Malleja prosenttitaiteen edistämiseksi

7.5.2013

taidetta_arkeen

Teksti: LAURA UIMONEN

Kuinka taiteilija voisi luoda rakentamisen yhteydessä jotakin aivan uutta, ainutlaatuista, yllättävää tai mitä tahansa, joka saisi tilaa käyttävät tuntemaan jotain erityistä? Miten taide kietoutuisi arkkitehtuuriin niin, ettei kumpaakaan kahlita ennalta? Innostaisivatko taiteilijat ja arkkitehdit toisiaan?

Prosentti taiteeseen -ajatus kirjattiin Kataisen hallitusohjelmaan 2011. Saman vuoden lopulla sain olla mukana, kun Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) pyysi Ympäristötaiteen säätiötä ja Arkkitehtuurikeskusta selvittämään malleja prosenttiperiaatteen edistämiseksi valtion julkisessa rakentamisessa.

Selvitysryhmään kuuluivat Petri Kaverma, Erja Väyrynen, Ulla-Kirsti Junttila ja allekirjoittanut Laura Uimonen, sekä mukaan kutsuttiin lisäksi Soila Kaipiainen. Yhteistyötä teimme Arkesin Tiina Valpolan ja Ville Haran kanssa. Kysyimme kenen etua olemme ajamassa, etsimmekö taiteilijoille uusia tehtäviä ja elinkeinoa, yritämmekö parantaa myös arkkitehtien mahdollisuutta toteuttaa omaa taiteellista työtään vai onko tavoitteena yhteinen julkinen hyvä, mahdollisesti parempi elinympäristö? Pitääkö työmme pystyä määrittelemään keinot laadulle? Vastaavatko laatukäsityksemme käyttäjien käsityksiä? Entä itse mallit, osaammeko esittää keinoja muuttuville organisaatioille, ja voiko malleja ajatella ilman taloudellista kehystä, jota tehtävänannossa ei annettu?

Päätimme tähdätä pitkälle huolimatta talousahdingosta ja pohtia tilannetta mahdollisuutena. Jos olisimme alistuneet taloudellisille uhkakuville, ehdoille ja nyt esillä oleville vaikeuksille, olisi vaihtoehtona ollut pohtia paremminkin itänaapuriemme malleja kuin vauraampien länsinaapureidemme.

Yhteiseksi tavoitteeksi kirjattiin hyvä kokonaisvaltainen elinympäristö. Olimme yhtä mieltä siitä, ettei pelkkä taide, pelkkä arkkitehtuuri tai pelkkä muotoilu takaa hyvää ympäristöä. Tarvitaan enemmän, koko elämän kirjo: ihmiset ja kulttuuri, jota taiteet osaltaan rakentavat. Kokonaisvaltaisuus on taiteen kietoutumista arkeen; rakennettu ympäristö vaikuttaa elämäämme, me käytämme ympäristöä omista lähtökohdistamme.

Kartoitimme, kenen kaikkien yhteistyöstä prosenttitaidehankkeissa on kyse. Oli selvää, ettei prosenttitaiteessa ole kyse yksittäisen taiteilijan ja arkkitehdin yhteistyöstä, vaan valtio operoi usean ministeriön ja liikelaitoksen kautta. Kentän laajuus, valtionhallinnon ja toimijoiden määrä oli kuitenkin aavisteltua suurempi ja toimijaverkosto monimutkaisempi. Hallitusohjelmaan yhtenä lauseena mahtuva taideprosentti ulottuu niin taiteen kuin rakentamisen kentässä useisiin kymmeniin organisaatioihin, eri ammattikuntiin sekä vuosien mittaisiin hankkeisiin ja strategioihin. Näitä toimijoita ohjaavat useat lait ja säädökset aina EU:n hallinnosta lähtien. Oli raadollista huomata, miten taiteilijan ja arkkitehdin yhteistyötä on pohdittava esimerkiksi hankintalain ja kilpailutuksen kannalta.

Valtion julkista rakentamista selvitimme haastattelemalla mm. Senaatti-kiinteistöjen, rakennusteollisuuden, arkkitehtitoimistojen edustajia ja ministeriöiden virkamiehiä sekä tutkimalla eri toimijoiden käytäntöjä. Aiemmin valtion omat viranomaiset ja yksiköt suunnittelivat, rakensivat ja omistivat hallintorakennuksia, varuskuntia, satamia, rautateitä ja liikenneväyliä. Nyt ministeriöiden rakentaminen on omistajaohjattua liiketoimintaa sekä rakentamisen tukemista ja ohjaamista lainsäädännöllä ja valtionosuusjärjestelmin.

