Näyttelypalkkiokokeilu päättyy: Taidemuseot kaipaavat mallin selkeyttämistä

5.12.2019Kirjoittaja: Rosa Kuosmanen

Iza Tarasewiczin teos The Means. The Milieu (2014/2019) Be Fragile! Be Brave! – Hauraus on urheutta -näyttelyssä Porin taidemuseossa vuonna 2019. Kuva: Denes Farkas.

Museot ovat voineet hakea opetus- ja kulttuuriministeriön kolmivuotisessa kokeilussa avustuksia taiteilijoiden näyttelypalkkioiden maksamiseksi. Avustusten jatkosta ei ole tehty päätöstä. Porin, Rovaniemen ja Helsingin taidemuseoiden johtajat avasivat näkemyksiään palkkiokäytännön vakiinnuttamisesta. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että taiteilijalle tulisi maksaa museonäyttelyssä tehdystä työstä. Mallin muoto ja rahoitus kuitenkin mietityttävät.

Opetus- ja kulttuuriministeriön näyttelypalkkiokokeilun kolmannen ja toistaiseksi viimeisen hakukierroksen tulokset julkistettiin lokakuussa. Kaikkiaan erityisavustusten myötä lähes 50 suomalaista taidemuseota on maksanut taiteilijoille näyttelypalkkioita. Näyttelypalkkio on korvaus, jonka taiteilija saa näyttelyssään tekemästään työstä, kuten näyttelyn suunnitteluun, ripustamiseen ja oheisohjelmistoon osallistumisesta. Palkkio ei korvaa tekijänoikeusperustaista näyttelykorvausta, johon museot ovat lain mukaan velvoitettuja.

Porin taidemuseossa näyttelypalkkioita on maksettu jo ennen ministeriön näyttelypalkkiokokeilua. Museonjohtaja Anni Venäläisen mielestä kokeilu on ollut ministeriöltä tervetullut avaus kuvataide- ja museokentän suuntaan. Taidemuseo on saanut avustuksia kahdella hakukierroksella. Avustus kohdennettiin vuonna 2019 näyttelyihin Be Fragile! Be Brave! ja Ryömi, konti – Viesti vauvuudesta sekä näyttelytila Rapun screening-ohjelman taiteilijoille.

”Kaikki toimenpiteet valtion taholta ovat tietenkin tervetulleita ja erilaiset tukimuodot museo- ja taiteilijakentälle tärkeitä. Näyttelypalkkiokokeilu on tarpeellinen niin taiteilijoille kuin museoillekin”,  Venäläinen sanoo.

Porin taidemuseossa on vuosittain kevät-kesä- ja syksy-talvi -kausien näyttelyt, joihin osallistuvien taiteilijoiden määrä vaihtelee sen mukaan, järjestetäänkö yksityis- vai ryhmänäyttelyitä. Taiteilijoista huomattava osa on ulkomaalaisia. Museolle onkin ollut epäselvää, kenelle ministeriön näyttelypalkkioavustukset on tarkoitettu ja mitkä ovat niiden myöntöperusteet.

”Meitä on mietityttänyt, millä perusteella avustukset ja niiden summat on päätetty. Jakoperusteissa ei esimerkiksi kerrottu, mikä on ministeriön mielestä kohtuullinen taiteilijapalkkion taso, tai onko avustussumma suhteutettu museon kokoon. Jokainen museo on ilmeisesti tehnyt oman arvionsa palkkion suuruudesta, vaikka näyttelyn parissa suoritetut tehtävät ovat varmasti samankaltaisia eri puolilla.”

Porissa kannatetaan minimipalkkioiden määrittelyä ja
korvamerkittyä avustusta

Porissa näyttelypalkkio maksetaan avustuksesta riippumatta, minkä lisäksi taiteilijalle maksetaan tapauskohtaisesti esimerkiksi teosten tuotantokuluja ja matkakorvauksia. Palkkioiden kokonaissumma vaihtelee vuosittain näyttelytyyppien ja taiteilijoiden määrän mukaan. Näyttelypalkkiota ei yleensä makseta esimerkiksi silloin, jos kysymys on toiselta museolta tulevasta teoslainasta. Jos näyttelystä hankitaan teos kokoelmiin, sopimukseen on usein kirjattu, että teoksen hinnasta vähennetään museon mahdollisesti maksamat tuotantokulut. Joskus teoshankinta on samalla näyttelypalkkio. Käytäntö on museokentällä yleinen.

