Taiteilijajärjestöt: Taiken linjamuutokset eriarvoistavat kuvataiteen kenttää merkittävästi

15.3.2018

Taiteilijajärjestöt Muu, Suomen Kuvanveistäjäliitto, Suomen Taidegraafikot, Taidemaalariliitto ja Valokuvataiteilijoiden liitto kritisoivat Taiteen edistämiskeskuksen linjamuutoksia, jotka ovat järjestöjen mukaan kuolinisku näyttelytoiminnalle.

Järjestögalleriat, jotka tarjoavat kansalaisille korkeatasoista kulttuuria ilmaiseksi ovat yksi hienoimmista kulttuurimme ilmiöistä. Kuvataiteilijajärjestöt peräänkuuluttavat rakentavia ja kestäviä ratkaisuja taiteilijan työskentelyn edellytyksiin ja näyttelytoimintaan.

Kuvataiteen kentän keskeinen haaste on julkisen rahoituksen riittämättömyys ja kuvataiteilijoiden köyhyys muihin taiteilijoihin verrattuna. Valtion ja kuntien avustuksia saavista orkestereista ja teattereista poiketen, museot eivät maksa kuvataiteilijoille palkkaa. Valtionosuusjärjestelmän piirissä olevat orkesterit ja teatterit saavat 87% julkista tukea toimintamenoistaan, kun kuvataiteen vapaan kentän vakiintuneiden organisaatioiden tuet ovat vain 15–35% kokonaiskustannuksista. Niiden näyttelytoiminta on riippuvainen kuvataiteilijoiden ilmaistyöstä ja kuvataiteilijoiden maksamista näyttelyvuokrista.

Kuvataidealan heikosta rahoitusasemasta johtuen kuvataiteilijat kantavat ylisuuren taloudellisen vastuun oman taiteellisen työnsä tekemisen kustannuksista.

Kuvataidealan heikosta rahoitusasemasta johtuen kuvataiteilijat kantavat ylisuuren taloudellisen vastuun oman taiteellisen työnsä tekemisen kustannuksista. Nyt OKM:n näyttelytyöryhmä ja Taike esittävät, että ratkaisua kuvataiteilijoiden toimeentulon haasteisiin on haettava kiristämällä kuvataiteilijajärjestöjen jo ennestään riittämättömien toiminta-avustusten ehtoja niin, etteivät ne enää tulevaisuudessa voi periä vuokria taiteilijoilta.

Jos taiteilijat eivät saa tukea gallerianäyttelyihin, eikä näyttelyvuokria peritä ja tätä puuttuvaa summaa ei kompensoida liittojen toiminta-avustusten tason nostolla, tämä tarkoittaa järjestöille 150 000–170 000 euron vajausta toimintamäärärahoihin. Taiken uudet linjaukset voivat olla kuolinisku jo nykyisellään resurssiensa rajoilla toimivien järjestöjen näyttelytoiminnalle ja ovatkin liittojen näkökulmasta toimintaan ja henkilöstöresursseihin kohdistuvia leikkauksia. Valtionavustuksen turvin on tähän saakka voitu tarjota näyttelytila, joka kykenee toimimaan huolimatta talouden suhdannevaihteluista.

Valtakunnallisiin taiteilijajärjestöihin kuuluu suurin osa Suomen ammattikuvataiteilijoista. Järjestöjen saamat toiminta-avustukset mahdollistavat tällä hetkellä niiden tekemän laajan kuvataiteen edistämistyön. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi erilaisten jäsenpalvelujen tuottamista, keskustelutilaisuuksia, koulutusta, erilaisia neuvonta- ja asiantuntijapalveluita sekä taiteilijoille että muille tahoille ja taiteilijoiden edunvalvontatyötä. Taiteilijajärjestöjen galleriat edustavat pitkäikäisimpinä toimijoina jatkuvuutta, mutta myös kehittävät alaa yleisön ja taiteilijoiden eduksi. Valtakunnallisten taiteilijajärjestöjen näyttelytoiminnassa on kehittämisen varaa ja kehittämistyö on jo käynnissä. Vuokrista luopumiseen tarvittavaa rahasummaa on kuitenkin kokonaisuudessaan mahdotonta paikata teosmyynnillä, ja jos sitä tavoiteltaisiinkin, se vaikuttaisi järjestögallerioiden näyttelytoiminnan tarkoituksen ja profiilin muutokseen. Yhtenä keskeisenä järjestögallerioiden tehtävänä on tarjota esittämisen paikkoja taiteelle, jonka pääasiallinen tarkoitus ei ole kaupallisuus.

Taiteilijan näkökulmasta järjestöt koetaan usein merkityksellisiksi nimenomaan ammatillisen identiteetin vahvistajina, ja näin ollen järjestöt ovat perustavanlaatuinen osa taiteen kentän sisäistä keskustelua.

