Tunnelmia ja kävijämääriä kesänäyttelyistä

12.9.2017Kirjoittaja: Anna Salonen

Paula Ollikainen, Norsulampi, 2017. Teos oli esillä Villa Roosan Maailma on toinen -kesänäyttelyssä.

Syksy saapuu ja kesänäyttelyiden aika alkaa olla ohi. Poimimme kolmesta eri kesänäyttelystä kävijämääriä sekä tunnelmia menneeltä kesältä.

Mäntän kuvataideviikkojen toiminnanjohtaja Tiina Nyrhinen on tyytyväinen Kesä-näyttelyn kävijämäärään. Kesänäyttelyiden paljoudesta huolimatta Mänttään tiensä löysi kesän aikana 14 500 kävijää. Määrä oli tosin edellisvuotta pienempi. Silloin kävijöitä oli ennätysmäärä, noin 17 000.

Kesän 2016 suurta kävijämäärää selittää Nyrhisen mukaan muun muassa näyttelyn kuraattorin Anssi Kasitonnin valinnat.

”Hän sai kansaa liikkeelle valitsemalla hieman erilaisia tekijöitä mukaan, muun muassa Hollywood-tähti Lucy Liun ja automaalari Simo Riikosen”, Nyrhinen muistuttaa.

Myös teosmyynti oli tänä kesänä edellisvuotta vähäisempää. Nyrhisen mielestä näyttelyssä olisi ollut paljon yksityiskoteihin soveltuvia teoksia. Myyntiä hän pitää kuitenkin keskivertona: teoksia myytiin arviolta kaksikymmentä.

Nyrhisen mukaan kävijät ovat olleet hyvin tyytyväisiä tämän vuoden näyttelyyn. Esimerkiksi Pauliina Turakka Purhosen tekstiiliveistosinstallaatio Kevät ihastutti kävijöitä.

”Turakka Purhonen teki teostaan noin kolme vuotta. Ylipäätään Pirjetta Branderin kuratoimassa näyttelyssä oli paljon teoksia, joista näki, että ne vaativat käden taitoa ja niihin on uhrattu paljon aikaa. Tällaista tekemistä näyttelyssä kävijät osaavat arvostaa” sanoo Nyrhinen.

Kesänäyttelyiden kävijämäärät eivät kerro kaikkea

Kesänäyttelyiden kävijämääriä:

Taidekeskus Salmela 31 000

Mäntän kuvataideviikot 14 500

Taidekeskus Purnu 6000

Pyhäniemen Kartano 3300

Villa Roosa 2500

Taidelaitos Haihatus 1500–2000

Säännöllisesti järjestettäviä kuvataidetapahtumia on Framen julkaiseman Kuvataiteen käyntimäärätilaston mukaan Suomessa ainakin 46. Niihin lukeutuvat kesänäyttelyiden ja festivaalien lisäksi myös kuvataiteen biennaalit ja triennaalit, teosvälitystapahtumat sekä suurimmat taidemessut. Viime vuonna järjestettiin 35 tapahtumaa, joissa tehtiin 326 000 käyntiä.

Taidelaitos Haihatuksen toiminnanjohtajan Merja Metsänen korostaa, ettei näyttelyiden tasoa voi mitata kävijämäärillä. Niihin vaikuttavat esimerkiksi näyttelypaikan sijainti, näyttelyn sisältö, medianäkyvyys sekä näyttelyn vakiintuneisuus.

Haihatuksen Sisään–Ulos -kesänäyttelyssä Joutsassa kävi tänä kesänä noin 1500–2000 kävijää. Täsmällistä lukua toiminnanjohtaja Merja Metsäsellä ei ole antaa, sillä henkilökunnan määrä ei riitä kävijämäärien tarkkaan tilastoimiseen. Hän huomauttaakin, ettei Haihatus tee tilastoja, vaan taidetta.

”Jos haluamme suuria kävijämääriä, perustamme huvipuiston pääkaupunkiseudulle”, hän toteaa.

”Meillä ei käy bussilasteittain näyttelyvieraita. Sijaitsemme niin syrjässä, että pitäisi olla yhteistyökumppaneita, että saisimme sellaisen järjestymään”, hän toteaa.

Metsänen kuitenkin arvioi, että kävijöitä olisi ollut tänä kesänä paremmin kuin muutamana viime vuonna. Kävijöiltä saatu palaute on myös ollut hyvää ja Metsänen kertoo olevansa tyytyväinen kesään. Tarkoitus on jatkaa jatkossakin samaan malliin, tosin yksi toive Metsäsellä olisi.

”Kaipaamme yhä edelleen rahoituksia, että pystyisimme palkkaamaan ihmisiä.”

Villa Roosan viimeinen kesä

”Tämä oli meidän kävijäennätyskesä, yli 2500 kävijää”, ylistää Jari Granholm, jo edesmenneen Villa Roosan kesänäyttelyn tuottaja.

Granholmin ja hänen puolisonsa kuraattori Eerika Malkin kymmenen vuoden projekti vanhalla huopatehtaalla Orimattilassa päättyi Maailma on toinen -kesänäyttelyn myötä. Näyttelyitä Villa Roosassa ehti olla kaikkiaan 24 vuoden ajan. Niistä ensimmäisen järjesti tekstiilitaiteilija Maisa Kaarna vuonna 1994. Hänen aikanaan kesänäyttelyissä nähtiin pääosin tekstiilitaidetta.

Kun Granholm ja Malkki tarttuivat Villa Roosan puikkoihin vuonna 2007, he päättivät laajentaa näyttelyä koskemaan monipuolisesti eri taiteenlajeja. Esimerkiksi tänä vuonna yksi näyttelyn taiteilijoista oli Finlandia palkittu kirjailija Olli Jalonen. Hän osallistui näyttelyyn seitsemänosaisella postikorttinovellillaan Postia Topokseen.

Granholmin mukaan päätöstä luopua Villa Roosasta helpotti ajatus siitä, että kymmenen vuoden projekti oli tullut päätökseen. Lisäksi uusia tuulia oli luvassa, sillä parivaljakko ryhtyy seuraavaksi tuottamaan näyttelyitä Purnussa yhteistyössä Aimo Tukiaisen Purnun säätiön kanssa.

”Olemme Tampereelta alun perin kotoisin ja muutamme taas Tampereelle asumaan, niin meille on mukavaa ja luontevaa toimia kesänäyttelyn pyörittäjinä Orivedellä”, sanoo Granholm.

Lue myös:

Mäntän kuraattori Pirjetta Brander: ”Tiesin taiteilijoiden tarttuvan teemaan kuin nälkäinen koira lihapalaan”

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInGoogle+Email to someone