Politiikka taidetta määrittelemässä

Onko taide päättäjille teos, tuote vai palvelu? Onko taiteilija sosiaalitukien kerääjä vai uuden ajan yrittäjä? Puolueiden taidepoliittista ajattelua yhdistää ympäripyöreys ja erottaa suhtautuminen yksityiseen rahaan.

Puolueiden eduskuntavaalikamppailu täyttää jo torit ja sosiaaliset mediat, mutta taidepoliittisia avauksia saa debateista hakea. Osa puolueista on sisällyttänyt taidepoliittiset tavoitteensa vaaliohjelmaan, osa valmistautuu tulevien hallitusneuvotteluiden kulttuurikysymyksiin sammutetuin lyhdyin. Se, että puolueen julkisesta vaaliohjelmasta ei taidepoliittisia tavoitteita löydy, ei tietenkään tarkoita, etteikö niitä olisi. Linjaukset tuodaan pöytään viimeistään Säätytalon hallitusneuvotteluissa, kun kulttuurinkin rahoista todellisuudessa päätetään.

Esimerkiksi kokoomuksessa kulttuuripoliittisten tavoitteiden kokoaminen ja kirjaaminen on delegoitu puolueen kulttuurivaltuuskunnan puheenjohtajalle, eduskuntavaaliehdokas Jan Hultinille, mutta paperi on vielä työn alla. Puolueen kentältä kerätyistä tavoitteista on kuitenkin siivilöytymässä kuusi tai kahdeksan. Kulttuuripalveluiden saavutettavuus pienilläkin paikkakunnilla halutaan turvata painottamalla pienten kaupunkien yhteistyötä sekä julkisessa rahoituksessa esittävän ja kuvataiteen kiertuetoimintaa.

“Pääkaupunkiseudulla kulttuuripalveluiden turvaaminen ei ole ongelma, mutta peinellä paikkakunnalla kulttuuri on niitä harvoja kohteita, joista päättäjät pystyvät leikkaamaan ja siksi vaara taiteen näivettymisestä on olemassa”, Hultin sanoo. Kokoomus haluaa myös arvioida kulttuurilaitosten verkostoa ja kulttuurirahoituksen rakenteita uudelleen. “Pyrkimyksenä tulisi olla rahoituksen suuntautuminen enenevässä määrin suoraan toimijoille ja hallintorakenteiden ohittaminen.”

Lisäksi kokoomus haluaa parannuksia yrittäjänä toimivien taiteilijoiden asemaan ja helpotuksia yrittäjäksi siirtymisessä. Vero- ja veikkausvarojen rinnalle puolue haluaa löytää uusia tulonlähteitä. Konkreettinen avaus olisi taiteen tukemisen verovapaus. Hultin ja kokoomus hakisivat mesenaattitoiminnalle asenne-esimerkkiä Yhdysvalloista. Hultin ja kokoomus hakisivat mesenaattitoiminnalle asenne-esimerkkiä Yhdysvalloista. “Valtiolle verotulojen menetyksiä kompensoitaisiin jollain aikajänteellä sillä, että julkinen tuki voisi pienentyä esimerkiksi 30 prosenttia lahjoituksten määrästä. Tällä tavalla kulttuuriorganisaatiot voisivat saada lisäpanostuksen rahoitukseensa.”

Vihreille kokoomuksen kaavailema asenne- ja rahoitusuudistus ei kelpaa. “Valtion on kannettava vastuunsa kulttuurin rahoituksesta. Kulttuurin rahoitusta ei voi jättää kaupallisuuden tai ihmisten hyväntahtoisuuden varaan”, Vihreät linjaa kulttuuripoliittisessa ohjelmassaan. Uutta rahaa taidekoneeseen Vihreät hakisi panostamalla kulttuurialan koulutuksessa sponsorien hankintaan ja “lisäämällä mahdollisuuksia liiketoimintaopintojen suorittamiseen”. Vihreät näkee myös tavoitteensa perustulosta kulttuuripoliittisena tekona: “Perustulo takaisi taiteilijoille säännöllisen toimeentulon.”

Myöskään eduskunnan vasemmalla laidalla ei jaeta ajatusta kulttuuribudjetin tilkitsemisestä yksityisellä rahalla. Sdp:n sivistyspoliittisen työryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Ilkka Kantola toteaa, että taiteen julkinen tuki kumpuaa jo työväenliikkeen historiasta. “Sosiaalidemokraattinen taidepolitiikka lähtee siitä, että taide on jokaisen oikeus ja siksi sitä pitää julkisesti tukea. Osallisuus kulttuurista niin tekijänä kuin nauttijana kuuluu kaikille. Siten on esimerkiksi tärkeää, että meillä on Kansallisooppera, jonka näytöksiin on julkisen tuen tähden mahdollista päästä kaikkien kansankerrosten.”