Porin taidemuseon johtaja Anni Venäläinen. Yksityiskohta Iza Tarasewiczin teoksesta. Kuva: Mirja Ramstedt-Salonen, Porin taidemuseo

”Palkkion suuruus määräytyy näyttelykohtaisesti ja mitoitetaan taiteilijan tai taiteilijoiden työmäärän mukaan. Porin taidemuseolla on ollut tässä suhteessa kohtalaisen hyvä tilanne ja meidän on ollut mahdollista maksaa näyttelypalkkioita. Tällä hetkellä olemme huolissamme siitä, että esimerkiksi vuonna 2021 tapahtuva Satakunnan Museon ja Porin taidemuseon yhdistäminen yhden hallinnollisen johtajan alle voi vaikuttaa tilanteeseen tulevaisuudessa. Avainasemassa on se, miten hyvin tuleva museopalvelujohtaja tunnistaa näiden asioiden tärkeyden.”

Venäläisen mielestä avustuksia myönnettäessä taidemuseoille pitäisi olla selvää, millä perusteella näyttelypalkkio maksetaan ja minkä suuruinen se on. Suositellut korvaussummat on määritelty esimerkiksi Ruotsissa. Tämä vaatisi rahoittajalta monipuolisesti eri tahojen, kuten museoiden, taiteilijoiden ja kuntien, kuulemista.

”Paras olisi määritellä jonkinlainen minimipalkkio, joka museon ainakin pitää maksaa taiteilijalle näyttelyn järjestämisestä. Museo voisi halutessaan toki maksaa enemmänkin, jos näyttely vaatii erityisen paljon työtä. Täytyy näkyä palkkiossa, jos taiteilija tuottaa esimerkiksi tilausteoksen näyttelyyn.”

Venäläisen mielestä olisi hienoa, jos näyttelypalkkiokäytäntö yleistyisi. Samalla kuitenkin kuntia pitäisi velvoittaa huomioimaan näyttelypalkkioihin käytettävät summat museoiden rahoituksessa: näyttelypalkkion maksaminen ei saa olla pois museoiden muista resursseista. Esimerkiksi Porin taidemuseossa on jo huomattu, että ensi vuoden alusta museoiden valtionosuustukien kasvun myötä kunta sen sijaan supistaa omaa rahoitustaan.

Korvamerkitty OKM:n myöntämä näyttelypalkkioavustus olisi vakiintuessaan erinomainen turva sekä taiteilijoiden että museoiden talouden kannalta.

”Tämä on valtakunnallinen ongelma, johon ei varsinaisesti voi vaikuttaa. Jos kunta leikkaa budjettia entisestään, meille ei jää keinoja maksaa taiteilijalle. Valtio voisi toki edellyttää, että lisääntyvä rahoitus ei saa supistaa kunnalta tulevaa rahoitusta. Ei ole kenenkään etu, että museon rahoitus laskee, koska haluamme maksaa taiteilijalle hänen tekemästään työstä. Korvamerkitty OKM:n myöntämä näyttelypalkkioavustus olisi vakiintuessaan erinomainen turva sekä taiteilijoiden että museoiden talouden kannalta.”

Rovaniemellä toivotaan palkkiosummien ja työtehtävien määrittelyä

Näyttelypalkkioavustuksen jatkosta ei ole vielä varmuutta. Opetus- ja kulttuuriministeriö on käynnistänyt kokeilusta vaikuttavuusarvioinnin, joka valmistuu maaliskuussa 2020. Päätöksiä avustusten mahdollisesta jatkamisesta tehdään tämän jälkeen. Esimerkiksi taiteilijajärjestöt Suomen Taiteilijaseura ja Ornamo kannattavat avustusmuodon ja laajemminkin näyttelypalkkiomallin vakiinnuttamista Suomeen, kuten esimerkiksi Ruotsissa on tehty. Myös eurooppalaisten taiteilijajärjestöjen kattojärjestö International Artists’ Association (IAA) Europe ajaa reilujen näyttelypalkkiokäytäntöjen yleistymistä.

