Sami Sänpäkkilä ja Anna-Mari Nousiainen tekivät Flow Festivalille videotaidetta ”köppäisesti Hollywood-stunt-meiningillä”

11.8.2018Kirjoittaja: Nelli TuominenValokuvaaja: Nelli Tuominen

Anna-Mari Nousiainen ja Sami Sänpäkkilä ovat työskennelleet yhdessä jo vuosia.

Flow Festival on tänä vuonna täynnä media- ja valotaidetta. Sami Sänpäkkilä ja Anna-Mari Nousiainen ovat tehneet festareille monikanavaisen videotaideteoksen, joka on 90-prosenttisesti estetiikkaa ja kymmenprosenttisesti politiikkaa.

Helsinkiläinen musiikkifestivaali Flow Festival on jo vuosien ajan tunnettu myös mittavasta taideohjelmastaan. Viiden vuoden ajan festareiden taideohjelmaa kuratoi myös taiteilija Sami Sänpäkkilä, mutta tänä kesänä hän on toteuttanut yhdessä kollegansa Anna-Mari Nousiaisen kanssa festivaaleille videotaideteoksen Ihmisen ikuinen uni.

”Se, että Flow on tuonut festareille hyvän ruokakulttuurin ja taidetta, on nostanut kaikkien suomalaisten festarien tasoa. Esimerkiksi Ruisrockissa ja Provinssissakin alkaa olla kaikennäköistä, eikä enää mitään pelkkää pyttipannua”, Sänpäkkilä sanoo.

Musiikkifestivaaleilla on kova yleisöpotentiaali

Ehkä vähän provosoivasti sanottuna, täällä saa teoksia mukamas vähän tavallisen kansan pariin

Työskentely festivaaleilla on ollut taiteilijoille helppoa ja miellyttävää. Festareiden ison infrastruktuurin vuoksi he saivat avukseen osaavan tiimin. Täten esimerkiksi teoksen ripustukseen kului aikaa vain kolme tuntia.

”Toki Flow on siinä mielessä rajattu, että tänne ostetaan lippu. Mutta ei kävijä välttämättä taiteen vuoksi tule, se tulee siinä kyljessä. Toki on nykyään myös ilmaisia festareita, jotka pyrkivät tuomaan taidetta esiin, mikä on hyvä”, Nousiainen pohtii.

Kumpikin taiteilijoista on työskennellyt musiikkifestivaaleilla aikaisemmin, mutta ei taideteosten puitteissa. Festarien yleisöpotentiaali kiinnostaa heitä, sillä paikalle saattaa sattua yleisöä, jota ei galleriassa tavoittaisi. Nousiainen tykkää tehdä gallerianäyttelyitä, mutta vaihtoehtoiset esityspaikat kiinnostavat häntä.

”Ripustaessamme teosta ohi kulki rakennusmiehiä, jotka sanoivat, että onpa tosi erikoista ja mitä tuossa oikein tapahtuu. Ei tuollainen tyyppi tulisi välttämättä galleriaan. Ehkä vähän provosoivasti sanottuna, täällä saa teoksia mukamas vähän tavallisen kansan pariin”, Sänpäkkilä jatkaa.

Yhteistyö alkoi musiikkivideon kuvauksista

Sänpäkkilä ja Nousiainen tutustuivat vuosia sitten musiikkivideon kuvauksissa. Nousiainen haki assistentiksi kuvauksiin, joissa Sänpäkkilä oli ohjaajana. He ovat tehneet yhteistyötä siitä saakka, enimmäkseen musiikkivideoiden parissa.

Taiteilijoilla on lähes kaksikymmentä vuotta ikäeroa, mutta paljon yhtäläisyyksiä. Molemmat ovat valmistuneet Tampereen ammattikorkeakoulusta, Nousiainen elokuvapuolelta ja Sänpäkkilä taidepuolelta. Myös pop- ja hollywoodkulttuurin, sekä taiteen kulutus on kaksikolla ”hämmästyttävän yhdenmukaista”.

”Mehän tavallaan tavataan jossain risteyskohdassa. Opiskeltiin samassa koulussa, mutta eri puolilla. Sitten Sami on tehnyt elokuvajuttuja taidepuolelta ja minä taidejuttuja elokuvapuolelta”, Nousiainen sanoo.

Ihmisen ikuinen uni -teoksessa on hieman vajaa viisitoista kanavaa.

Ihmisen ikuinen uni on esteettinen ja poliittinen kokonaisuus

Ihmisen ikuinen uni on monikanavainen videoteos. Teos oli esillä Tampereen Galleria Rajatilassa jo tammikuussa, mutta festivaaleilla se installoidaan hieman eri tavalla. Teoksesta tehtiin myös kymmenminuuttinen screening-versio, jota varten editoitiin uudet äänet.

Idea teokseen syntyi pari vuotta sitten, kun taiteilijat alkoivat pohtia uutta yhteistyöprojektia.

Taiteilijat keskustelivat yhdessä videoiden teemoista ja kuvasivat toistensa videoille vastapareja. Teosten joukossa on myös sellaisia, joissa on samasta teemasta molempien idea ja näkemys. Videoita editoitiin aika paljon erikseen, mutta ripustuksen pohdinnan myötä myös editointi alkoi sujua yhdessä.

Molemmat taiteilijat ovat elokuvien ja narratiivien ystäviä, joten noin 90 prosenttia teoksista ovat esteettisesti ajateltuja hienoja ideoita.

”Olimme pari kolme päivää vanhassa mummolassani Honkajoella kuvaamassa”, Sänpäkkilä kertoo. ”Minulla ei vielä silloin ollut ideaa, mikä teos siitä tulee. Kun olimme kuvanneet, meni varmaan puoli vuotta, että tein sille mitään. Sitten aloimme puhua siitä, että voisi tehdä yhteisteoksen.”

Molemmat taiteilijat ovat elokuvien ja narratiivien ystäviä, joten noin 90 prosenttia teoksista ovat esteettisesti ajateltuja hienoja ideoita, jotka ovat täysin katsojan tulkinnan varassa. Loput kymmenen prosenttia ovat poliittista kannanottoa.

”Muuten teos on aika popkulttuurista imevää. Tuodaan arjen keskelle Hollywood-elokuvan stunt-meininki ja tehdään se todella köppäisellä tavalla”, Sänpäkkilä nauraa.

”Lähtökohtainen ajatus on myös ollut, että kaiken voi tehdä itse. Meidän budjettimme ovat olleet aika rajatut, eikä varsinkaan kuvausvaiheessa ollut juurikaan rahaa käytettävissä. Hienoja, isoja juttuja voi tehdä pienilläkin resursseilla”, Nousiainen jatkaa.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInGoogle+Email to someone