Pääkirjoitus: Taiteilijat tarvitsevat parempaa suojelua koska sensuurille ei saa antaa periksi

9.6.2016

Helsinki kulkee nyt taiteen vapauden puolustajien eturintamassa. Kaupunkiin on juuri perustettu turvaresidenssi Safe Haven Helsinki, yksi harvoista myös visuaalisen alan taiteilijoille tarkoitetuista turvasatamista koko maailmassa. Sen ensimmäinen vierailija, palestiinalainen muusikko Jowan Safadi kertoi paluunsa aattona, että täällä hän sai hengähtää hetken ja tehdä työtään ilman alituista sensuurin painetta. Tällä hetkellä myös Pietarsaari harkitsee turvasatamakaupungiksi ryhtymistä.

Turvaresidenssin ajatus on tarjota taiteilijalle mahdollisuus keskittyä taiteeseensa. Miksi se ei tee enemmän ja pelasta taiteilijaa vainolta? Safe Haven Helsingin perustaja kuraattori Marita Muukkonen kertoo tässä Taiteilija-lehden numerossa, että vainottu taiteilija tarvitsee tukea jatkaakseen juuri sitä työtä, jonka takia hän on joutunut vaaraan. Sensuurikoneisto voittaa, jos taiteilija lopettaa vainoajien kritisoimisen. Toki tilanne voi käydä liian vaaralliseksi, ja silloin pysyvämpää turvaa voi hakea kansainvälisten turvasatamakaupunkien verkostosta, ICORNista.

Hälyttävää on, ettemme Suomessa saa tietää kuin kenties murto-osasta niistä ihmisoikeusrikkomuksista, joita taiteilijoihin kohdistuu.

Hälyttävää on, ettemme Suomessa saa tietää kuin kenties murto-osasta niistä ihmisoikeusrikkomuksista, joita taiteilijoihin kohdistuu. Kuvataiteella ei ole esimerkiksi PENin kaltaista maailmanlaajuista valvonta- ja tukiorganisaatiota, joka kertoo vaaraan joutuneista taiteilijoista. Vallanpitäjien painostaminen Twitter-kampanjalla voi pelastaa taiteilijan, jos tieto kulkee ympäri maailmaa. Kuvataiteessa monen taiteilijan uhkaaminen tai peräti hengen vaarantaminen jää vielä pimentoon, tutkimatta ja rankaisematta. Emme voi kuin arvailla, onko taiteilijoita tänäkin vuonna kuollut vankiselleihin. Emme myöskään voi tietää, pitävätkö huhut tai arvailut paikkaansa ennen kuin tapaukset on tutkittu huolella ja objektiivisesti. Tätä järjestelmällistä ja läpinäkyvää taiteen vapauden monitorointia tekemään on kaavailtu uutta, kansainvälistä Artists at Risk -organisaatiota. Toteutuessaan se voisi tuoda päivänvaloon monia taiteilijoita, joita voidaan myös auttaa esimerkiksi turvaresidensseissä.

Kaikki ihmisoikeuksien tai taiteen vapauden rikkomukset eivät välttämättä ole räikeitä tai väkivaltaisia. Satavuotiaan Suomen juhlavuonna toteutuu kulttuuri-, taide- ja viestintähanke Suomi 100 – Sateenkaaren väreissä. Se tekee näkyväksi Suomen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historiaa ja tuo esiin uutta queer-näkökulman taidetta. Hankkeen taiteellinen johtaja Katriina Rosavaara kertoo Ville Blåfieldin haastattelussa, että taide pystyi tekemään vastarintaa, kun Suomessa vuoteen 1999 saakka oli voimassa kielto kehottaa julkisesti samaa sukupuolta olevien henkilöiden välisen haureuden harjoittamiseen. Uusia queer-näkökulmia taiteeseen nähdään ensi vuonna.

Tässä Taiteilija-lehden numerossa kerromme myös kesänäyttelyistä. Mäntän kuvataideviikkojen kuraattori Anssi Kasitonni kertoo valinnoistaan ja siitä, kuinka Lucy Liu ilmestyi hänelle unessa. Paljastamme myös kesänäyttelykyselyn tulokset. Vastaajat pitävät kesänäyttelyitä tärkeinä, mutta rohkeutta kaivattaisiin lisää. Onneksi tänäkin kesänä avataan aivan uusia kesänäyttelyitä, kuten Porin kulttuurisäädön tuottaa Pori biennaali, nimeltään Saatanan kesänäyttely. Melko rohkea avaus.

 

Hyvää kuvataidekesää!

miisa_artikkelikuva

Miisa Pulkkinen

Taiteilija-lehden päätoimittaja

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInGoogle+Email to someone