Kuuluuko taiteilijoiden ääni kulttuuripääkaupungissa?

21.6.2017Kirjoittaja: Sanna-Kaisa HongistoValokuvaaja: Pasi Salonen

Tanskan Aarhus on toinen Euroopan kulttuuripääkaupungeista vuonna 2017. Teemavuosi maksaa 60,4 miljoonaa. Kolme aarhusilaista taiteilijaa kertoo työstään sekä suhteestaan teemavuoteen.

Birgitte Kristensenin uusin osallistava taidehanke palauttaa hävitetyn kohtaamispaikan arvoonsa.

Birgitte Kristensen: ”Kulttuuripääkaupunkivuodesta ei ole niinkään hyötyä taiteelle”

Millaista taidetta teet?

”Teen pääasiassa julkisiin tiloihin suunniteltuja tilateoksia, jotka osallistavat kaupunkilaisia tai muita tilan käyttäjiä. Minulle on tärkeää saada työhöni vaikutteita ihmisiltä, jotka tuntevat tilan tai jotka ikään kuin ovat tuo tila.

Birgitte Kristensen: Skivevej 13. Tässä osoitteessa sijaitsi aiemmin ränsistynyt talo, joka purettiin osana taideprojektia.

Vuonna 2013 tein julkisen veistoksen nimeltä Skivevej 13. Tässä osoitteessa sijaitsi aiemmin ränsistynyt talo, jonka purimme osana taideprojektia ja maalasimme perustukset valkoiseksi. Teoksen tarkoituksena oli tehdä näkyväksi kylien tyhjenemistä. Nyt teos toimii Selden kyläläisten avoimena näyttämönä ja esimerkiksi konserttilavana. Se on tuonut kylään erittäin ammattitaitoisia taiteilijoita ja myönteistä huomiota. Olen saanut kyläläisiltä hämmästyneen ilahtunutta palautetta: ”Emme ikinä uskoneet, että taide voisi muuttaa elämäämme näin.”

Missä uusia töitäsi on esillä tänä vuonna?

”Tänä vuonna kuratoin yhdessä taiteilija Lene Noerin kanssa GRASSLANDS-nimistä taidehanketta, jonka toteutamme maaseutuympäristössä Tanskan luoteisosissa Fursundin alueella. Hanke on osa Aarhusin kulttuuripääkaupunkivuotta 2017. Se koostuu julkiseen tilaan tehtävistä, pysyvistä teoksista, jotka on toteutettu läheisessä yhteistyössä kyläläisten kanssa. Kyläläisten ajatukset, toiveet, pelot ja unelmat luovat koko hankkeen käsitteellisen perustan.

Hankkeeseen kuuluu lisäksi kansainvälisen taiteilijaryhmän vierailu elokuussa. Ryhmän jäsenillä on kullakin kokemusta taiteen tekemisestä maaseutuympäristöissä.

Osana tätä samaa hanketta toteutan myös taideteoksen nimeltä New Meeting Place in Junget yhteistyössä arkkitehti Ib Valdemar Nielsenin, arkkitehtitoimisto Cubo Arkitekterin sekä Jungetin kyläläisten kanssa. Työn lähtökohtana on se, että kymmenen viime vuoden ajan kylän keskustasta on purettu seitsemän tärkeää rakennusta, joissa aiemmin sijaitsivat esimerkiksi kauppa, leipomo ja kioski. Näissä tiloissa kyläläiset tapasivat toisiaan ja vaihtoivat kuulumisia, mutta nyt niiden tilalla on vain tyhjää.

Hanketta varten ostimme vanhojen talojen tiilet ja loimme uuden keskustan, uuden kokoontumispaikan. Teokseen kuuluvat takka, ruokailu- ja oleskelutila 15 ihmiselle, katettu tapahtumatila sekä viisi metriä korkea näkötorni. Kaikki neljä pelkistä tiilistä rakennettua elementtiä on aselteltu ympyrään, jonka halkaisija on 4,5 metriä. Muoto tuo mieleen muinaisen aurinkotemppelin, mehiläispesän tai ufojen laskeutumispaikan. Tavoitteenamme on tutkia sitä, kuinka taide voi johtaa prosessiin, jossa ihmisten huomio ja huolenpito palauttavat arvon asialle tai paikalle, joka on aiemmin menettänyt arvonsa. Koko työn tausta-ajatuksena on luottamuksen, toivon ja yhteisöllisyyden estetiikka.”

