Helsinki tarjoaa nyt turvaa vainotuille taiteilijoille
Safe Haven Helsinki on uusi turvaresidenssi, joka tarjoaa kotimaassaan vainotuille taiteilijoille hengähdystauon ja turvallisen paikan tehdä taidetta. Visuaalisen alan taiteilijoille on ympäri maailmaa vasta muutama turvaresidenssi, ja tulijoita olisi paljon. Räikeimmät vainoamis- ja peräti kuolemantapaukset saattavat vasta olla paljastumassa.
Penkkirivit ovat täynnä kuulijoita kun Helsingin Rautatientorille pystytetylle lavalle nousee kuusi ihmistä, joilla kaikilla on kokemus taiteilijoiden turvaresidensseistä. Maailma kylässä -festivaalilla keskustellaan Safe Haven -turvaresidensseistä.
Ensimmäisenä tarinansa kertoo vapaa kuraattori ja tuottaja Eva Neklyaeva. Hänen isänsä, valkovenäläinen kirjailija, runoilija ja toimittaja Vladimir Neklyaev sai Suomesta turvaresidenssipaikan 2000. Neklyaev vietti neljä vuotta Suomessa PENin ja Helsingin kaupungin Safe City for Writers -residenssissä. Neklyaev pakeni Valko-Venäjältä, kun hän sai eräänä iltana kuulla, että hänet pidätettäisiin seuraavana aamuna.
”Hän päätyi vankilaan, mutta pystyi viettämään pari vuotta rauhassa Suomessa”, kertoo Eva Neklyaeva.
Juuri näin taiteilijoiden turvaresidenssit toimivat: ne tarjoavat taiteilijoille hengähdystauon ja mahdollisuuden keskittyä omaan taiteelliseen työhön. Pysyvää turvapaikkaa ne eivät voi tarjota, eivätkä pelasta taiteilijaa vainolta kotimaassa. Maansa presidenttiehdokkaaksi asettunut Vladimir Neklyaev pahoinpideltiin vakavasti 2011 ja hän joutui vuosiksi kotiarestiin. Vasta EU:n painostus sai Valko-Venäjän vapauttamaan kirjailijan 2013.
Taiteilijan kaksi kuolemaa
Safe Haven Helsinki
Tarjoaa lyhyt- ja pitkäaikaisia residenssejä etenkin visuaalisen taiteen mutta myös esim. musiikin ammattilaisille.
Tarjoaa työskentelymahdollisuuden ja tarvittaessa kriisiapua.
Helsingin kaupunki on päättänyt rahoittaa turvaresidenssitoimintaa 2016.
Helsinki ei ole liittynyt kansainväliseen ICORN-turvasatamakaupunkien verkostoon.
Suomen Taiteilijaseura on mukana Safe Haven Helsingin ohjausryhmässä.
Safe Haven Helsinkiä edelsi HIAPin ja Perpetuum Mobile ry:n On the Move / The Nordic Fresh Air -pilottihanke, jota rahoittivat Pohjoismainen kulttuuripiste sekä opetus- ja kulttuuriminsiteriö.
Helsingissä toiminut, kirjailijoille tarkoitettu Safe City for Writers -ohjelma lakkautettiin neljä vuotta sitten. Nyt turvaresidenssitoiminta on alkanut Helsingissä uudelleen, kun Safe Haven Helsinki aloitti toimintansa Helsingin kaupungin tuella ja yhteistyössä Perpetuum Mobile ry:n ja residenssiorganisaatio HIAPin (Helsinki International Artist Programme) kanssa.
Uuden turvaresidenssin voimahahmo on kuraattori Marita Muukkonen, jolla on pitkä kokemus residenssitoiminnasta NIFCAsta, HIAPista ja Perpetuum Mobile -yhdistyksestä. Vaati vuosien työn ennen kuin ensimmäinen taiteilija pääsi residenssiin maaliskuussa. Safe Haven Helsinkiä edelsi On the Move / The Nordic Fresh Air -pilottihanke, jolle HIAP ja Perpetuum Mobile saivat rahoituksen Pohjoismaiselta kulttuuripisteeltä sekä opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Pilotissa Suomeen saapuivat ensimmäiset taiteilijat, muiden muassa kairolainen muusikko Rami Essam ja ensimmäinen visuaalisen alan taiteilija, syyrialainen valokuvataiteilija ja kuraattori Issa Touma.
Muukkoselle kävi viime vuosien aikana entistä selvemmäksi, että myös visuaalisen alan taiteilijat, kuraattorit ja kriitikot tarvitsevat turvaa kotimaansa ulkopuolella. Vielä piti selvittää, kuinka taiteilijoita voi tukea ja auttaa parhaiten.
”Mitä pitää huomioida silloin kun taiteen kentän toimija tulee stressaavasta tilanteesta, ehkä traumaattisesta tilanteesta. Tilanteesta, jossa ihmistä on saatettu kiduttaa tai hän on ollut vangittuna”, selittää Muukkonen.
Uusi Safe Haven Helsinki hyödyntää nyt pilottihankkeen oppeja ja tarjoaa residenssin vierailijoille ammattiapua traumojen käsittelemiseen, jos kotimaasta lähteminen laukaisee post-traumaattisia oireita.