Rovaniemen taidemuseo on saanut ministeriön avustusta näyttelypalkkioihin kaikilla kolmella hakukierroksella. Avustukset ovat kohdistuneet useiden taiteilijoiden yksityisnäyttelyihin sekä parhaillaan meneillään olevaan Spirit of the North -ryhmänäyttelyyn. Kolmannella hakukierroksella museo sai avustusta ensi kesänä järjestettävän keramiikkanäyttelyn 50 taiteilijan näyttelypalkkioihin.

Rovaniemen taidemuseossa näyttelypalkkioavustus kohdistui muun muassa parhaillaan esillä olevaan Kaija Kiurun yksityisnäyttelyyn. Kuva: Rovaniemen taidemuseo

Taidemuseon johtaja Hilkka Liikkanen toteaa, että ilman OKM:n avustusta museo ei olisi pystynyt maksamaan näyttelypalkkioita taiteilijoille. Rovaniemen kaupungin museolle myöntämä palkkoja ja palkkioita koskeva budjetti on kiinteä eikä sitä saa mennä sopimatta nostamaan.

”Tilanne on valitettava. Museon budjetissa ei ole tällä hetkellä liikkumavaraa ja parhaillaan kaupungilla on vielä rekrytoimiskielto yt-neuvotteluiden takia. Tässä tilanteessa museon on vaikeaa vaatia lisärahoitusta taiteilijapalkkioihin.”

Ennen näyttelypalkkiokokeilua Rovaniemen taidemuseo on maksanut taiteilijoille tekijänoikeusperustaiset näyttelykorvaukset. Lisäksi, jos taiteilija tulee paikan päälle ripustamaan näyttelyä, museo maksaa taiteilijalle matka- ja majoituskulut sekä päivärahat. Taidemuseo järjestää vuodessa keskimäärin 10 näyttelyä, joista ainakin puolet ovat kokoelmanäyttelyitä.

Hilkka Liikkasen mielestä näyttelypalkkiokokeilun avustushakemuksissa haettavan summan määritteleminen on ollut hankalaa, koska suositeltavien palkkioiden suuruutta ei ole missään määritelty.

”Näyttelystä maksettava palkkio on könttäsumma, jossa ei määritellä mistä se koostuu. Tiedusteltuamme muilta museoilta mitä he ovat maksaneet, olemme korottaneet palkkiosummaa yksityisnäyttelyiden kohdalla 2 000 euroon per näyttely. Ryhmänäyttelyissä taiteilijakohtainen korvaus jää toki vähemmäksi.”

Liikkasen mukaan näyttelypalkkiomalli olisi hyvä vakiinnuttaa, mutta ennen sitä pitäisi määritellä korvaushinnat ja taiteilijan työtehtävät, joista palkkioita maksetaan.

”Mikä on taiteilijan palkka? Lasketaanko se taidemuseon amanuenssin vai avustajan palkasta vai vertautuuko se johonkin muuhun työehtosopimukseen? Mallissa pitäisi sopia etukäteen, maksetaanko palkkio esimerkiksi näyttelyajan perusteella, teosten tekemisestä, ripustukseen käytetystä ajasta vai onko se kiinteä korvaus”, hän toteaa.

Liikkasen mielestä pitäisi myös miettiä, mikä olisi tasapuolinen kohtelu erilaisten ja eri puolilla maata sijaitsevien museoiden välillä. Yksi yksityisnäyttely Rovaniemen taidemuseossa on peruuntunut, koska taiteilijalle ei pystytty maksamaan samaa palkkiota kuin hän olisi saanut isossa museossa.

”Maksoimmehan me ennenkin kaikki kulut ja teimme taidehankintojakin. Tänä päivänä tämä ei enää taiteilijoille riitä. Herkästi käy niin, että etelän varakkaammat museot pystyvät hakemaan ja maksamaan taiteilijoille enemmän syrjäseutujen museoihin verrattuna.”

Liikkanen viittaa OKM:n näyttelypalkkioavustukseen sisältyvään museoiden omavastuuosuuteen, joka kolmivuotisen kokeilun aikana on ollut 20 prosenttia taiteilijalle maksettavan näyttelypalkkion summasta.

