Valokuvataiteilijoiden liitto: Olisiko järjestögallerioiden alasajo taiteilijan etu?

21.3.2018Kirjoittaja: Joonas Ahlava ja Henna Harri

Kuva: Milla Talassalo

Valokuvataiteilijoiden liitto ja sen ylläpitämä Valokuvagalleria Hippolyte vastaavat Sorbus-gallerian kirjoitukseen järjestögallerioiden toiminnasta.

Sorbus-gallerian työryhmä kommentoi Taiteilija-lehdessä järjestögallerioiden toimintaa eritoten näyttelyvuokriin liittyen. Kysymys taiteilijavetoisen toiminnan sisällöistä ja työnjaosta kentällä, taiteilijajärjestöjen tai muiden yhteisöjen, on akuutti ja herättää toivottavasti jatkossakin runsaasti keskustelua siitä, mikä on olennaista, kun puhutaan taiteilijoiden edusta.

Sorbus-gallerian työryhmä lyö yhdysmerkin näyttelyvuokrien alentamisen ja taiteilijan edun välille. Taiteilijajärjestöjen ja Valokuvataiteilijoiden liiton näkökulmasta yhtälö ei ole näin yksinkertainen. Järjestögallerioiden merkitystä ei voi arvioida vain tämän yhden kriteerin perusteella. Ilman korvaavaa rahoitusta vuokrien alentaminen on suoraan yhteydessä taiteen kentän ruohonjuuritason rakenteisiin ja taiteilijoiden mahdollisuuksiin esitellä työtään yleisölle ja taiteilijakunnan ammatilliseen kehitykseen, ei pelkkään näyttelytoiminnan muuttumiseen.

Jos esimerkiksi Valokuvataiteilijoiden liiton rahalliset resurssit vähenevät vuokraosuuden verran, liiton näyttelytoiminta nykymuodossaan loppuu, vähenee tai marginalisoituu. Taiteilijan etua ajatellen voi tietysti kysyä: Mikä hyöty on rampauttaa jo valmiiksi olemattomat tukirakenteet ja vuosikymmenten mittainen työ taiteilijan ja taiteen aseman vahvistamiseksi? Tai olisiko taiteilijan etu se, että järjestögallerioista ainakin osa ajettaisiin alas? Voivatko taiteilijajärjestöt toteuttaa tehtäväänsä nykyistä tehokkaammin, eli pienemmin kustannuksin, mutta tulosta tehden ja kentälle arvoa tuottaen ilman näyttelytoimintaa? Ehkä kaikkein tärkeimmän kysymyksen liittyen rahoittajien ja kentän jaettuun huoleen kuvataiteilijan heikosta asemasta tulisi kuitenkin olla, miten voimme yhdessä vaikuttaa suhteettoman alhaisen kuvataiteen kokonaisrahoituksen kasvuun?

 

Taiteestako toimeentuloa?

Valokuvataiteilijoiden liitto ry on vuosina 2015-2017 tehnyt töitä taiteen myynnin ja yleisöjen kasvattamisen eteen Koneen säätiön rahoittamassa Taiteesta toimeentuloa -hankkeessa. Taiteesta toimeentuloa –hankkeen perimmäisenä tavoitteena oli pureutua taiteilijan toimeentulon ongelmakohtiin sekä etsiä ja kokeilla mahdollisia ratkaisuja tilanteen parantamiseksi. Hankkeen aikana tekijöille kävi yhä selvemmäksi, että taiteilijan toimeentulon parantamisen monitahoinen problematiikka määrittyy monien tekijöiden ristipaineessa, niin taidemaailman rakenteiden, galleriakentän käytänteiden ja historian, sekä yhteiskunnallisen tilanteen summana. Selvää on, että toimeentuloa ei paranneta yhden tahon toimesta eikä vippaskonstein, vaan se vaatii eri tahojen pitkäjänteistä yhteistyötä ja hyvin perusteltuja rakenteellisia muutoksia.

Selvää on, että toimeentuloa ei paranneta yhden tahon toimesta eikä vippaskonstein, vaan se vaatii eri tahojen pitkäjänteistä yhteistyötä ja hyvin perusteltuja rakenteellisia muutoksia.

Kuten Sorbuksen työryhmä toteaa, Valokuvataiteilijoiden teosvälitysten ja Valokuvagalleria Hippolyten myyntilukujen pitäisi nykyisellä kustannustasolla moninkertaistua, jotta Hippolyte voisi luopua galleriavuokrista kokonaan.[1] Sorbuksen työryhmä pohtii paitsi hankkeen ennakkoasetelmaa ja alussa esitettyjä toiveita tilan vuokrattomuudesta, sekä sitä, miksei Hippolyten vuokraa saman tien poistettu hankerahan voimalla kolmeksi vuodeksi. Jos tähän kehityshankkeeseen suunnatut rahat olisi käytetty vuokran poistamiseen hankkeen aikana, kuten Sorbus ehdottaa, se olisi ollut ristiriitaista hankkeen tavoitteisiin nähden. Lupaukset rahoittajalle olisivat jääneet yksi toisensa jälkeen täyttämättä.