Lähtökohta kuitenkin on tukea taiteilijaa työssään.
”Kun ammattitaiteilija tulee turvalliseen ympäristöön, hän pystyy jatkamaan sitä, minkä takia on lähtenyt omasta maasta. Ihmiset lähtevät sen takia, että taiteen tekeminen muuttuu liian uhkaavaksi. Ilmaisunvapauden ja taiteellisen vapauden takia.”
Muukkonen korostaa, että turvaa tarvitsevat taiteilijat ovat työssään hyvin ammattimaisia ja eturivissä sekä taiteilijoina että poliittisesti. Juuri siksi ja heidän taiteellisen työnsä takia heitä sensuroidaan ja uhataan. Pahimmillaan vaino voi johtaa taiteellisen uran katkeamiseen, kuten pilottihankkeessa vieraillut kairolainen muusikko Rami Essam kiteytti:
”Taiteilijalla voi olla kaksi kuolemaa: yksi kuolema voi olla konkreettinen kuolema ja toinen kuolema taiteilijana. Sillä Essam tarkoitti sitä, että kun tulee uuteen kontekstiin, on tärkeää pystyä jatkamaan työtä. Se vaatii ammattimaisia tukiverkostoja”, sanoo Muukkonen.
Työn jatkaminen turvaresidenssissä voi olla hyvin konkreettista. Pilottivaiheessa Suomeen saapui syyrialainen valokuvataiteilija ja kuraattori Issa Touma. Touman piti päästä ulkomaille digitoimaan arkistonsa, koska Aleppossa ei riittänyt siihen sähköä.
Touman tapaus myös osoittaa, kuinka taiteilijan turvallisuutta täytyy seurata myös residenssin jälkeen. Syyria muuttui Touman paluun jälkeen yhä vaarallisemmaksi, ja kävi ilmeiseksi, että Touma täytyy saada pois maasta. Hänelle haettiin pidempi, kaksivuotinen turvaresidenssipaikka Ruotsin Gävlestä. Myös Gävlessä käynnistyi tänä vuonna maailmanlaajuisesti ensimmäinen kaksivuotinen turvaresidenssi visuaalisen alan taiteilijoille.
Turvaresidenssien tarve kasvaa
Kirjailijoiden ja toimittajien kohtelua seuraa maailmanlaajuisesti PEN, muusikoiden ilmaisunvapautta valvoo FreeMUSE -organisaatio ja tutkijoilla on oma Scholars at Risk -järjestönsä. Visuaalisen alan taiteilijoilla ei vastaavaa valvontaa ja tukea ole. Marita Muukkonen arvioi, että monet uhkaavat tai peräti kuolemaan johtaneet tapaukset jäävät vain kyseisen maan tiedoksi.
”Esimerkiksi Venäjällä on visuaalisen taiteen saralla muutamia tapauksia, joista epäillään, etteivät ne olleet luonnollisia kuolemia. Ongelmana on se, ettei ole pystytty tutkimaan eikä pystytty suuntamaan painetta siihen suuntaan, että ne tapaukset selvitettäisiin. Näitä tapauksia pitäisi myös alkaa verifioida ja dokumentoida, etteivät ne jää vertaisverkostotiedon varaan.”
perpetuum Mobile on hakenut partnereidensa kanssa eurooppalaisilta säätiöiltä tukea Artists at Risk -organisaation perustamiselle. Se paitsi seuraisi taiteen vapauden toteutumista, myös järjestäisi eripituisia residenssejä turvaa tarvitseville myös Berliinissä ja Ateenassa.
Seuraava Safe Haven Helsinki -taiteilija on kurdi Erkan Özgen Etelä-Turkista. Hän saapuu perheineen Suomeen kolmeksi kuukaudeksi kesäkuun lopussa. Ensimmäisen pidemmän residenssin taiteilijaa valitaan parhaillaan. Residenssin käynnistämistä hidastaa se, että oleskelulupien saaminen vie aikansa.
Toistaiseksi turvaresidenssin taiteilijat on valittu Perpetuum Mobilen ja Nordic Fresh Air -vertaisverkostojen kautta. Kansainvälisiä hakuja ei vielä ole avattu, koska turvaresidenssin rahoitus on ollut epävarmaa. Tuki on nyt täksi vuodeksi. Helsingin kaupunki ei ole hakenut mukaan kansainväliseen ICORN-verkostoon, johon kuuluu yli 50 turvasatamakaupunkia ympäri maailmaa. 11 vuoden aikana ICORN-verkoston kaupungit ovat tarjonneet residenssipaikan yli 130 vainotulle kirjailijalle ja taiteilijalle. Suomessa turvaresidenssin perustamista selvittää parhaillaan myös Pietarsaari.
Tulijoita olisi paljon, Muukkonen tietää.
”Edelleenkin suurin tarve on kirjoittajilla ja toimittajilla, mutta on ihan selvää että performanssin, elokuvan ja visuaalisen taiteen tekijät ottavat poliittisia positioita samalla tavalla kuin muiden taiteiden tekijät. Residenssejä tulisi avata kaikkien sarojen taiteilijoille.”