Oravan kyyneliä, rajaa, taistelua

KUVA: JOHANN HÖGGLUND

TEKSTI: JAAKKO RÖNKKÖ

Suomen Taiteilijaseuran 117. vuosinäyttely TAITEILIJAT 2012 avattiin marraskuun viimeisenä päivänä Helsingin Taidehallissa. Vaikka se rakennetaan usein muidenkin paikkakuntien näyttelysaleihin, on Helsingin Taidehalli paikka, jossa pitkän tradition klangi kajahtaa komeimmin. Taidehalli on paitsi Suomen näyttelytilojen kuningatar/kuningas myöskin se paikka, jossa on nähty STS:n vuosinäyttelyhistorian komeimmat tulemiset ja ankeimmat taantumat.

Tämäkin näyttely koottiin vallitsevan käytännön mukaan. Puheenjohtaja oli kuvataiteilija Ulla Jokisalo (Valokuvataiteilijoden liitto/Suomen Taiteilijaseura). Jäsenjärjestöjen valitseman juryn jäsenet olivat Marja-Liisa Jokitalo (Taidemaalariliitto), Laura Lilja (Suomen Kuvanveistäjäliitto), Jaakko Rönkkö (Suomen Taidegraafikot), Outi Sunila (MUU ry) ja Harri Turunen (Suomen Kuvataidejärjestöjen liitto).

Vuosinäyttelyyn teoksiaan tarjosi 811 taiteilijaa – kaikkiaan 2179 teosta. Valituiksi tuli 74 teosta 57 taiteilijalta. Näistä oli maalauksia 19, grafiikkaa/piirustuksia 18, veistoksia/installaatioita 17, valokuvia 10 ja videoita 10. Tasa-arvoisiakin oltiin: taiteilijoista 30 oli naisia ja 27 miehiä. Näyttelyn nuorimman ja vanhimman taiteilijan ikäero oli 60 vuotta.  Juryn työskentely oli sinnikästä seulomista, jossa jokainen taideteos katsottiin ja keskusteltiin. Suuria erimielisyyksiä ei ollut eikä minkäänlaista kiintiöajattelua. Haettiin laadukkaita teoksia hyvään näyttelyyn tekotapaan tai alueelliseen edustavuuteen katsomatta.

STS:n vuosinäyttely on suomalaisella näyttelykartalla erityinen ilmiö siksi, että se on ainoa taiteilijoiden itsensä organisoima ja kustantama näyttely. Se on kokoelmanäyttely, jonka ilme on aina hieman hajanainen, mutta se on myös katsaus siihen, mitä suomalaiset taiteilijat tekevät juuri nyt. Useinhan kritisoidaan sitä, että ns. kovat nimet eivät vaivaudu osallistumaan. Minusta tämän näyttelyn taiteilijat ovat tarpeeksi kovia nimiä ja manifestoivat tarpeeksi hyvin tämän päivän suomalaista kuvataidetta. Aina voi miettiä sitä, tekisikö pienempi jury tai rajattu teema terää. Vuosinäyttelyn – kuten liittojen galleriatoiminnankin – tärkeä perusta on kuitenkin siinä, että se on taiteilijavetoinen.

Näyttely on aina myös teosten myyntitilaisuus. Helsingin Taidehalli on fiksusti tehnyt teosluettelosta myös osto-oppaan, jossa kuvataiteen tekniikoista jaetaan tarpeellista kuluttajavalistusta. Erään näyttelyitä kiertävän tuttavani havainnon mukaan STS:n näyttelyn hinnoittelu on erittäin kuluttajaystävällistä. Eipä tosiaan voi syyttää taiteilijoita ahneudesta, jos teoksen hinta on tuhat euroa ja siitä vähennetään tuotantokulut, kuljetuskustannukset, myyntiprovisio ja arvonlisävero.

Tämän vuosinäyttelyn valossa vastakkainasettelun aika on myös kuvataiteessa ohi. Vaikutteita otetaan ja tekotapoja sekoitetaan. Lähestymistapoja on monia: Abstrakti elemaalaus ja uusrealismi käyvät vuoropuhelua valokuvan videon ja uuden veistotaiteen kanssa. Yhteiskunnallisuus on läsnä vailla saarnaamisen nuottia. Suomalainen nykytaide menee tulevaisuuteen selkä edellä. Se on uusissa teoksissaan hyvin historiatietoista.

Minna Suoniemi pokkasi Palokärki-palkinnon videoteoksellaan Punahilkka ja susi (2012). Sen ensikatselussa nousee mieleen taiteen huudoista arkkityyppisin, se munchilainen. Toisaalta siinä on läsnä kaikki mytologia ja satuperinne pienin elein näytettyinä. Suoniemi tunnustaa aloittaneensa taiteilijauransa maalarina. Eipä ihme, että hänen videoteoksensa herättää maalaustaideassosiaatioita. Klaus Kopun maalauksessa Taistelu (2011) kuulee elemaalauksen suurten päivien taustakuminan. On mielenkiintoista nähdä, mihin tämä tie vie – Kopun viimeksi näkemässäni näyttelyssä oli myös veistoksia. Sakari Kannosto tunnustautuu post-craggilaiseksi jätemuovista rakennetussa, liki viisi metriä korkeassa Raja – veistoksessaan (2012).

Jussi Juurisen Työhuone (2011) rakentuu kirjaimellisesti henkilökohtaiselle historialle – se on vanhoista puupiirroslaatoista rakennettu, puupiirroksin päällystetty talo. Teoksen muoto kokoaa yhteen näyttelyn muitakin teemoja. Maailmassa olemisen ihmettely ja kodin tai identiteetin etsiminen kun ovat tämän näyttelyn keskeisiä aiheita.

Kirjoittaja on kuvataiteilija ja Taiteilijat 2012 –juryn jäsen

TAITEILIJAT 29012 Helsingin Taidehallissa 1.12.2012 – 6.1.2013

ti, to, pe 11–18
ke 11–20
la–su 11–17
ma suljettu