Mikä on haastavinta ja toisaalta palkitsevinta työssäsi?

”Rakastan taiteilijan vapauttani. Tunnen itseni hyvin etuoikeutetuksi, koska saan uppoutua asioihin, jotka askarruttavat minua. Joinakin aamuina herätessäni en halua tehdä mitään, eikä kukaan pakota. Mutta kun ryhdyn toimeen, en pysty lopettamaan… ja se on todellista onnea! Se, että omistautuu työlle täysin ja kokonaan, unohtaen kaiken ja kaikki muut useiden tuntien ajaksi. Silti kaikkein palkitsevinta on se, kun voi olla iloinen ja ylpeä tekemistään teoksista.

Toisaalta, itsensä työllistävän taiteilijan on itse saatava itsensä liikkeelle. Haasteena on myös epävarmuus siitä, ansaitseeko riittävästi elättääkseen perheensä. Koskaan ei tiedä, mitä seuraava vuosi tuo tullessaan.

On myös iso haaste osallistaa taideteoksiin sellaisia ihmisiä, joiden elämässä taide ei yleensä ole mitenkään läsnä. Toisaalta on palkitsevaa nähdä, kuinka taide todella voi vaikuttaa ihmisten elämään.”

Mistä saat elantosi?

”Tällä hetkellä työskentelen Tanskan Taiteen keskustoimikunnan kolmivuotisella apurahalla. Lisäksi toimin asiantuntijana taiteen sovittamisessa julkisiin rakennuksiin. Yleensä käytän paljon aikaa rahoituksen etsimiseen omiin projekteihini. Joskus minut kutsutaan tekemään julkinen taideteos jonnekin, mutta en istuskele odottelemassa kutsuja. Opetan tai luennoin hyvin vähän. Teen paljon ilmaista työtä toimimalla eri lautakunnissa. Sitä kautta opin paljon asioita, joista on minulle hyötyä työssäni.”

Mitä mieltä olet Aarhusin Euroopan kulttuuripääkaupunkivuodesta 2017?

”Pääsystä Euroopan kulttuuripääkaupungiksi ei niinkään ole hyötyä taiteelle, mutta monesta muusta näkökulmasta se on hyvä asia. Tilastot osoittavat, että se kasvattaa taloutta, piristää yritysten toimintaa ja lisää matkailijamääriä sekä kaupungin saamaa positiivista julkisuutta. Taiteen ja taidetuotantojen näkökulmasta pidän järkevimpinä pitkäjänteisiä tukimuotoja, joissa taiteilija on päättävässä asemassa. Pitkäjänteinen rahoitus on paras keino luoda kiinnostavaa ja energistä taide-elämää ja myös saada laadukasta vastinetta käytetylle rahalle.”

 

Ditte Lyngkaer Pedersen: ”Teemavuoden raha ei riitä kaikille, kun kulttuurintuottajat tehtailevat hankkeita”

Ditte Lyngkaer Pedersen tutkii uusissa teoksissaan sitä, miten kuolleet ikään kuin jatkavat elämäänsä esineiden kautta tämänpuoleisessa.

Millaista taidetta teet?

”Käytän monipuolisesti erilaisia tekniikoita. Teokseni voivat olla valokuvia, veistoksia, ääntä, tekstejä tai taidekirjoja – melkeinpä mitä tahansa muuta paitsi maalausta. Käsitteellinen taustatutkimus on aina osa työtäni. Hyvin usein käytän osallistavia menetelmiä eli esimerkiksi haastattelen sellaisia ihmisiä, joilla on kokemusta siitä ilmiöstä, jonka parissa työskentelen. Yleensä olen kiinnostunut esimerkiksi siitä, kuinka ihmiset havainnoivat ympäristöään tai rakentavat identiteettiään. Olen ollut erittäin kiinnostunut esimerkiksi ilmiöstä nimeltä synestesia, jossa aistiärsyke aiheuttaa toisen aistin alaan kuuluvan aistimuksen.”

Missä uusia töitäsi on esillä tänä vuonna?

