksi musiikkia ei voitu tuottaa anonyymisti niin kuin epäkaupallisissa töissä ”on tapana”. Tällaisessa tilanteessa muusikko joutuu peittelemään jälkiään ja luottamaan siihen, että puhuttaessa teoksesta ihmiset “tietävät totuuden oikeasta säveltäjästä”.

Kolmantena vaihtoehtona olisin voinut hankkia teoksen säveltäjiksi Teoston ulkopuolisia tekijöitä. Tuolloin olisin menettänyt työryhmän jäseniä, joiden taitoihin ja yhteistyökykyyn luotan. Tässä tilanteessa Teoston jäsenyys olisi vienyt muusikolta työt ja apurahan.

Tunnettu artisti voi varmasti neuvotella Pampers-mainoksen sävellyssekunneista tallennuslupamaksua korkeamman summan. Miten käy brändittömälle freelancer-muusikolle, joka tekee pätkätyötä ansaitakseen välttämättömän elantonsa?

Näiden tietojen valossa on kysyttävä: palveleeko Teosto hyvin toimeentulevia jäseniään epäkaupallisten tekijöidensä kustannuksella? Tunnettu artisti voi varmasti neuvotella Pampers-mainoksen sävellyssekunneista tallennuslupamaksua korkeamman summan. Miten käy brändittömälle freelancer-muusikolle, joka tekee pätkätyötä ansaitakseen välttämättömän elantonsa? Mainostoimistot ja tuotantoyhtiöt voivat pienten palkkioperusteisten keikkatarjoustensa lisäksi välttää tallennuslupamaksun itsehallinnoin siivellä. Tallennuslupamaksut eivät tulisi edes kovin kalliiksi yrityksille, sillä audiovisuaaliset mainokset ovat harvoin ajallisesti pitkiä. Lisäksi kaupalliset toimijat hyötyvät säveltäjän työstä suoraan rahallisesti. Sen sijaan taiteilija saattaa joutua valitsemaan teokseensa vastentahtoisesti ns. katalogimusiikkia, kun Teoston jäsenen tekijänoikeuskulut ovat liian korkeat.

Isoissa yhdistyksissä jäsenet eivät välttämättä ole tietoisia kaikista järjestössään käsiteltävistä tai käsittelemättömistä asioista, vaikka päättävä elin yhdistyksissä muodostuukin jäsenistöstä. Oletan, että Teostossa esimerkiksi elokuva- ja mainosalojen tekijät ovat järjestäytyneempiä verrattuna kuvataiteilijoihin, ja tämän seurauksena muut tuotantotyypit ovat vähitellen siirtyneet itsehallinnoinnin piiriin.

Kuvataiteilijana pidän lähtökohtaisesti tekijänoikeusjärjestöjä tarpeellisina. Tekijänoikeuskorvaukset ovat merkittävä tulonlähde monille vähätuloisille kuvataiteilijoille ja muusikoille. Samalla ymmärrän, että tämä teos on siinä suhteessa erikoinen, että se pohjautuu kauttaaltaan musiikkiin. Mediataideteoksiin liittyvää järjestely vaikuttaa kuitenkin mielestäni kohtuuttomalta.

Haluaisin kysyä Teoston hallitukselta, millä perusteilla mediataide/videoteokset ovat jääneet itsehallinnoinnin ulkopuolelle? Samalla toivon, että Teoston artistit nostavat asian esiin seuraavassa jäsenkokouksessaan.

Martta Tuomaala on kuvataiteilija, joka kerää Mesenaatin joukkorahoituksen avulla tukea viimeisinsä teoksensa tallennuslupamaksuun. Teosto on ollut työryhmään yhteydessä ja tilannetta tullaan kartoittamaan neuvotteluissa.

 

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInGoogle+Email to someone