Keskeinen julkistilojen rakennuttaja on valtion liikelaitos Senaatti-kiinteistöt. Liikennevirasto tilaa väylärakentamista ja kilpailijoiden joukossa on mm. valtion omistama yritys Destia. Ympäristöministeriö ei rakennuta mitään vaan ohjaa lainsäädännöllä niin julkistahojen kuin yksityistenkin maankäyttöä ja rakentamista. Opetus- ja kulttuuriministeriö tukee koulu-, liikunta-, ja nuorisotilojen rakentamista. Taiteen toimijoita ovat taidehallinto, taidemuseot, taiteilijajärjestöt, yksittäiset taiteilijat ja heidän yrityksensä sekä kuntien kulttuuritoimi ja niiden työryhmät vastatessaan julkisen taiteen hankinnoista.

Selvitysryhmä haastatteli joukon toimijoita, joita olivat mm. ohjausryhmän jäsenet. Haastatteluissa tuli esiin, ettei periaate tule toteutumaan pakkokeinoin vaan nykyaikainen toimintamalli syntyy yhdessä kehitetyistä ratkaisuista.  Tämän vuoksi kaikissa malleissa esitetään vastuutaho, joka tekee työtä periaatteen esillä pitämiseksi, sekä toimijat, jotka toteuttavat taidehankkeita eri tahojen kanssa. Lain keinojen tutkiminen on kuitenkin hyvä käynnistää rakennetun ympäristön ohjaamista koskevan lainsäädännön uusimisen yhteydessä, jolloin periaatetta voidaan kehittää pitkäjänteisesti suhdanteista riippumatta. Selvitystä varten lain mahdollisuuksia pohtivat Ulla-Kirsti Junttila ja Terhi Aaltonen.

Kolme mallia, kolme vastuutahoa, kolme linjausta taiteilijan roolille

Mallit perustuvat siihen, että valtion on valittava vastuutaho, päätettävä julkisen taiteen edistämiskeinoista sekä varattava työlle riittävät resurssit. Kolmessa mallissa on pohdittu OKM:n, museosektorin ja Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) mahdollisuuksia ohjata taiteilijoiden ja rakentamisen yhteistyötä. Malleissa vastuutaho ohjaa myös tavoitteiden painottumista.

Malleja ei ole kohdennettu kuntien julkiseen rakentamiseen, koska tehtävänä oli tutkia, miten prosenttiperiaatetta toteutetaan valtion julkisessa rakentamisessa. Valtio on kunnille keskeinen esikuva ja käytäntöjen kehittäjä. Prosenttiperiaatteen ideaan kuuluu, että periaate tuo rahaa taideteosta varten rakennusbudjettiin. Tällöin on selvää, että rakennuksen tilaaja tai lopulta käyttäjä maksaa myös taiteesta samalla tavoin kuin arkkitehtuurista, muotoilusta, tai vaikka rakennusmateriaaleista ja työstä. Taiteen yhteiskunnallisen merkityksellisyyden vuoksi tätä ei tulisi epäillä vaan tehdä työtä taiteen arvostuksen kasvattamiseksi.

Mallit säilyttävät taiteilijan nykyiset roolit: taiteilija voi osallistua prosenttitaidehankkeeseen perinteisesti luonnos- ja teoskorvausmenettelyllä tai taiteilija laskuttaa palkkionsa ja työkulunsa yrityksensä kautta. Osa prosenttirahasta voidaan käyttää hankkeen koordinointiin silloin, kun taiteilija ei halua tai osaa hallita usein vuosien mittaista prosenttitaidehanketta. Selvitystyöryhmä piti tärkeänä, ettei taiteilijaa pakoteta yrittäjäksi, vaan malleissa täytyy säilyttää taiteilijan erilaiset roolit. Taiteilijan työskentelytavat, menetelmät ja projektien laajuus muuttuvat jatkuvasti, eikä malleilla ole tarkoitus rajoittaa taiteen kehittymistä. Kun prosenttitaide voi ulottua hetkellisestä yhteisötaiteesta määräaikaiseen video- tai valoteokseen, uniikkimuotoillusta rakenneosasta veistokseen, maalaukseen tai teokseen, jonka lajia emme vielä osaa nimetä, ei taiteilijan roolia voi prosenttitaiteessakaan kahlita. Taideteoksen luominen osana rakennushanketta vaikuttaa kuitenkin aina taitelijan vapauteen, koska rakentaminen on monin tavoin säädeltyä.

1. Ensimmäisessä Taike -mallissa vastuutahoksi on esitetty Opetus- ja kulttuuriministeriötä, jonka vuoksi myös malli painottaa taiteen laatua, saavutettavuutta koko maassa ja taiteilijoiden työllisyyden edistämistä. Nämä tavoitteet nousivat esiin haastatteluissa, mutta OKM:n uusimmissa strategioissa taiteen käsitteen korvaa usein kulttuuri, ja taiteilijan työllistämisen sijaan esillä on luova talous.