”Viime syksynä julkaisin valokuviin ja kirjeenvaihtoon perustuvan taidekirjan Laughter, joka on parhaillaan esillä Barcelonan nykykulttuurin keskuksen valokuvakirjoja käsittelevässä näyttelyssä. Töitäni on mukana myös eräässä näyttelyssä Kyproksen Pafoksella.

Juuri nyt työskentelen Aarhusin uudessa kulttuurihistoriallisessa museossa, Moesgaard Museumissa. Luomme sinne syyskuussa aukeavan näyttelyn The Life of the Dead osana Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmaa. Kuratoin näyttelyn yhdessä antropologin kanssa ja tuotan sinne myös taideteoksen.

Aluksi minun oli hankala keksiä omasta mielestäni riittävän hyvää ideaa teokseksi, koska aihe tuntui etäiseltä – en ole menettänyt ketään hyvin läheistä ihmistä. Lopulta keksin tehdä sarjan syanotyyppejä esineistä, joita ihmiset ovat säästäneet kuolleiden läheistensä jäämistöistä tai heidän muistokseen. Käsittelen sitä, kuinka edesmenneiden ihmisten elämä jatkuu esineissä ja kuinka kuolleet ikään kuin jatkavat elämäänsä elävien kanssa.”

Mikä on haastavinta ja toisaalta palkitsevinta työssäsi?

”Haastavinta työssäni on harmi kyllä rahan ansaitseminen. Olen tottunut tulemaan toimeen vähällä. Niukka toimeentulo saa minut kuitenkin joskus epäilemään työni arvostettavuutta ja miettimään, onko minusta mitään hyötyä yhteiskunnalle. Vaikeaa on joskus myös ajan löytäminen omalle taiteelliselle työskentelylle, koska rahan ansaitseminen opetustöillä vie aikaa.

Myös työn yksinäisyys tuntuu joskus haastavalta.

Palkitsevia asioita ovat työn kiinnostavuus ja hauskuus, projektien vaihtuvuus sekä vapaus. Työni voi olla joskus vaikeaa, mutta koskaan se ei ole tylsistyttävää.”

Mistä saat elantosi?

”Kymmenen viime vuoden ajan olen tullut toimeen taiteeseen liittyvillä töillä, pääasiassa pienillä hankeapurahoilla ja opetustöillä. Työskentelyapurahaa en ole vielä koskaan saanut. Kahtena viime vuonna sain palkkaa, kun järjestin Art Weekend Aarhus -tapahtumaa. Nyt minut on palkattu taiteilijana 15 kuukaudeksi Moesgaard Museumiin, mistä olen ylpeä. Työtä on vain kahtena päivänä viikossa, mutta minulla on samat edut kuin muilla työntekijöillä.”

Mitä mieltä olet Aarhusin Euroopan kulttuuripääkaupunkivuodesta 2017?

”Kulttuuripääkaupunkivuodessa on hyviä ja huonoja puolia. Oma projektini Moesgaard Museumissa ei olisi ollut mahdollinen ilman tätä rahoitusta. Hyvää on myös se, että kaupunki tuntuu avautuvan laadukkaalle taiteelle. Yhtenä päivänä päätin, että nyt menen ihan kansalaisena tutustumaan kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmaan. Kävin teatterissa neljästi viikon aikana. Esitykset olivat todella hienoja.

Huonona puolena pidän sitä, että monien taiteilijoiden on ollut vaikea löytää kunnon rahoitusta hankkeilleen, koska teemavuosi on saanut taiteilijat ja kulttuurintuottajat tehtailemaan hankkeita. Kun raha ei riitä kaikkeen, monet ovat saaneet rahoitusta vain puolikkaaseen projektiin.

On kiinnostavaa nähdä vuoden lopussa, paljonko kulttuuriala on hyötynyt teemavuodesta – vai hyödyttikö se vain hotelleja ja ravintoloita.”

Jens Settergren: ”Jääkö paikalliselle taideyhteisölle mitään, mikä kantaisi myös ensi vuonna?”

Hiljattain kuvataiteilijaksi valmistunut Jens Settergren työskentelee monitaiteisesti yhteistyössä eri taiteenalojen ammattilaisten kanssa.

Millaista taidetta teet?

