Taiteen ja kulttuurin edistämisestä

11.9.2012

Kuva: Veikko Somerpuro

Tässä kolumnissarjassa eri puolueiden poliitikot ruotivat ajankohtaisia kulttuuripoliittisia asioita omasta näkökulmastaan.

TEKSTI: OUTI ALANKO-KAHILUOTO

Hallituksen antama esitys Taiteen edistämiskeskuksesta on paraikaa eduskunnan käsittelyssä. Lain tarkoituksena on vahvistaa taiteen asemaa ja autonomiaa. Lakiesitystä pitääkin arvioida juuri tästä näkökulmasta.

Taidetoimikuntalaitoksen rakenteen uudistamistarpeesta on keskusteltu vuosia. Itse esitys perustuu hallitusohjelmaan, jonka mukaan Taiteen keskustoimikunnasta muodostetaan Taiteen edistämiskeskus.  Uudistamisen tarpeellisuudesta eri osapuolet ovat käsittääkseni olleet kohtuullisen yksimielisiä. Julkinen keskustelu on liittynyt etupäässä vertaisarviointiin sekä taiteen aloja edustavien taidetoimikuntien määrään. Lakiin sisältyy kuitenkin  uusi linjaus, josta toistaiseksi on keskusteltu melko vähän.

Lakiesityksen mukaan Taiteen edistämiskeskuksen tehtävänä olisi taiteen edistäminen. Taiteen edistämiskeskuksen tehtäväksi määritellään kuitenkin paitsi taiteen, myös kulttuurin edistäminen: ”lisäksi [Taiteen edistämis]keskuksella olisi myös kulttuurin edistämiseen liittyviä tehtäviä eräiltä osin”. Myöhemmin tarkennetaan, että ”keskuksella olisi kulttuurin edistämiseen liittyviä tehtäviä siltä osin kuin kyseessä olevia tehtäviä ei ole annettu jonkin muun viranomaisen hoidettavaksi”. Tarkennus ei juuri auta, koska näin määriteltynä kulttuurin edistäminen voi kattaa melkein mitä tahansa.

Lain perusteluosassa Taiteen edistämiskeskuksen tehtävä laajenee edelleen. Keskuksen tehtävänä olisi ”edistää taidetta ja kulttuuria kansallisesti ja kansainvälisesti” sekä toimeenpanna ”opetus- ja kulttuuriministeriön taiteen ja kulttuurin edistämisen linjauksia”.

Lakiesityksen yleisperusteluissa tuodaan esiin, että kulttuurin tuominen taiteen rinnalle Taiteen edistämiskeskuksen tehtäväksi koettiin lain kuulemiskierroksella ongelmalliseksi: lausunnonantajat pitivät kulttuurin edistämisen tehtävää ”epäselvänä”. Kulttuurin edistäminen on silti jätetty lakiin Taiteen edistämiskeskuksen tehtäväksi. Kyse on siis kulttuuripoliittisesta valinnasta.

Siinä missä lain yleisperustelut puhuu laveasti ”kulttuurin edistämisestä”, lain perusteluosassa kulttuurin edistäminen tarkentuu ”kulttuuristen oikeuksien edistämiseksi”: keskuksen on ”kaikessa toiminnassaan” otettava eri väestöryhmät ja kulttuurinen moninaisuus huomioon ja näin edistettävä eri väestöryhmien kulttuuristen oikeuksien toteutumista. Esimerkkinä tuodaan myöhemmin esiin lastenkulttuurin edistäminen.

Kulttuurinen moninaisuuden ja lasten kulttuurin edistäminen ovat ilman muuta tärkeitä tavoitteita. Mielestäni kannattaisi kuitenkin pohtia, voiko kulttuurin edistämisen tehtävän antaminen Taiteen edistämiskeskukselle johtaa taiteen nykyisten toimintaedellytysten heikkenemiseen, ja edistääkö taiteen toimintaedellytysten heikentäminen lainkaan eri väestöryhmien kulttuuristen oikeuksien toteutumista.  Mikäli taiteen edistämisen määrärahoja käytetään jatkossa myös kulttuurin edistämiseen, taiteen toimintaedellytykset väistämättä heikkenevät, eikä se edistä kansalaisten kulttuuristen oikeuksien toteutumista. Lasten taide voi kyllä edistää lasten kulttuuria, mutta lasten kulttuuri ei välttämättä edistä lasten taidetta.

Taiteen sisällöt kuuluvat taiteen autonomian piiriin, mutta kulttuurin edistämiseen liittyvät kulttuuripoliittiset linjaukset ovat poliittisen vallan eli opetus- ja kulttuuriministeriön käsissä, aivan kuten lakiesityksessä sanotaan. Jatkossa esimerkiksi läänintaiteilijoiden tehtäviin ei kuuluisi oma taiteellinen työskentely, vaan taiteen ja kulttuurin edistäminen opetus- ja kulttuuriministeriön taiteen ja kulttuurin edistämisen linjauksia toteuttamalla. Läänintaiteilijoista tulisi eräänlaisia tuottajia. Käytännössä laki siirtäisi taiteellisen työskentelyn määrärahoja muun kulttuurin tukemiseen, mutta kuinka paljon, se jää nähtäväksi.

Julkiselle vallalle kuuluu taiteen tekemisen edellytysten ja autonomian turvaaminen. Valtion budjettiin on vuodesta 1964 alkaen sisältynyt määräraha taiteen edistämiseksi, ja laki Taiteen edistämiskeskuksesta ohjaa osaltaan näiden määrärahojen käyttöä. Siksi taiteilijoiden toiminta- ja työskentelyedellytysten kannalta ei ole merkityksetöntä, millaisia tehtäviä laki antaa Taiteen edistämiskeskukselle.

Julkisen vallan tehtävänä ei ole taiteen määritteleminen. Juuri siksi meillä on laki, joka turvaa taiteen autonomian. Kulttuuristen rakenteiden tukeminen koulutuslaitoksesta urheiluun ja lastenkulttuuriin on puolestaan koko opetus- ja kulttuuriministeriön tehtävä. Jos taiteen asiantuntijan pitää vastedes olla paitsi taiteen, myös kulttuurin asiantuntija nuorisokulttuurista ruokakulttuuriin, kelpaako taiteen asiantuntijaksi vastaavasti kuka tahansa kulttuurin asiantuntija?

Kirjoittaja on kansanedustaja (vihr.)

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInGoogle+Email to someone