Työryhmä esittää valtion taiteilija-apurahojen muuttamista palkoiksi – uudistuslistalla myös VOS-rahoituskriteerit
Maanantaina 24. syyskuuta Hanasaaren kulttuurikeskuksessa järjestetyssä Taiteilijapalkkaa vai apurahaa? -keskustelutilaisuudessa pureuduttiin Taiteen edistämiskeskuksen johdolla kysymyksiin taiteen ja kulttuurin rahoituksesta sekä taiteilijoiden sosiaaliturvasta. Puheenaiheina olivat niin taiteilijapalkat kuin valtionosuusjärjestelmän ja apurahahakemusten vertaisarvioinnin uudistaminen.
Opetus- ja kulttuuriministeriön asettama Taide- ja taiteilijapolitiikan suuntaviivat -työryhmä jättää esityksensä valtion taidepolitiikan uudistamiseksi syyskuun lopussa. Suunnitelmassa esitetään muun muassa valtion taiteilija-apurahojen muuttamista työsuhteisiksi palkoiksi, palkkioiden maksua hakemusten vertaisarvioinnista sekä tukisummien kasvattamista.
Taiteen edistämiskeskuksen johtaja Paula Tuovinen korosti heti tilaisuuden aluksi kaikkien taiteen alojen toimijoiden yhteistyötä kulttuurialan rahoituksen hankinnassa.
”Meidän kaikkien tulisi vaatia, että valtion budjetista käytettäisiin yksi prosentti taiteen ja kulttuurin tukemiseen.”
Meidän kaikkien tulisi vaatia, että valtion budjetista käytettäisiin yksi prosentti taiteen ja kulttuurin tukemiseen.
– Paula Tuovinen
Nykyisellään luku on noin 0,8 %, eli pysyvä korotus vaatisi noin 100 miljoonan euron lisäpanostusta taide- ja kulttuuribudjettiin. Tuen korottamista yhteen prosenttiin ajavat eduskuntapuolueista ainakin Vasemmistoliitto uudessa ehdotuksessaan sekä Vihreät viime keväänä julkaisemassaan kulttuuripoliittisessa ohjelmassa.
Apurahat kilpailluiksi taiteilijapalkoiksi
Yksi merkittävimmistä työryhmän esittämistä uudistuksista on valtion taiteilija-apurahojen muuttaminen työsuhteiseksi palkkatuloksi. Muutos parantaisi työryhmän puheenjohtajana toimivan Tuovisen mukaan niin taiteilijoiden sosiaaliturvaa kuin mielikuvaa taiteilijuudesta ammattimaisena työnä muiden joukossa.
Työsuhteessa taiteilija olisi oikeutettu työterveydenhuoltoon, eläkkeeseen, lomiin sekä muihin työsuhde-etuihin. Palkkatulo olisi veronalaista tuloa toisin kuin apuraha, mutta kerryttäisi esimerkiksi taiteilijan sosiaaliturvaa ja eläkettä. Taiteilijapalkan saajalla olisi nimetty affiliaatio tai työnantajataho, kuten yliopisto tai VOS-organisaatio. Työnantajaa ei kuitenkaan vielä hakuvaiheessa tarvitsisi välttämättä olla, ja se voisi myös olla Taike. Uutta mallia testaavaa kokeilua pitäisi Tuovisen mukaan ajaa jo keväällä aloittavan uuden hallituksen ohjelmaan.
Työsuhteessa taiteilija olisi oikeutettu työterveydenhuoltoon, eläkkeeseen, lomiin sekä muihin työsuhde-etuihin.
”Isompi kokeilu voitaisiin tehdä jo seuraavalla hallituskaudella, jos siihen saadaan kunnon rahoitus. Jos toivottua rahoitusta ei saada, mallia voitaisiin kuitenkin joka tapauksessa testata pienemmässä mittakaavassa ja esimerkiksi alueellisesti läänintaiteilijoiden kanssa.”
