Kuoleman teema on läsnä Ars Fennica -näyttelyssä

Vuoden 2017 Ars Fennica palkintoehdokkaiden yhteisnäyttely on avautunut Kiasmassa. Ehdokkaat ovat tuottaneet näyttelyyn uusia teoksia, joiden aiheissa on läsnä niin kuolema ja tuhoutuminen kuin tuttuus ja vieraus.

Ars Fennica -palkintonäyttely on avautunut yleisölle Nykytaiteen museo Kiasmassa. Näyttelyssä nähdään palkintoehdokkaiden: Maija Blåfieldin, Pekka ja Teija Isorättyän, Perttu Saksan, Kari Vehosalon ja Camilla Vuorenmaan uusia teoksia. Palkintolautakunnan jäsen, Kiasman johtaja Leevi Haapala kertoo kokeneensa kuoleman teeman selkeänä teoksia yhdistävänä tekijänä.

”Näyttelyssä huomaa kuinka se (kuolema) koskettaa paitsi ihmisiä myös eläinkuntaa, ja miten sitä on käsitelty taiteessa aiemmin ja miten sitä käsitellään nyt esillä olevissa teoksissa. Lisäksi teoksissa puhuttaa materiaalisuus, tilallisuus ja yhtä lailla läheisyys”, toteaa Haapala.

 

Helsinkiläisen kuvataiteilijan ja elokuvan tekijän Maija Blåfieldin teos Tuhoutumisesta ja säilyttämisestä on dokumentaarinen episodielokuva. Hän kertoo elokuvateoksen muodostuvan kuudesta erillisestä tarinasta, joista jokainen sijoittuu tuhoutumisen ja säilyttämisen välisiin hetkiin. Esimerkiksi yksi episodeista kertoo turistimatkasta ilmaston muutokseen. Dokumentti on kuvattu helmikuussa ja se sijoittuu huippuvuorille, jossa Blåfieldin kertoo olleen 20 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Dokumenttia varten hän kertoo tallentaneensa oikean turistin selostusta, josta on episodia varten leikattu pois kaikki muu, paitsi sää tilaa ja turvallisuutta koskevat seikat.

 

Taiteilijapari Pekka ja Teija Isorättyän teos Nature Morte on labyrintti, jossa katsoja pääsee osaksi teosta. Installaatiossa kirurgisia välineitä heiluttava koneisto yhdistyy Hugo Simbergin etsaukseen, Kuoleman puutarha. Teija Isorättyä kertoo teoksen tekemisessä olleen mukana digitaalista veistämistä. Esimerkiksi koneiston osat on piirretty ensin digitaalisesti ja sitten leikannut pleksistä. Teoksessa on myös osana kolme liikkeentunnistinta, jotka paikantamalla näyttelykävijä saa teoksen liikkeelle. Taiteilijoiden mukaan teoksessa pohditaan nykyihmisen paikkaa jonkinlaisessa väli- tai rajatilassa, aikana jolloin digitaalisuus on kiinteä osa elämää, mutta yhtenäistä käsitystä ihmisen osasta osana luontoa ei ole.

 

Perttu Saksan ihmisen eläinsuhdetta käsitteleviä valokuvateoksia on näyttelyssä esillä kolmesta eri valokuvasarjasta. Sarjoja on työstetty eri tekniikoilla. Teoksissa on käytetty esimerkiksi 1850-luvulta peräisin olevaa kollodium–märkälevy -tekniikkaa, kuvankäsittelyä ja päällekkäisvalotusta. Esimerkiksi Blood -teoksen pienet tummat valokuvat Saksa kertoo kuvanneensa kollodium tekniikalla. Niissä on kuvattu verta. Hänen mukaansa kyseiselle tekniikalle ominaista on se, että sillä on mahdotonta toistaa punaista väriä. Hän kertoo halunneensa uhmata tekniikkaa menemällä sellaisiin aiheisiin, joissa tekniikka rupeaa syrjäyttämään kuvan kohdetta.

 

Taiteilija Kari Vehosalolla on näyttelyssä esillä harmaan sävyisiä maalauksia sekä installaatio. Esillä on muun muassa yhdysvaltalaisen kirjepommittajan Ted Kaczynskin kotia esittävä öljyvärimaalaus, Unabomber Home, sekä pienoismalli talosta, josta kuuluu hitaat sydämen lyönnit. Vehosalon mukaan Kaczynskissä artikuloituu se, mitä tarkoittaa, kun filosofiasta tulee lihan asia. Hän kertoo tutustuneensa erakkona eläneen Kaczynskin manifestiin, jossa tämä kritisoi teknologisoituvaa yhteiskuntaa. Taiteilija on tutustunut myös psykopaateista tehtyyn tutkimukseen, jonka mukaan heillä on normaalia alhaisempi sydämen syke. Vehosalon mukaan on mielenkiintoista sekä pelottavaa, että ihmisten sisällä voi olla ennalta määrääviä tekijöitä, jotka ohjaavat kohtaloa.

 

Camilla Vuorisen Kammio -teoksessa maalauksen ja kaiverruksen yhdistävät suuret taulut peittävät mustalla maalattuja salin seiniä. Vuorinen kertoo halunneensa luoda näyttelyyn sellaisen tunnelman, kuin oltaisiin astumassa sisään egyptiläiseen hautakammioon. Vuorinen leikittelee teoksessaan mustalla ja valkoisella valolla. Osa teoksista sisältää uv-maalia. Hän kertoo ammentaneensa teoksiinsa inspiraatiota muun muassa lukemalla kuoleman rajakokemuksista. Niihin liittyviä ajan kadottamisen, lämmön ja leijumisen tunteita hän sanoo tavoitelleensa teoksissaan.