Kuvataide ansaitsisi Suomessa tukijärjestelmän, jonka puitteissa kuvataiteilijoiden toimintaedellytykset paranisivat ja joiden puitteissa voidaan toteuttaa monimuotoista, valtakunnallista näyttelytoimintaa. Jo 3,8 miljoonan vuosittainen kävijämäärä kuvataidekohteissa osoittaa, että julkisen tuen määrä vaatii päivitystä. Niukentuva tuki asettaa alan toimijat toisiaan vastaan, ja tämän seurauksena kuvataiteilijoiden asema heikentyy entisestään. Nyt puheissa olleet Taiteen edistämiskeskuksen ja opetus- ja kulttuuriministeriön linjaukset kuvataiteen tukiin aiheuttavat taiteen kentällä suuria muutoksia, ennakoimattomiakin.

Uhkakuvat kentän näivettymisestä tulisi ottaa vakavasti, ja rahoittajatahojen tulisi toimia vuorovaikutuksessa sekä taiteilijoiden että järjestökentän kanssa, jotta epävarmuuden sijaan lopputuloksena olisi positiivisesti tulevaisuuteen katsovat kuvataiteen ammattilaiset sekä toimiva ja monipuolinen näyttelytilojen verkosto ja mahdollisimman hyvin yleisöä ja taiteilijoita palveleva välittäjäporras. Näyttelytoiminnan kenttä tarvitsee moniarvoisena säilyäkseen erilaisia toimijoita.

Järjestögalleriat ovat syntyneet taiteilijoiden tarpeesta kokoontua ja synnyttää dialogia oman taiteenlajinsa edustajien kesken. Tähän saakka näyttelytoiminnan ylläpitäminen ja kehittäminen on näissä pitkän linjan organisaatioissa koettu tärkeäksi. Järjestöjä perustettaessa tavoitteena on ollut parantaa eri taiteenlajien näyttelymahdollisuuksia, nyt kuitenkin taiteilijoiden valittavana on lukuisa määrä myös muita näyttelytiloja. Niin gallerioiden kuin kuvataiteilijoidenkin määrä on lisääntynyt runsaasti 60–70-luvuilta, jolloin järjestöjen gallerioita on perustettu. Järjestön ja gallerian yhdistelmä on sikäli hedelmällinen, että vertaisarvioitu ohjelma uudistaa nykytaiteen sisältöjä ja esitystapoja riippumatta teosten myytävyydestä, ja galleriat ovat olleet perinteisesti myös kokoontumistiloja järjestöjen taiteilijajäsenille. Taiteilijan näkökulmasta järjestöt koetaan usein merkityksellisiksi nimenomaan ammatillisen identiteetin vahvistajina, ja näin ollen järjestöt ovat perustavanlaatuinen osa taiteen kentän sisäistä keskustelua.

Mihin Taiken linjamuutokset johtavat?

Vuokrattomuuteen siirtyminen ilman avustustason korotusta johtaisi:

· Henkilökuntaa irtisanotaan

· Näyttelytoiminta nykyisessään muodossaan loppuu

· Kuvataiteen näyttelytarjonta kaventuu

· Kuvataiteen tarjonnan määrän ja monipuolisuuden väheneminen heikentää taidemarkkinoita kokonaisuudessaan

· Yleisölle ilmaiset avoimet julkiset näyttelytilat vähenevät

· Palveluita ja oheistapahtumia karsitaan

· Mahdollisuudet taiteilijan tukemiseen, kouluttamiseen, ammatilliseen kehittymiseen heikkenevät

· Kuvataiteen ja taiteilijoiden tuottamien sisältöjen näkyvyys pienenee

· Avoimen haun näyttelypaikkojen määrä vähenee, mikä johtaa taiteilijakunnan eriarvoistumiseen

· Kuvataiteen välinekohtainen asiantuntijuus heikkenee

· Taiteilijat joutuvat tekemään yhä enemmän työtä talkoovoimin

· Taide ja näyttelytoiminta kaupallistuu ja taiteen itseisarvo laskee

· Kuvataiteen ja taiteen yhteiskunnallinen merkitys laskee

Mihin kohdeapurahojen linjamuutos johtaa?

· Eriarvoistaa näyttelytoimintaa – taiteilijan taloudellinen tilanne vaikuttaa hänen mahdollisuuksiinsa järjestää näyttelyitä

· Näyttelyaikojen peruutukset lisääntyvät, mikä lisää epävarmuutta galleriatoimintaan

· Vähentää näyttelyhakemusten määrää

 

Muu ry

Suomen Kuvanveistäjäliitto ry

Suomen Taidegraafikot ry

Taidemaalariliitto ry

Valokuvataiteilijoiden liitto ry

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInGoogle+Email to someone