Kolmen vuoden aikana liitossa ehdittiin oppia ja tehdä paljon. Taiteesta toimeentuloa -hankkeen aikana tehdyt toimet jakautuivat kolmeen kategoriaan, teosvälitysmallin kehittämiseen, yleisö- ja asiakassuhteen kehittämiseen sekä tutkimukseen ja tiedon jakamiseen. Yhden hengen työllistäneen hankkeen konkreettisia lopputuloksia liiton ja Valokuvagalleria Hippolyten osalta olivat näyttelyprosessin työstäminen taiteilijan etua ajatellen, viestinnän tarkempi jäsentäminen, yleisön entistä parempi huomioon ottaminen, taiteen myynnin eri kokeilut ja valokuvataiteen nettikaupan avaaminen. Taiteesta toimeentuloa -hankkeen jälkeen liitto on hyvin halukas jatkamaan kentän käytänteiden kehittämistä yhdessä muiden organisaatioiden kanssa.

 

Pikavoitto vaiko pitkäjänteistä kehittämistä?

Siinä tapauksessa, että galleriavuokrat jäävät historiaan tai alenevat murto-osaan nykyisestä ilman korvaavaa rahoitusratkaisua, vaihtoehtoja Valokuvataiteilijoiden liiton näyttelytoiminnan jatkamiseen on, mutta jokaisella niistä on erinäisiä kerrannaisvaikutuksia sekä liitolle, taiteilijoille että kuvataiteen kentälle. Vuoden 2018 liiton talousarviossa näyttelyvuokrien osuus on 31 200 €, näyttelytoiminnan kulu vastaavasti kokonaisuudessaan on 116 000 €. Pitkäkestoisen galleriatoiminnan pyörittämisessä oleellisia ovat sekä pysyvä tila että työvoima. Valokuvataiteilijoiden liiton näyttelytila on Yrjönkadulla toimiva Valokuvagalleria Hippolyte, ja näyttelytoimintaa pyörittävään henkilökuntaan kuuluvat näyttelykoordinaattori ja viikonloppuvalvontaa tekevä järjestöassistentti. Toisin sanoen näyttelyvuokrien suuruisen summan leikkaaminen vuosibudjetista johtaisi joko Valokuvataiteilijoiden liiton toisen vakinaisen työntekijän irtisanomiseen tai galleriatilasta luopumiseen.

Taiken linjauksin, lyhyellä aikavälillä toteutettuna, galleriavuokrien alentaminen tai poistaminen vain kasvattaa kuvataiteilijoiden ahdinkoa.

Taiken linjauksin, lyhyellä aikavälillä toteutettuna, galleriavuokrien alentaminen tai poistaminen vain kasvattaa kuvataiteilijoiden ahdinkoa, sillä valtakunnallisten taiteilijajärjestöjen pitkäikäisten gallerioiden toiminnan asettaminen vaakalaudalle pienentää erityisesti nuorten taiteilijoiden ja aineettomien, prosessinomaisten ja kantaaottavien teosten tekijöiden mahdollisuuksia esitellä taidettaan yleisölle. Tämä kaventaa suomalaisen taidemaailman mahdollisuuksia yltää kansainvälisesti vertailukelpoisen nykytaiteen kärkikastiin, sillä elävä ja hyvinvoiva vapaan taiteen ruohonjuuritaso ja monenlaisen taiteen esittelemisen mahdollisuus ruokkii koko taiteen kentän ekologiaa, niin kaupallisesti kuin kansainvälisesti menestyneitä tähtiä, yleisöä ja yhteiskuntaa laajemminkin.

Väitämme että järjestöiden näyttelytoiminta tuottaa arvokasta sisältöä sekä taiteen kentälle että yhteiskuntaan. Toiminta ansaitsisi sellaisen tuen, jolla nykyisiä kestämättömiä rakenteita ja toimintakulttuuria voidaan kehittää. Järjestöillä on sekä halua että toiveita toimintansa uudelleenarviointiin, mutta vähenevien resurssien puristuksessa ei ole juuri tilaa luoville ratkaisuille tai uusille ajatuksille. Niukkuuden lisääntymisen kautta syntyvä muutospaine, jota opetus- ja kulttuuriministeriön strategia ja Taiken linjaukset luovat, ei sen sijaan ole hedelmällinen tie taiteilijoiden edun toteutumiseen eikä kentän kehittämiseen.

Kaikkien meidän tavoitteena on varmasti taiteilijan edun ajaminen, ei vastakkainasettelujen luominen.

Vielä viimeiseksi muistutus siitä, että Valokuvataiteilijoiden liitto, kuten kaikki taiteilijajärjestöt, ovat taiteilijoiden perustamia ja taiteilijoiden johtamia organisaatioita, joiden jäsenistöt, yhteensä n. 3 000 kuvataiteilijaa pitävät yhtenä järjestöjen merkittävimmistä toiminnoista niiden gallerioita ja teosvälityksiä. Niin Sorbus kuin järjestögalleriatkin ovat samalla asialla, sillä kaikkien meidän tavoitteena on varmasti taiteilijan edun ajaminen, ei vastakkainasettelujen luominen.

 

Toiminnanjohtaja Henna Harri ja puheenjohtaja Joonas Ahlava

Valokuvataiteilijoiden liitto ry

[1] Valokuvataiteilijoiden liiton valtion myöntämä toiminta-avustus on laskenut vuodesta 2012, kun kustannukset ovat vastaavasti viimeisen viiden vuoden aikana luonnollisesti nousseet. Julkisista tiedoista ei käy ilmi sitä että kuluvan vuoden toiminta-avustus sisältää Art Fair Suomi 19 -festivaalille annettu 10 000 €, jolloin liiton toimintaan suunnattu avustus vuodelle 2018 on 105 000 €, kun vuonna 2012 se oli 110.000 €.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInGoogle+Email to someone