Menestyksen tavoittelu on sallittua, jopa suotavaa

9.12.2013

 

lasse_mannisto
Kuva: lassemannisto.fi

Tässä kolumnissarjassa eri puolueiden poliitikot ruotivat ajankohtaisia kulttuuripoliittisia asioita omasta näkökulmastaan.

TEKSTI: LASSE MÄNNISTÖ

Kaupallisuus nähdään usein taiteen vihollisena tai luovuuden rajoittimena. Taloudellisesti menestyneet taiteilijat leimataan helposti kaupustelijoiksi ja heidän taiteensa vähemmän merkitykselliseksi. Taiteen edellytyksenä pidetään täydellistä vapautta, jossa luovuus ja yhteiskuntakritiikki voivat kukoistaa. Erilaiset taiteilija-apurahat koetaan taiteellisen vapauden mahdollistajaksi ja näin ne varmasti usein ovatkin. Samalla voidaan kuitenkin kysyä, että eikö paremmin myyvä taide ja siitä saadut eurot lisää taiteilijan vapautta?

Varmasti viime aikojen tunnetuin kaupallisesti menestynyt suomalainen kuvataiteilija on Juhani Palmu. Hän on paitsi myynyt teoksiaan saavuttaen taloudellista menestystä, myös näyttänyt menestyksensä julkisesti. On vaikea sanoa kummasta syystä häntä väheksytään taiteilijoiden keskuudessa enemmän.

Palmun tapauksessa taide ja kaupallisuus kulkevat käsi kädessä ja se on helposti tunnistettavissa. Toisin on kuitenkin tarkasteltaessa esimerkiksi suomalaisten ylpeyden aiheita kansainvälisesti huippulahjakkaita ja arvostettuja kapellimestareitamme. Heidän taiteellisia ansioitaan ei yleisesti kyseenalaisteta. Enkä sitä tee minäkään. On kuitenkin aiheellista pohtia mikä erottaa usein julkisesti rahoitettujen orkesterien keulamiesten menestyksen ja kaupaksi käyvän kuvataiteen. Onko kapellimestareiden suurissa palkkioissa kyse puhtaasti heidän ylivertaisesta tulkintakyvystään, vai voiko osatekijänä olla tunnetun keulahahmon katsomot täyttävästä vaikutuksesta?

Vastauksella tähän ei ole oikeastaan suurta merkitystä, vaan merkitsevämpää on se, että yleisö pitää kuulemastaan ja on valmis tulemaan uudelleenkin. Kohdeyleisö on siis valmis maksamaan näkemästään, kokemastaan ja kuulemastaan taiteesta. Tältä osin eroa esimerkiksi Juhani Palmun taiteeseen ei ole. Jos taide villitsee kansaa ja johtaa kaupalliseen menestykseen, niin onko se pois taiteellisesta menestyksestä? Tai onko sillä eroa rahoitetaanko taide julkisesti vai ainoastaan yleisön ehdoilla?

Verrattaessa taiteen harjoittamista tämän hetken suureen ilmiöön, Startup-kulttuurin nousuun, löytyy yhtäläisyyksiä enemmän kuin eroja. Startup-yrittäjille on ominaista luoda uutta, toteuttaa itseään ja tehdä töitä intohimonsa parissa. Samalla päämääränä on taloudellinen menestys. Nämä eivät kuitenkaan ole ristiriidassa keskenään. Menestys on sallittua.

Suomen kokoisessa pienessä maassa on aina taiteenmuotoja, jotka tarvitsevat julkista tukea pysyäkseen hengissä. On kuitenkin järjen vastaista, että niitä, joiden taide kantaa myös kaupallista menestystä vähätellään. Eivät nämä asiat ole ristiriidassa, itse asiassa useimmiten juuri päinvastoin. Ne kulkevat käsi kädessä.

Kirjoittaja on Kokoomuksen kansanedustaja Helsingistä.