Valokuvataiteilijoiden uusi toiminnanjohtaja: Suomalainen pelkää gallerioita turhaan

26.6.2015Kirjoittaja: Miisa PulkkinenValokuvaaja: Ida Pimenoff
Suomen Valokuvataiteilijoiden liiton toiminnanjohtaja Timo Parkkonen. Kuva: Ida Pimenoff

Valokuvataiteilijoiden liiton toiminnanjohtaja Timo Parkkonen

Galleriavuokrat ovat kuvataidekentän kuuma kysymys. Valokuvataiteilijoiden liiton uusi toiminnanjohtaja Timo Parkkonen tietää sen hyvin. Hänen mielestään nykysysteemi on kuvataiteilijalle kohtuuton, mutta tilanteen korjaaminen vaatii suurta rakenteellista muutosta.

Timo Parkkonen on palannut kuvataiteen pariin. Hän on juuri aloittanut Valokuvataiteilijoiden liiton toiminnanjohtajana, ja on entuudestaan kuvataiteilijoille tuttu Helsingin Taiteilijaseuran sekä Lasten ja nuorten taidekeskuksen säätiön toiminnanjohtajana. Valokuvataiteilijoiden liiton johtoon Parkkonen siirtyy tanssitaiteen parista, Susanna Leinonen Companyn toiminnanjohtajan paikalta. Koulutukseltaan hän on filosofian maisteri, taidekasvattaja Jyväskylän yliopistosta. Vaikka Parkkonen työskenteli viime vuodet esittävän taiteen parissa, hän kokee kuvataiteen henkiseksi ja ammatilliseksi kodikseen. Vuodet yhden Suomen suurimman vapaan kentän tanssiryhmän johdossa ovat kuitenkin antaneet uudenlaista näkökulmaa kuvataiteeseen. Parkkosen mukaan esittävää taidetta ja kuvataidetta erottaa suhde kaupallisuuteen.

”Ero on siinä, että esitys on tuote tai palvelu, joka aina myydään jonnekin. Oli kyseessä teatteri- tai tanssiesitys, sillä on yleensä aina ostaja ja myynnillä voidaan kattaa kustannuksia”, kertoo Parkkonen.

Merkittävä ero on myös siinä, että tanssijoille ja näyttelijöille maksetaan taiteellisesta työstä. Taloudelliset riskit jakautuvat toisin kuin kuvataiteessa, jossa taiteilija usein kantaa vastuun yksin.

”On hurjaa, että kuvataiteilija joutuu maksamaan kovia vuokria kaupalliselle gallerialle ja myös järjestögallerialle siitä, että saa taidetta esille.”

”On hurjaa, että kuvataiteilija joutuu maksamaan kovia vuokria kaupalliselle gallerialle ja myös järjestögallerialle siitä, että saa taidetta esille. Kun esittävässä taiteessa teos on esillä, sille on jo olemassa jonkinlainen rahoitus joko lipputuloina tai palkkioina. Harva sielläkään rikastuu, mutta se on kannattavampaa.”

Vaan millä kuvataiteen tilanne korjattaisiin? Parkkosen mielestä tilanteen korjaaminen voisi alkaa järjestögallerioista, mutta helppoa se ei ole. Julkisen tuen pitäisi kasvaa, jotta taiteilijajärjestöt pystyisivät laskemaan vuokria. Suomen uusi hallitusohjelma ei kuitenkaan lupaa taiteelle lisää rahaa, vaikkei suoria leikkauksiakaan ole tulossa. Ja lisäksi gallerioiden sijaintiin liittyy oma paradoksinsa.

”Gallerioiden täytyy olla hyvillä paikoilla, joilla ihmiset liikkuvat. Kaupallisen logiikan mukaan siellä myös vuokrat ovat korkeammat. Tässä tilanteessa galleriat toimivat, ja kuvataiteilija joutuu maksamaan”, Parkkonen arvioi.

 

Galleriassa käymisen vaikeus

Timo Parkkonen on ollut Valokuvataiteilijoiden liitossa vasta pari viikkoa, ja heti hän on törmännyt kuvataiteen ja kuvataiteilijoiden toimeentulon vaikeisiin kysymyksiin. Niitä hän toki tiesi odottaakin, ja ratkaisujakin on kehitteillä. Parkkonen on innoissaan liittonsa hankkeista, kuten keväällä alkaneesta Taiteesta toimeentuloa -hankkeesta. Tarkoitus on madaltaa gallerian kynnystä ja houkutella Valokuvagalleria Hippolyteen uusia kävijöitä sekä tietenkin ostajia.