Liikkasen mukaan näyttelypalkkiomalli olisi hyvä vakiinnuttaa, mutta ennen sitä pitäisi määritellä korvaushinnat ja taiteilijan työtehtävät, joista palkkioita maksetaan.

”Mitä isompi kokonaispotti olisi saatavissa, sitä enemmän museo voisi tietenkin järjestää elossa olevien taiteilijoiden näyttelyitä. Rovaniemen taidemuseossa 15 000 euroa vuodessa on kuitenkin maksimisumma näyttelypalkkioihin, koska muuten emme pysty maksamaan omavastuuosuutta. Palkkabudjetissa ei ole tähän rahaa eikä neuvotteluista huolimatta ole tulossakaan.”

Liikkanen arvelee, että yksi välillinen vaikutus näyttelypalkkioiden yleistymisessä ja museoiden velvoittamisessa niiden maksamiseen voi olla ulkopuolisella rahoituksella toteutettujen näyttelyiden sekä kokoelmanäyttelyiden lisääntyminen. Kunnalliset taidemuseot ovat hänen mielestään ikävässä välikädessä, koska haluaisivat maksaa taiteilijalle reilua korvausta, mutta kuntatyönantaja ei tule vastaan. Vuoden alusta voimaan tulevan uuden museolain valmistelussa hallitus kirjasi alueellisten vastuumuseoiden velvollisuudeksi taidenäyttelyiden asianmukaisten korvaus- ja sopimuskäytäntöjen edistämisen. Kaikki tässä jutussa haastatellut taidemuseot on nimetty alueellisiksi vastuumuseoiksi.

”Olemme miettineet, mikä on taidemuseon perimmäinen tehtävä: kerätä ja hoitaa laadukasta taidekokoelmaa ja pitää sitä esillä vai onko uusi määrittely taiteilijoiden tukeminen? Mielestäni tämä määrittely pitäisi tehdä ja toimia sen mukaisesti myös rahoituksen osalta.”

HAMissa taiteilijan työstä maksaminen on tärkeä periaate

Helsingin taidemuseo HAM on saanut opetus- ja kulttuuriministeriön näyttelypalkkioavustusta kahdella hakukierroksella. Avustukset ovat kohdistuneet Paweł Althamerin, Jaakko Niemelän ja Katharina Grossen yksityisnäyttelyihin. Museo on maksanut näyttelypalkkioita taiteilijoille säännöllisesti 2010-luvulla. Palkkioon sisältyy korvaus taiteilijan osallistumisesta näyttelyn suunnitteluun ja toteutukseen, näyttelyyn liittyviin tilaisuuksiin ja opastuksiin sekä oheisohjelmaan.

HAM järjestää vuosittain lähes 30 näyttelyä, joihin osallistuu yhteensä kymmeniä taiteilijoita. Vaikka HAM on iso toimija, jonka volyymi niin näyttelyiden kuin kävijämäärien osalta on eri luokkaa kuin monilla pienemmillä museoilla, näyttelypalkkioavustukset ovat auttaneet myös sitä tasapainottamaan toimintaansa.

”Meillä näyttelyt ovat hyvin erityyppisiä: joinakin vuosina painottuvat kokoelma- tai vanhemman taiteen näyttelyt, joinakin taas nykytaiteilijoiden näyttelyt. Siinä mielessä tällainen avustus on tärkeä myös meidänlaisellemme isolle toimijalle, koska sen avulla saadaan tasoitettua näyttelybudjettia niinä vuosina, kun kuluja on enemmän”, museonjohtaja Maija Tanninen-Mattila kertoo.

HAMin johtaja Maija Tanninen-Mattila
© HAM / Maija Toivanen

Ensi vuodesta alkaen museo maksaa korvauksen myös HAM-galleriassa näyttelyn järjestäville taiteilijoille. Näyttelytila on taiteilijalle ilmainen eikä museo peri teosmyynnistä provisiota

”Nyt on todettu, että on ihan asiallista alkaa maksaa taiteilijalle näyttelyn pitämisestä palkkio”, amanuenssi Sanna Tuulikangas toteaa.