Varsinaiseksi toimijaksi esitetään 2013 perustettua Taikea eli taiteen edistämiskeskusta. Resursseja sen työhön voisi järjestää uudistamalla valtion taideteostoimikuntaa, jonka henkilöstöllä on keskeistä julkisen taiteen hankkeiden osaamista. Taike voisi viedä prosenttiperiaatteen käytäntöjä alueellisten taidetoimikuntien ja läänintaiteilijoiden avulla eri maakuntiin. Taidevalinnoissa voitaisiin tarjota rakennuttajille vertaisarviointia, jossa taiteilijat itse voivat vaikuttaa laadun määrittelyyn. Mallissa prosenttiperiaate sidottaisiin ensin OKM:n jakamaan koulu-, liikunta-, nuoriso-, ja kulttuuritilojen valtiontukeen ja jatkossa olisi mahdollista kehittää periaatetta yhdessä Senaatti-kiinteistöjen kanssa.

Miten taiteilija pääsisi Taike -mallissa mukaan valtion prosenttitaidehankkeeseen? Jos OKM sitoisi prosenttiperiaatteen myöntämäänsä valtiontukeen, tulisi kuntien käynnistää prosenttitaidehanke OKM:n tukemissa rakennushankkeissa. Alueellinen taidetoimikunta voisi auttaa kuntaorganisaatiota taiteilijavalinnoissa ja hankkeen prosessissa. Taiteilijajärjestöt voisivat luoda omalle alueelleen taiteilijapankkeja yhdessä taidetoimikunnan, ELY -keskuksen ja maakuntaliiton kanssa. Taiteilijaseurat ovat keskeisessä tiedotusroolissa, jotta taiteilija osaa seurata Taide- ja kuntahallintoa ja julkisten rakennushankkeiden käynnistymistä. Taiteilijajärjestöjen jäsenistön esittelysivuja voisi kehittää välittämään tietoa myös prosenttitaidehankkeiden toimijoille.

2. Toisen mallin ideana on käyttää jo olemassa olevaa valtion taidemuseojärjestelmää, koska taidemuseoissa on valtaosa prosenttitaidehankkeiden kokemuksesta ja asiantuntijuudesta. Taidemuseomalli rakentuisi Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnon alle kuten Taike- mallikin, mutta OKM:n alaisen Museoviraston ohjaukseen. Taidemuseomallin esikuvana ovat kansainväliset esimerkit mm. Yhdysvalloista, jossa julkinen taide ja prosentti taiteeseen -periaate ovat useimmiten taidemuseoiden työkenttää.

Taidemuseomalli huomioisi valtion säätiöt. Prosentti taiteeseen -periaatteen kanssa samassa hallitusohjelmassa on jo päätetty Valtion taidemuseon säätiöimisestä. Valtion säätiöitä ovat myös Arkkitehtuurimuseo ja Design-museo, molemmat luontevia kumppaneita prosenttiperiaatteen toteuttamiseen. Laaja yhteinen ohjelma olisi mahdollista toteuttaa kuten Ruotsissa, jossa Statens Konstråd, Boverket, Riksantikvarieämbetet ja Arkitekturmuseet toimivat yhdessä kolmeksi vuodeksi suunnatun Visionen för Samverkan om gestaltning av offentliga miljöer  -ohjelman mukaan.

Mallin päätoimija olisi Valtion taidemuseo eli nyt Kansallisgalleria, johon käytettäisiin Valtion taideteostoimikunnan ja aluetaidemuseoiden asiantuntijuutta. Tosin Valtion taidemuseon suhde aluetaidemuseoihin on muuttumassa, ja nyt Museovirasto ohjaa taidemuseoiden aluetehtävää.

Kun prosenttiperiaatetta ohjattaisiin säätiöstä käsin, olisi mahdollista perustaa prosenttihankkeille oma rahastonsa. Vaikka hankkeet rahoitettaisiin aina tietystä hankkeesta prosenttiosuutena, voisi rahaston avulla tukea tärkeimpiä hankkeita. Taidemuseomallissa hankkeita toteutettaisiin alkuvaiheessa Senaatti-kiinteistöjen kanssa.

Taiteilijan väylä mallissa prosenttitaidehankkeeseen löytyisi taidemuseoista. Taidemuseo voisi jakaa hankkeen vastuun kohteen rakennuttajan kanssa, ja Senaatti-kiinteistöjen kanssa kehitettäisiin yhteinen toimintamalli. Taiteilijan valintamahdollisuuksia voisivat olla kutsuminen taiteilijapankeista, kutsukilpailut sekä tärkeimmissä kohteissa avoin kilpailu. Kansainvälisten esimerkkien mukaan taidemuseoiden rooli on toimia taiteen mahdollisuuksien esittelijänä ja tilaajan kanssa muodostetun valintapaneelin koollekutsujana. Myös taidemuseomalli voisi hyödyntää taidehallinnon käyttämää vertaisarviointia.