Taidekasvattajaa kiinnostaa, miksi galleriassa käyminen muka on suomalaiselle niin vaikeaa.

Helsingin Taiteilijaseuran kokemuksesta Parkkonen tuntee hyvin myös taidelainaamot. Niissä piilee yksi vastaus siihen, miksi suomalainen ostaa niin vähän taidetta: teosten hinta. Mutta ehkäpä suurempi syy karsastaa gallerioita ovat asenteet. Taidekasvattajaa kiinnostaa, miksi galleriassa käymisen väitetään olevan suomalaiselle niin vaikeaa.

”Galleriassa koetaan, että kävijän pitäisi tietää taiteesta. Se on aivan absurdia. Ihminen olettaa, että häneltä odotetaan jonkinlaista taidepuheen osaamista. Kuitenkin varsinkin meillä Suomessa ollaan diskreettejä ja annetaan kävijälle rauha tutustua näyttelyyn. Galleristit ovat ammattitaitoisia, ja he tuntevat näyttelyt. He ovat myös hyviä ihmistuntijoita”, Parkkonen kehuu.

Kun vaikeiden kysymysten äärellä ollaan, Taiteilija-lehti tenttasi Parkkosta hieman lisää.

Miten suomalainen valokuvataide voi?

”Valokuvataiteella on Suomessa pitkät perinteet. Alalla on vahvaa osaamista, mutta suuren yleisön silmissä ja varsinkin tietyissä ikäpolvissa kaikki eivät välttämättä osaa nähdä valokuvaa taideteoksena, toisin kuin veistoksen tai maalauksen. Kun valokuva välineenä on nykyään meidän kaikkien saavutettavissa, hämärtyy käsitys valokuvasta taiteenlajina. Meillä on jo Valokuvataiteen museo, valokuvataiteeseen keskittyvä Hippolyte sekä alueelliset valokuvakeskukset, mutta paljon on työtä tehtävänä valokuvataiteen paremmin tunnetuksi tekemisen suhteen.”

Miltä näyttää valokuvataiteilijoiden tulevaisuus?

”Valokuvataiteilija on muiden kuvataiteilijoiden kanssa samassa valitettavan alhaisessa tuloluokassa. Olkoonkin, että  valokuvaajina työskentelevillä valokuvataiteilijoilla on ehkä mahdollisuus tehdä myös tilaustöitä. Sillä lailla tulonmuodostus on mahdollisesti laajempi kuin muilla kuvataiteen aloilla. En kuitenkaan lähtisi vertailemaan eri ammattiryhmiä.

”Varmasti tulen näkemään Hippolytessä näyttelyitä, joita en uskoisi näkeväni valokuvagalleriassa. Ja tämän sanon positiivisessa mielessä.”

Taiteilijat ovat jatkuvasti liikkeessä, ja he etsivät uusia ilmaisuväyliä ja tapoja. Varmasti tulen näkemään Hippolytessä näyttelyitä, joita en uskoisi näkeväni valokuvagalleriassa. Ja tämän sanon positiivisessa mielessä.”

Millainen agenda sinulla on toiminnanjohtajana?

”Valokuvagalleria Hippolyte ja liitto ovat olleet olemassa pitkään. Täällä ovat tietyt asiat erittäin hyvin. Hankkeiden myötä täällä on hyvä meininki ja halua, uskoa sekä rohkeutta kehittää toimintaa. Sellaisessa on tietysti mukava olla mukana.

Taiteesta toimeentuloa -hanke on yksi konkreettinen osoitus siitä, että pyritään avaamaan uutta tulokulmaa galleriaan ja ylipäänsä taidekenttään. Tuloksethan ovat myös muiden hyödynnettävissä, ja jaamme tietoa ja osaamista. Olemme kuitenkin hyvin alussa, eikä pidä luoda liian suuria toiveita. Vaikka nämä organisaatiot ovat pieniä, perinteet tekevät sen, että laivat kääntyvät kohtuullisen hitaasti. Taide on niin vanha inhimillisen kulttuurin ilmentymä, ettei mitään poppaskonsteja ole olemassa. Uusia näkökulmia avataan mutta edelleenkin lähtökohta on se että Valokuvataiteilijoiden liitto on valokuvataiteilijoiden etujärjestö, ja Valokuvagalleria Hippolyte keskittyy erinomaisen, korkealaatuisen valokuvataiteen esittämiseen.”

Lue myös: Helppous saa galleriakävijän rakastumaan taiteeseen

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInGoogle+Email to someone