Pääkirjoitus: Taidekoulutus politiikan pelinappulana

30.10.2015

Muistatteko, kuinka eläkepommi uhkasi synnyttää Suomeen työvoimapulan? Jos opiskelitte vuosituhannen taitteessa, kuulitte varmasti kyllästymiseen asti, kuinka suurten ikäluokkien eläköityminen tulee jättämään suomalaiseen työelämään ammottavan aukon. Nuoret tultaisiin repimään koulunpenkistä mukaan työelämään, eikä se edes vielä riittäisi. Työvoimasta tulisi 2010-luvulla olemaan huutava pula.

Samaan aikaan oli muotia puhua luovien luokkien kasvusta. Luovuus oli ja tulisi olemaan Suomen kantava voima, uusi Nokia, joka toisi hyvinvointia ja vaurautta kansakunnalle. Tässä luovuusprojektissa tärkeitä olivat muun muassa ammattikorkeakoulusta valmistuneet artesaanit, medianomit ja taiteilijat.

Taidekoulutus on ollut alue- ja puoluepolitiikan tulevaisuusvisioiden heittopussi.

Kuinkas sitten kävikään, kysyy kuvataiteilija ja tutkija Jyrki Siukonen Taiteilija-lehden esseessä. Hänen mukaansa taidekoulutus on ollut alue- ja puoluepolitiikan tulevaisuusvisioiden heittopussi. Siukonen kuvaa AMK-tasoista taideopetusta nousu- ja laskuhumalaiseksi tarinaksi, jolle nykyinen kehitys ei lupaa onnellista loppua.

Taidekoulutuksesta saatiin tänä syksynä uutta, tutkittua tietoa, kun Cupore julkaisi Pauli Rautiaisen ja Taija Roihan selvityksen Taidealojen korkeakoulutus Suomessa. Julkaisu käsittelee taidealojen koulutuspaikkojen määrän kehitystä taide- ja koulutuspolitiikan valossa. Tutkijoiden mukaan taidekoulutusta on viime vuosikymmeninä arvioitu sekä taiteellisen laadun ja taide-elämän kehityksen näkökulmasta että työllisyyspolitiikkana. Nyt vallalla on jälkimmäinen painotus, minkä johdosta taidealan koulutusmääriä on leikattu. Erilaisia, rajujakin, koulutusleikkauksia ajaa myös istuva hallitus. Politiikassa ei valitettavasti ole tapana pyytää anteeksi vääriä tulevaisuusvisioita, vaikka ne aiheuttaisivatkin laajaa työttömyyttä ja yksilöille tuskaa.

Politiikassa ei valitettavasti ole tapana pyytää anteeksi vääriä tulevaisuusvisioita, vaikka ne aiheuttaisivatkin laajaa työttömyyttä ja yksilöille tuskaa.

Taiteilija-lehden haastattelemilla kuvataideopiskelijoilla tuntuu kuitenkin olevan valoisa kuva tulevaisuudestaan. Edessä on projekti- ja pätkätyötä sekä apurahahakuja. Se hyväksytään, koska taiteen tekeminen tuo perimmäisten kysymysten äärelle ja tekee onnelliseksi. Perustuloakin odotetaan. Samoin Lahden taideinstituutin viimeinen koulutusvastaava Ilkka Väätti vakuuttaa, että viimeiset Lahdesta valmistuvat kuvataiteilijat tietävät hyvin, millaiseen todellisuuteen he valmistuvat.

Koulutuksen lisäksi tässä Taiteilija-lehden syysnumerossa kerrotaan myös iloisemmista asioista, kuten Ateljeesäätiön uuden Kontulan taiteilijatalon valmistumisesta. Åström-stipendiaatit Elina Brotherus, Nea Lindgrén ja Sándor Vály avaavat työhuoneensa ovet Taiteilija-lehdelle, ja kertovat stipendiaattikautensa suunnitelmista.

Taiteilija-lehden kävijämäärät ovat tänä syksynä kasvaneet hurjaa tahtia. Viime kuukausina lehdellä on ollut yli 5 000 lukijaa kuukaudessa. Kuvataiteen uutiset selvästi kiinnostavat, ja niitä lehti pyrkii tarjoamaan jatkossakin ja vielä nykyistä enemmän.

miisa_artikkelikuva

Miisa Pulkkinen

Taiteilija-lehden päätoimittaja

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInGoogle+Email to someone