3. Kolmas Luovat yritykset -malli hahmoteltiin valtion luovien alojen kehittämisen lähtökohdista. Työllistämistehtävä on myös taiteilijoiden osalta Työ- ja elinkeinoministeriön vastuulla. Mallin vastuutaho olisi TEM ja painotus tuoda taiteilijat rakennusteollisuuteen yrittäjinä.

Mallin ideana olisi luoda TEM:n ohjaama konsulttiverkosto, joka rakentaa käytännön toimintamallit valtion liikelaitosten kanssa. Valtion rakentamisesta suuri osa on liiketoimintaa, esimerkiksi Liikenneviraston tilaamaa infrarakentamista ja Asuntorakentamisrahaston tukemaa palveluasuntojen tuottamista. Myös valtion omistamat  eläkevakuutusyhtiöt ovat merkittäviä rakennuttajia. Kun taidehankkeista tulisi yritystoimintaa, ei kilpailuttamista voisi välttää. Haasteita olisivat laadun määrittely ja taidehankkeiden kriteerit, etenkin tekijänoikeudet ja teospalkkiot. Konsulttiverkosto voisi kehittää luovien yritysten mahdollisuuksia toimia rakennushankkeissa prosenttiperiaatteen mukaan.

Kolmas malli tukisi taiteilijaa erityisesti yrittäjänä. Konsulttiverkosto toimisi eräänlaisena välittäjänä taiteilijoiden ja valtion yritysten välillä, ensimmäisessä vaiheessa Senaatti-kiinteistöjen kanssa. Konsulttiverkosto voisi kehittää aiempien kokemusten perusteella taiteilijajärjestöjen kanssa koulutushankkeita, joissa taiteilijoita koulutettaisiin yritystoimintaa varten.

Mallien tulevaisuus

Kaikissa malleissa on tehtävä asioita, joilla prosenttiperiaatetta voidaan edistää yleisesti. Oma näkemykseni on, että eri malleja olisi hyvä kehittää rinnakkain, sillä yksikään malleista ei takaa yksin tulevaisuuden tarpeita. Tulevaisuudessa mallien tulee olla lisäksi joustavia, koska taide muuttuu. Tarvitsemme tahon,  joka huolehtii ei ainoastaan prosenttitaiteen vaan koko julkisen taiteen tulevaisuudesta Suomessa. Tehtävä on pääosin ollut Valtion taidemuseolla ja Valtion taideteostoimikunnalla, joskaan julkinen teos ei ole Suomessa saanut taidekentän laajaa arvostusta. Tarvitsemme myös lisää keskustelua julkisesta tilasta, sen käytöstä ja taiteesta arjessa. Voisiko taide elää irti elämästä?

Taiteen kansainvälisyys ja taiteilijoiden liikkuminen ovat julkisenkin taiteen sisältöä. Hallinnollisesti taiteen vienti on Frame -säätiön tehtävä. Jos prosenttitaiteen edistämisessä tähdätään kansallisen varannon kasvattamiseen osana julkista tilaa, on julkisessa taiteessa huomioitava koko globaalin taidekentän muutokset ja hyödynnettävä Suomen korkeatasoista taidekoulutusta ja -tutkimusta. Suomalaiset taiteilijat ovat jo maailmalla, mutta taiteilijavieraiden julkiset teokset ovat täällä vielä harvinaisuuksia.

Prosentti taiteeseen -hanke on saanut jatkoa. Esitän sille eri toimijoiden koollekutsumista yli raja-aitojen eikä ainoastaan seminaareihin vaan myös mukaan käynnistämään konkreettisia hankkeita. On etsintäkuulutettava rohkeimmat rakennuttajat, tilaajat sekä rakennusteollisuus kohtaamaan taiteilijoita. On vietävä heidät yhdessä kaupunkikävelyille ja virastoihin, metroasemille ja valtateille: mitä täällä voisi olla? On testattava Senaatti-kiinteistöjen ja muiden valtion rakennuttajatahojen tiedot taiteesta ja on syytä tutustuttaa heidät taiteen mahdollisuuksiin. On kutsuttava maailmalla taidehankkeissa kannuksensa hankkineet taiteilijat esille Suomessa. On käynnistettävä arkkitehtuurikilpailuja, jotka motivoivat yhteistyöhön. Uusien käytäntöjen innovaattorit saattavat löytyä myös ammattimaisen taidekentän ulkopuolelta. Koska julkinen tila on yhteinen, on syytä kutsua kaikki siitä  kiinnostuneet mukaan.

Lue julkaisu tästä

 

 

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInGoogle+Email to someone