Taidetta rakennushankkeisiin!

30.1.2014

TEKSTI: SAIJA KOPONEN

Taidemaalariliitto järjesti viime syksynä seminaarisarjan aiheesta ”taide rakennushankkeissa”.  Syksyn mittaan keskusteltiin toteuttamistekniikoista, taideteoksen roolista ja teoksen sitomisesta ympäristöönsä sekä taideteoksen hankintaprosessista ja sopimusasioista.

Taideteoksen rooli rakennetussa ympäristössä on yleensä erilainen kuin galleriassa. Teos voi esimerkiksi olla pienimuotoinen tai sijoittua yllättävään paikkaan. Teos kohdataan myös usein liikkeessä.

Taiteilija joutuukin rakennushankkeiden yhteydessä pohtimaan oman taiteellisen työnsä luonnetta; voi olla haastavaa kehittää taiteellisesti tinkimätön idea, joka täyttää kyseiselle julkiselle teokselle asetetut ehdot: sijoituspaikan, aihealueen soveltuvuuden esimerkiksi kouluun tai sairaalaan sekä käytössä olevat materiaalit, niiden kestävyyden tai hygieenisyyden.

Materiaali

Yksi tapa sitoa teos ympäristöönsä on materiaalin valinta. Seminaarissa puhunut kuvataiteilija Stig Baumgartner kertoi käyttäneensä Helsingin Arabianrannan ja Katajanokan seinämaalauksissaan maaleja, joita käytävässä olisi käytetty muutenkin. Erika Adamsson taas toteutti Turun T-sairaalan wc-tilojen teoksensa kuvansiirtona valmiiksi poltetulle kaakelille, ja Jan-Erik Andersson on tehnyt lattioihin ja katuihin sijoittuvat teoksensa käyttäen luonnonkivilaattoja ja linoleumia. Tällainen toteutustapa oli myös kestävyyden tae.

Adamsson

(Erika Adamsson; Correggion käsihygienia ja Leonardon käsihygienia, kuvansiirto kaakelille, 2009. Kuva: Erika Adamsson)

Kaikkea ei tarvitse tehdä aina itse. Yhtenä esimerkkinä tästä on seminaarissa puheenaiheena ollut graafinen betoni. Teoksen varsinainen toteutus tapahtuu elementtitehtaalla ja taiteilijalle jää suunnittelijan rooli. Vaikka graafinen betoni on vakiinnuttanut asemansa arkkitehtuurissa pinnan elävöittäjänä, kuvataiteilijoiden suunnittelemia kohteita ei juurikaan ole.

Graafisen betonin käytöstä kannattaa olla rohkeasti yhteydessä arkkitehtitoimistoihin. Seminaarien taiteilijoilla olikin hyviä kokemuksia yhteistyöstä arkkitehtien kanssa – kantansa esittävää taiteilijaa arvostetaan.

Hankintaprosessi

Rakennushanke on usein monen vuoden projekti. Taiteen hankinnan eri vaiheet ovat lyhyempiä, mutta ne linkittyvät rakennushankkeeseen yleensä tietyissä kohdissa. Pitkäkestoisissa projekteissa tärkeää on informaation kulku ja sopimusten tarkkuus.

Eeva-Liisa Rautalahti on koonnut taiteenhankintamallista  tietopaketin.

Laaja tietopaketti on myös Milla Järvipetäjän ja Aura Nikkilän toimittama, Suomen Rakennusmedia Oy:n kustantama Taide rakennushankkeessa – opas tilaajalle -kirja.

Tällä hetkellä on tekeillä myös oma RT-kortti taiteelle rakennushankkeissa. RT-kortisto on suomalaisen Rakennustieto Oy:n julkaisema kortistomuotoinen tietokokoelma, joka sisältää tietoa rakennusalan säännöksistä, sopimuksista, suunnittelusta ja laatuvaatimuksista.

Kortin työstäminen on vasta alussa, mutta valmistuttuaan se tulee sisältämään käytännön asioita taidehankkeen eri vaiheista ja auttaa selkeyttämään, missä kaikissa vaiheissa kuvataiteilija voi tulla mukaan.

