Sari Nokkanen Suomen Taiteilijaseuran vs. toiminnanjohtajaksi

Kuka olet?

Olen Sari Nokkanen, koulutukseltani filosofian maisteri ja tätä ennen yli vuosikymmenen toiminut Suomen Kuvanveistäjäliiton toiminnanjohtajana, joten kuvataiteilijoiden ilot ja surut ovat minulle kovin tuttuja. Olen elämäni keskivaiheilla, ruuhkavuosiani elävä nainen. Asun perheeni kanssa Helsingin Puistolassa. Pidän keväästä ja syksystä.

Miksi haluat työskennellä taiteen ja taiteilijoiden parissa?

Olen koulutukseltani taiteen tutkija, vaikka pääaineeni oli yleinen kirjallisuustiede eli taiteentuntemukseni alun perin enemmän sanan kuin kuvan parista. Sittemmin olen työni ohella myös opiskellut taidehistoriaa, sen lisäksi, mitä taiteen ja taiteilijoiden keskellä päivänsä viettäessään oppii ihan käytännössä. Taide ja kulttuuri eri muodoissaan ovat aina olleet minusta tärkein inhimillisyyden tunnuspiirre, tapa saada yhteys toisiin inhimillisiin olentoihin rajojen ja aikojen ylitse. Jostain syystä taide on kuitenkin jatkuvasti jäämässä muiden intressien alle, välineelliseksi tai toisarvoiseksi seikaksi. Tämän asian haluaisin muuttaa.

Miten kuvataiteilijoiden asioita voi mielestäsi parhaiten edistää?

Tapoja on tietysti monia, koska taiteilijoiden ongelmatkin ovat kovin erilaisia. Ehkä itselleni luontaisin tapa on yrittää tuoda esille kuvataiteen voimaa ja kauneutta tavalla, joka antaa sille olemassaolon oikeuden sellaisenaan. Siksi onnistuneet näyttelyt ja muut projektit ovat myös parasta edunvalvontatyötä pitkällä tähtäimellä. Tällä en tarkoita, etteikö sosiaaliturvan tai lainsäädännön kehittämistä  taiteilijoiden olosuhteet paremmin huomioiviksi pitäisi jatkuvasti ajaa parhain mahdollisin voimin. On vähintäänkin kummallista, että vaikka Suomessa annetaan korkeatasoista ja kallista koulutusta taiteellisesti lahjakkaille ihmisille, heidän työtään ei osata arvostaa ja ottaa osaksi rakenteita valmistumisen jälkeen.  Suojaverkot ovat toki tarpeellisia, mutta trampoliineillekin olisi käyttöä.