Millaista on tulla Vuoden nuoreksi taiteilijaksi? Tiina Pyykkinen kertoo

11.11.2016Kirjoittaja: Miisa Pulkkinen
Tiina Pyykkinen työhuoneellaan. Kuva: Aino Huovio.

Tiina Pyykkinen työhuoneellaan. Kuva: Aino Huovio.

Mitä taiteilija ajattelee, kun hän saa tiedon Vuoden nuori taiteilija -tunnustuksesta? Millaista iloa ja toisaalta kiireitä sekä paineita titteli tuo mukanaan? Taidemaalari Tiina Pyykkinen kertoo, kuinka hän valmistautuu olemaan Vuoden nuori taiteilija 2017. Tieto oli iloinen yllätys, vaikka se pistikin ensi vuoden suunnitelmat uusiksi.

Vuoden nuori taiteilija

Tiina Pyykkinen on 33. Vuoden nuori taiteilija

Palkintoon kuuluu 20 000 euron stipendi ja mahdollisuus yksityisnäyttelyiden pitämiseen Tampereen taidemuseossa sekä Aboa Vetus & Ars Nova -museossa Turussa

2010-luvun Vuoden nuoret taiteilijat ovat  Anni Leppälä, Anna Tuori, Ari Pelkonen, Jarno Vesala, Nabb + Teeri, Ville Andersson ja Reima Nevalainen.

Kaikki taiteilijat vuodesta 1985 lähtien www.vnt.fi.

”Työskentelin Forum Boxin näyttelyn parissa kun sain tiedon, että minut on valittu. Se oli iloinen yllätys. Ajattelin siinä vaiheessa, että työskentelen asia kerrallaan. Toki mielessä oli jo tuleva palkintonäyttely mutta ajattelin, että keskityn siihen sitten, kun Forum Boxin kokonaisuus oli valmis.”

Yksityisnäyttelyt Tampereen taidemuseossa ja Aboa Vetus & Ars Nova -museossa

”Kyllä mä koko ajan teen uusia teoksia ja käyn vuoropuhelua vanhojen teosten kanssa. Arvioin sitä, mitä haluan esittää ja mitä en halua esittää. Onneksi on jonkin verran vielä aikaa jäljellä.

Tietysti aiemmasta tuotannosta on löydettävissä hyvin samankaltaisia kiinnostuksen kohteita kuin on tässäkin hetkessä. Aina se työskentely vie eteenpäin. Joskus tarkastelee aiempia teoksia niin, että nyt jos tekisin tuon, niin tekisin sen aivan toisin. Mutta se on aina jonkun hetken ajatuksen tuotos, ja se on taas vienyt eteenpäin johonkin seuraavaan.”

Suunnitelmat uusiksi

”Mulla olisi ollut syys-lokakuulle Budabestissa residenssi. Päädyin siihen ratkaisuun, että on ikävää olla ikään kuin kahdessa paikassa yhtä aikaa. Sen vuoksi otin yhteyttä residenssiin, ja löytyi toinen henkilö siihen tilalle. Haen aikaa ehkä myöhemmin. Sitähän se on, asiat tapahtuvat. Tulee hetkiä, jolloin joutuu miettimään, mikä on järkevää.”

Tiina Pyykkinen

s. 1983

Asuu ja työskentelee Helsingissä

Kotoisin Saarijärveltä Keski-Suomesta

Toinen saarijärveläissyntyinen Vuoden nuori taiteilija: Myös 2008 Vuoden nuori taiteilija Samuli Heimonen on kotoisin samasta kaupungista

Valmistunut Kuvataideakatemiasta kuvataiteen maisteriksi 2014

Opiskellut myös Oriveden opistossa, Pohjoismaisessa Taidekoulussa Kokkolassa, Kankaanpään taidekoulussa ja  Hochschule für Grafik und Buchkunst -taidekorkeakoulussa Leipzigissa Saksassa

Piti ensimmäisen yksityisnäyttelynsä 2011 Helsingissä, useita yksityis- ja ryhmänäyttelyitä Suomessa, Saksassa ja Britanniassa

Viimeisin näyttely Forum Boxissa elokuussa yhdessä Anna Hyrkkäsen kanssa

Synnyinpaikka Saarijärvi

”Sain ensimmäisen apurahani Mannilan taidesäätiöiltä Saarijärveltä kun opiskelin Kokkolassa. Se oli tosi merkittävää siinä vaiheessa, ilman muuta.

Saarijärvellä toimii paikallinen taiteilijaseura Sienna, ja on Saarijärven taidemuseo. Minulla on ollut siellä näyttely ja olen sinne myös kuratoinut. Saarijärvellä on sen kokoiseksi paikkakunnaksi yllättävän paljon sekä kulttuuriperimää että tässä hetkessä tapahtuvaa. Valitettava tosiasia on myös se, että kulttuuri tai kuvataide joutuu rinnakkain muiden säästökohteiden kanssa. Ehkä taide on altavastaajan asemassa, koska sen tuottavuuden määrittely on niin vaikeampaa.

Ilman muuta Tapperien perintö (kuvanveistäjä Kain Tapper ja hänen kirjailijaveljensä Harri ja Marko sekä teatterilavastaja Yrjö olivat syntyisin Saarijärveltä) näkyy niin, että siellä on veistoksia keskusta-alueella ja museon pihassa. Heidän kotitalonsa Juhola toimii kesäisin ja sen yhteydessä on galleria Jarska.”

Tiina Pyykkinen, Silence has long shadows, 2015-2016. Puu, lastulevy, akryyli, alkydi, huonekalut, led-paneelit, alumiini. Kuva: Anna Autio

Tiina Pyykkinen, Silence has long shadows, 2015-2016. Puu, lastulevy, akryyli, alkydi, huonekalut, led-paneelit, alumiini. Kuva: Anna Autio

Taiteilijaksi kasvaminen

”Se on lähtenyt rakentumaan hiljalleen Oriveden opistolta. Ilman muuta Kuvataideakatemialla on suuri merkitys ja painoarvo, koska siellä olen kuitenkin opiskellut pisimmän ajan. Mitä monimuotoisempaa opetus on, niin sen rikkaampaa se kasvaminen kuvataiteilijaksi on ainakin minun kohdallani ollut.

Kun intensiivinen koulujakso loppuu, alkaa opettelu yksin työskentelyyn. Irtautumiseen menee aikaa. Kuvataideakatemialla on jakanut tilan jonkun kanssa, ja on hyvin hektisessä tilanteessa, hyvällä tavalla. Saa paljon tietoa koko ajan. Kun ympäristö muuttuu aivan toiseksi ja työskentelee yksin työhuoneella, niin tulee väistämättä se vaihe, että opettelee toisenlaista tekemistä. Seinän takana ei välttämättä olekaan naapuria tai kollegaa, jolta saman tien voi kysyä jotain asiaa tai mielipidettä. Jollain tavalla olen käynyt tätä läpi. Kyllä Kaapelitehtaallakin on tullut uusia tuttavuuksia. Pidän luokkatovereihin yhteyttä, on tosi tärkeää jakaa ajatuksia.”

 

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInGoogle+Email to someone