Näyttelyn valmistelusta tai toteuttamisesta maksettavista palkkioista ei ole HAMissa käytössä tiettyä hinnastoa, vaan palkkion suuruus vaihtelee näyttelykohtaisesti taiteilijan työmäärän ja kulujen mukaan. Jotkut taiteilijat myös vaativat korkeampia palkkioita. Taiteilijan työtehtävät ja museon vastuut ja velvoitteet kirjataan etukäteen näyttelysopimukseen. Sanna Tuulikankaan mielestä taiteilijalle maksettavien palkkioiden suuruutta pohtiessa on hyvä miettiä konkreettisesti, mitä taiteilija käytännössä tekee ja miten pitkään siihen voi arvioida menevän aikaa. Museolla on tästä pitkä kokemus ja vakiintuneet käytännöt.

”Maksamme tietenkin erilaisen palkkion, jos taiteilijalla menee muutama viikko tai puoli vuotta näyttelyn valmisteluun. Taiteilijoiden eri työtehtäviin käyttämä aika vaihtelee todella paljon näyttelystä toiseen. Jos taiteilija tekee uusia teoksia näyttelyyn tai kirjoittaa näyttelyjulkaisuun, niin siitä maksetaan erillinen palkkio. Korvaamme taiteilijalle myös matkakuluja sekä materiaali- ja tuotantokuluja sopimuksen mukaan”, hän kertoo.

HAMin toiminnassa kuvataiteilijoita tuetaan näyttelypalkkion lisäksi monin tavoin, kuten teoshankinnoilla ja julkisen taiteen työtilaisuuksilla. Tanninen-Mattilan mielestä taidemuseoiden voisi olla hyvä alkaa pitämään kirjaa, miten paljon työtilaisuuksia museo tarjoaa taiteilijoille vuosittain. Taiteilijalle työstä maksaminen on museolle tärkeä periaate, ja kokemuksen mukaan taiteilijatkin osaavat entistä enemmän edellyttää, että saavat korvauksen työstään.

”Me annamme erilaisia työtilaisuuksia kuvataiteilijoille ja työ merkitsee sitä, että siitä saadaan palkkio tai palkkaa. Tietenkin meillä on yhtä lailla tavoitteena, että isona toimijana annamme näkyvyyttä kuvataiteelle ja kuvataiteilijoille. Lähtökohtaisesti pyrimme aina maksamaan taiteilijalle työstä, mutta emme voi sitä varsinaista taiteilijan perustyötä rahoittaa.”

Maija Tanninen-Mattilan mielestä näyttelyohjelmistoa on hyvä miettiä museoissa myös sen kannalta, että aina olisi varaa maksaa taiteilijalle.

Tanninen-Mattilan mielestä näyttelypalkkion vakiinnuttaminen ja museoiden kannustaminen sen maksamiseen olisi tärkeä uudistus. Samalla hän toteaa, että on taidemuseotoimijasta kiinni, minkä tyyppisiä avustuksia kukakin tarvitsee.

”Jos tekee paljon kokoelmanäyttelyitä, niin onhan se eri asia kuin tehdä isoja kansainvälisiä tai nykytaiteen vaihtuvia näyttelyitä. Olisi tietenkin kaikkein helpointa, että tukea tulisi valtiolta niin paljon, että se kattaisi kaikki näyttelypalkkiot.”

Tanninen-Mattilan mielestä näyttelyohjelmistoa on hyvä miettiä museoissa myös sen kannalta, että aina olisi varaa maksaa taiteilijalle. Hänen kokemuksensa mukaan Suomessa ollaan siinä mielessä hyvässä tilanteessa, että museot tiedostavat tämän ja niillä on aito pyrkimys maksaa taiteilijan työstä. Hän ymmärtää kuitenkin pienten toimijoiden haasteet paikkakunnilla, joissa näyttelybudjetit voivat olla hyvin matalat.

”Uskon, että museot haluavat tarjota taiteilijoille työtilaisuuksia, mutta täytyy miettiä, miten tämä skaalautuu eri paikoissa. Jos on pieni museo eikä ole paljon rahaa, niin kuitenkin priorisoisin sitä taiteilijapalkkaa. Sekin on tietenkin valintakysymys, tehdäänkö paljon monien kanssa vai vähän muutaman kanssa, koska resurssit ei ole missään rajattomat. Se ajatus pitäisi saada selväksi, että kyseessä ei ole vapaaehtoinen maksu, jonka voi halutessaan jättää maksamatta.”

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInGoogle+Email to someone