Koreografi ja ohjaaja Kira Riikonen kommentoi, että apurahan muuttuessa palkkatyöksi on huomioitava taiteilijan suhde työnantajaan ja mietittävä, olisiko tällä valtaa määritellä tai ohjata esimerkiksi taiteilijan työskentelyä. Paula Tuovinen painotti, että taiteilijan työnkuva säilyisi vapaana taiteilijana kuten tähänkin asti, ja taiteilijalla vapaus määritellä itse työskentelynsä sisällöt.
”Esimies voisi toimia pikemminkin sparraajana, mentorina ja ohjaajana, jonka tuesta ja neuvoista taiteilijalle olisi hyötyä.”
Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtaja Teemu Mäki kommentoi kannattavansa taiteilijapalkkakokeilua, mutta peräänkuulutti sen rinnalle taiteilija-apurahojen tason nostoa edes Koneen Säätiön alimmalle apurahasumma-asteelle. Tuovisen mukaan lisärahoituksella pyritään myös tähän – tavoitteena on ylipäätään vähentää hakumuotojen määrää ja jakaa kooltaan isompia potteja. Avain toivottuihin uudistuksiin on tuntuvan lisärahoituksen saaminen.
Myös rahoituskriteereihin ehdotetaan uudistuksia
Toinen iso Taiken ja työryhmän ehdottama kehittämiskohde ovat taiteen tukimuodot ja valtionosuusjärjestelmä. Valtion rahoitusjärjestelmän tulee työryhmän mukaan mahdollistaa erilaiset taiteen tuotantotavat taiteenalasta riippumatta. Nykyinen museoiden, teattereiden ja orkestereiden rahoitukseen tarkoitettu valtionosuusjärjestelmä koetaan liian jähmeäksi esimerkiksi freelance-toimijoiden tarpeisiin, eikä se ole pysynyt kulttuurikentän muutosten vauhdissa.
Vanha rahoitusjärjestelmä tekee uusien toimintamallien kehittämisen mahdottomaksi eikä tue vapaan kentän työskentelyä toivotulla tavalla.
–Paula Tuovinen
”Vanha rahoitusjärjestelmä tekee uusien toimintamallien kehittämisen mahdottomaksi eikä tue vapaan kentän työskentelyä toivotulla tavalla”, Tuovinen summasi.
Lisäksi VOS-rahoituskriteereihin halutaan tehdä muutoksia. Nykyään henkilötyövuosien kautta määräytyvä tuki ei huomioi tarpeeksi tukea saavan organisaation toiminnan sisältöä ja laatua, tai esimerkiksi työhyvinvoinnin tasoa. Uudet kriteerit ottaisivat huomioon esimerkiksi tasa-arvon toteutumisen organisaatiossa sekä motivoisivat terveellisen työympäristön ja hyvän johtajuuden edistämiseen. Yleisöstä kommentoitiin, että rahoituskriteeristöön voitaisiin lisäksi sisällyttää ehtoja liittyen esimerkiksi organisaation toiminnan monikulttuurisuuteen tai ympäristötietoisuuteen.
Taiteen edistämiskeskuksen tavoitteena on uudistaa myös taidetoimikuntalaitos ja vertaisarviointimalli, jotta apurahahakemusten arviointityöstä maksettava korvaus vastaisi jatkossa paremmin sen ammattimaista luonnetta ja työmäärää. Tällä hetkellä vertaisarviointityö tehdään Taiken toimikunnissa ilmaiseksi. Lisäksi muusikko ja musiikinopettaja Markku Luolajan-Mikkola ehdotti, että Taiken pitäisi kokeilla kansainvälisen raadin käyttämistä vertaisarvioinnissa, kuten tehdään esimerkiksi Suomen Akatemiassa. Tämä varmistaisi päätöksenteon tasapuolisuuden ja puolueettomuuden.