Taiteen tuominen kaikille yhteiskuntaluokille ja koko maahan ei siis riko perinteistä vasemmisto-oikeisto-linjaa. Erot puolueiden välillä löytyvät taiteen rahoituksen mekanismeista. “Aina välillä nousee esiin ne porukat, jotka sanovat, että ensin pitää vanhuksille vaihtaa vaipat ja rakentaa homeettomat päiväkodit, että asetetaan kulttuuri ja nämä vastakkain. Mutta kyllä yhteisön henkinen elämä vaatii uudistuakseen, että on moni-ilmeinen kulttuurielämä. Konkreettisesti se merkitsee, että kulttuurille ja taiteelle on varattava määrärahoja”, Sdp:n Kantola toteaa.

Puolueista sekä kulttuurilaitosten että taiteen vapaan kentän toiminta-avustusten lisäämistä esittää vaaliohjelmassaan vasemmistoliitto. Vasemmistoliitto esittää myös parannuksia taiteilijoiden sosiaali- ja eläketurvaan: “Työttömyysturvan ehtoja on kohtuullistettava niin, että taiteilijat tulevat lähtökohtaisesti kohdelluiksi muuna kuin yrittäjänä.”

Myös keskustan kulttuuripoliittisiin tavoitteisiin kuuluu taiteilijoiden sosiaaliturvan kehittäminen. “Työtuloa ja sosiaaliturvaa on voitava yhdistää nykyistä joustavammin”, linjaa kansanedustaja Tuomo Puumala. Malliksi myös keskusta tarjoaa perustuloa. “Mehän ollaan puolueena esitetty, että perustuloa voisi kokeilla esimerkiksi kolmella alueella. Yksi näistä voisivat olla taiteilijat.”

Muun muassa keskustan tavoitteena on prosenttiperiaatteen laajentaminen koskemaan “sellaisia julkisia palveluita, joissa taiteen ja kulttuurin terveyttä edistävillä vaikutuksilla on tutkitusti päästy hyviin tuloksiin”. Puumala kuitenkin toppuuttelee, ettei ajatusta pidä ottaa liian sanatarkasti. “Täytyy olla realisti: eihän se prosenttia voi olla (sosiaali- ja terveydenhoidon budjetista) tietenkään, mutta periaate voisi olla sovellettavissa, ja merkittävä päänavaus.” Esimerkkinä tästä puolueen maaliskuussa julkaisemassa “kulttuurilinjauksessa” mainitaan ikääntyneiden ja laitoshoidossa olevien parissa tehtävä taidetyö.

Hyvinvoinnin lisäksi keskusta kirjaa taiteelle myös rahallista potentiaalia. “Alenevien sosiaali- ja terveydenhuoltokustannusten lisäksi hyvinvointialat voivat tuoda maahamme talouskasvua ja tuhansia uusia työpaikkoja.”

Kristillisdemokraattien vaaliohjelmasta löytyy luku “koulutus-, tiede- ja kulttuuripolitiikasta”, mutta sen kaikki konkreettiset toimenpiteet liittyvät koulutukseen. Vaaliohjelman taidepoliittinen linjaus kuuluu: “Elävä kulttuurielämä heijastaa ja kehittää ihmisen luovuutta ja ilmaisukykyä.” Vihreiden tapaan myös kristillisdemokraatit lisäisivät yrittäjyyskoulutusta kaikilla aloilla.

Helsingin Rkp on julkaissut oman eduskuntavaaliohjelman, joka sisältää myös kulttuuripoliittisia tavoitteita. Rkp linjaa, että kulttuuri on paitsi peruspalvelu (“se pitää rahoittaa julkisin varoin”) myös osa hoiva- ja sosiaalipalveluja. Prosenttiperiaatteen soveltamisesta tämän sektorin budjeteissa Rkp Helsinki ei kuitenkaan vaaliohjelmassaan mainitse.

Kuten kokoomuksella myös perussuomalaisilla taidepoliittinen vaaliohjelma on vielä työpöydällä. Ohjelmaa laatimassa ollut kansanedustaja Kike Elomaa ohjaa hivenen turhautuneena tiedustelemaan asiaa puoluetoimistolta, jossa paperi odottaa hyväksyntää. Ohjelmassa yhdistyvät perussuomalaisilla taide ja ruumiinkulttuuri. “Kulttuuri- ja liikuntapoliittisessa ohjelmassa ei ole vielä puoluehallituksen hyväksyntäleimaa, eli käsittely on kesken”, puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo vastaa. Julkaisupäivää perussuomalaisten uudelle kulttuuripoliittiselle ohjelmalle puoluesihteeri ei uskalla luvata.