”Valmistuin viime kesänä Jyllannin taideakatemiasta. Olen tehnyt veistoksia, ääniteoksia ja installaatioita. Parin viime vuoden ajan olen työstänyt myös tekstejä, kuten runoja, joita käytän osana installaatioita. Viime vuonna kustantamo Antipyrine julkaisi runoteokseni Tropica Dissolvuntur.

Olen työskennellyt viime aikoina paljon yhteistyössä äänitaiteilijan kanssa. Teoksissani on kuitenkin aina myös visuaalisia elementtejä. Eräässä teoksessani käytin ilmaisukeinona myös trooppista lämpötilaa.

Työssäni käsittelen usein sitä, millaisia yhteisiä kulttuurisia kuvia meillä on asioista. Meillä on kuvitelma esimerkiksi täydellisestä, trooppisesta pakopaikasta.”

Missä uusia töitäsi on esillä tänä vuonna?

”Tänä kesänä olen mukana Tanskan Struerissa uudessa äänitaiteen biennalessa, joka on osa kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmaa. Työni on puistoon kaiuttimin luotu teos, jossa ihmisääni sanoo äänteitä, kuten krhm ja shh, jotka eivät ole varsinaisia sanoja, mutta joilla on jaettu merkitys.

Olen mukana myös kahdeksan nuoren nykytaiteilijan yhteisnäyttelyssä, joka on esillä Pohjois-Sjellannin Aalborgin Kunsthal Nordissa. Siellä minulta on näytteillä installaatio, jossa teen vesiputkista ihmisen kaltaisia hahmoja. Putket ovat yhteydessä museon putkistoihin. Vesi virtaa hahmojen läpi ja lämmittää niitä.

Tänä kesänä olen tekemässä myös neonvaloteosta julkiseen sairaalaan, Hammel Neurocenteriin.”

Mikä on haastavinta ja toisaalta palkitsevinta työssäsi?

”Taiteilijana yritän keksiä jatkuvasti uusia näkökulmia. Se on yhtä aikaa palkitsevaa ja haastavaa. Uusi väline voi tuoda uuden näkökulman, ja ehkä juuri siksi olen viehtynyt moniin eri välineisiin. Toisaalta uusi väline tuo aina mukanaan myös haasteita ja ongelmia!

Monesti minulla on idea, jonka toteutukseen tarvitsen eri alojen asiantuntijoita. Esimerkiksi vesiputkien teknisestä toiminnasta minulla ei ollut ennestään mitään hajua. Alussa olen yleensä turhautunut teknisen prosessin hallinnasta, mutta työn edetessä uteliaisuuteni herää ja tunnen oloni koko ajan mukavammaksi. On palkitsevaa oppia aina uutta.”

Mistä saat elantosi?

”Valmistumisen jälkeen olen elänyt omasta taiteestani. Vastikään sain pienen työskentelyapurahan, joka riittää muutamaksi kuukaudeksi. En ole myynyt taideteoksia, mutta saan korvauksen näyttelyistä. Sairaalaan tekemästäni työstä sain palkkaa noin puolen vuoden ajan.

Juuri nyt tilanne näyttää lupaavalta, mutta en tiedä tulevaisuudesta muutamaa kuukautta pidemmälle. Jos en eläisi pelkästään taiteestani, voisin työni ohessa esimerkiksi valmentaa taidekouluihin hakevia.”

Mitä mieltä olet Aarhusin Euroopan kulttuuripääkaupunkivuodesta 2017?

”Hyödyn itse kulttuuripääkaupunkivuodesta, koska äänitaiteen biennale, johon osallistun, saa osan rahoituksestaan teemavuoden budjetista.

Yleisesti en kuitenkaan ole megatapahtumien ystävä, ja kulttuuripääkaupunkivuoteen kuuluvat spektaakkelimaiset tapahtumat vaikuttavat minusta lähinnä kapitalistiselta viihteeltä.

Olen vähän huolissani siitä, kuluvatko kaikki rahat isoihin tapahtumiin, ja jääkö paikalliselle taideyhteisölle mitään, mikä kantaisi eteenpäin vielä ensi vuonnakin. EU:n kulttuurituki saisi kohdistua mielestäni paikalliseen ruohonjuuritason toimintaan, kuten taiteen näyttelytiloihin tai musiikki- tai teatterielämän tukemiseen.”

 

 

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInGoogle+Email to someone