Kortin kehittämisen taustalla on Ympäristötaiteen säätiön ja Arkkitehtuurikeskus ry:n työryhmän opetus- ja kulttuuriministeriölle esittämä selvitys prosenttiperiaatteen käytöstä julkisessa rakentamisessa. Selvityksessä tuli esiin hankkeiden tilaajien toive selkeille, tarkoin määritetyille ohjeille. RT-kortti valmistuu tämän vuoden syksyllä.

Julkisten teosten hankinta

Yksi julkisia taideteoksia hankkiva taho on valtion taideteostoimikunta. Se hankkii teoksia suorahankintoina ja taidekilpailujen kautta. Yleisiä taidekilpailuja järjestetään harvoin. Kutsukilpailuja järjestetään vuosittain yhdestä kolmeen.

Kilpailuteoksia valitessa huomioidaan teoksen turvallisuus, ylläpito, elinkaari, sopivuus arkkitehtuuriin, käyttäjän arvomaailmaan sekä mahdollinen toiminnallisuus ja ajankohtaisuus. Kutsukilpailujen taiteilijoita pyritään valitsemaan eri taiteen aloilta ja eri ikäryhmistä. Taiteilijoilta pyydetään kuvia viimeaikaisesta tuotannosta suunniteltu taidehanke huomioiden, teostietoja ja ansioluettelo.

 

Toimikunta

(Valtion taideteostoimikunta juryttamassa Oulun yliopiston taidekilpailua.
Kuva: Veli Granö)

Taidehanketta tehdessä taiteilija saattaa kohdata kokemattomuutta ja tietämättömyyttä taidehankkeista rakennuttajan puolelta. Tätä ei tule säikähtää, vaan selvittää ristiriidat keskustellen.

Sopimuksen muotoilussa kannattaa olla tarkka siitä, mikä kaikki kuuluu taidebudjettiin. Etukäteen kannattaa miettiä myös se, kuka hoitaa tai korjaa teosta. Pysyvässä teoksessa hyvä periaate on, että teoksen tulisi kestää yhtä kauan kuin rakennus.

Työskentelyn ajalta kannattaa pitää työpäiväkirjaa ja dokumentoida prosessi valokuvin, myös teoksen piiloon jäävät osat. Näin voi tarvittaessa osoittaa toteen tekemänsä työvaiheet ja niiden laadun esimerkiksi teoksen vahingoittumistapauksessa.

Jos teoksen tilaaja haluaa käyttää kuvia teoksesta esimerkiksi vuosikertomuksessaan tai muissa julkaisuissaan, tästä tulee sopia erikseen.

Osapuolet voivat sopia vapaasti oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan, mutta sovittuja asioita on noudatettava. Hyvä sopimus on selkeä, jättää mahdollisimman vähän tulkinnanvaraa ja on riittävän yksityiskohtainen.

Seminaarien puheenjohtajina toimivat taidemaalarit Anitta Ruotsalainen ja Maaria Märkälä. Puhujia olivat kuvataiteilijat Stig Baumgartner, Jan-Erik Andersson, Erika Adamsson ja Markku Pääkkönen sekä taiteilija, sisustusarkkitehti Samuli Naamanka, taidemaalari, arkkitehti Eeva-Liisa Rautalahti, taiteen lisensiaatti Ulla-Kirsti Junttila, valtion taideteostoimikunnan puheenjohtaja Jari Auer, Taidemaalariliiton vs. pääsihteeri Anne Vilppula, Pohjois-Karjalan läänintaiteilija Hannu Aaltonen ja Kuvasto ry:n toiminnanjohtaja Tommi Nilsson.

Seminaarien ohjelma, osa puhujien luentomateriaaleista ja laaja raportti seminaareista löytyy Taidemaalariliiton sivuilta kohdasta ajankohtaista.

 

Lue lisää:

Arabianrannan taide

T-sairaalan taidekokoelma

Leinelä

 

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInGoogle+Email to someone