Suomen Kuvataidejärjestöjen liiton uusi puheenjohtaja on Minna Kangasmaa

2.2.2016Kirjoittaja: Harri Hirvonen

Suomen Kuvataidejärjestöjen Liiton (SKjL) uutena puheenjohtajana on aloittanut kuvanveistäjä Minna Kangasmaa Oulusta. Hän uskoo SKjL:n joukkovoimaan ja haluaa arkipäiväistää taiteilijan ammatin.

Kangasmaa on Suomen Kuvanveistäjäliiton ja Oulun Taiteilijaseura -63:n jäsen. Hän on toiminut muun muassa Oulun Taiteilijaseuran puheenjohtajana. Kangasmaa on ajanut erityisesti taiteilijoiden toimeentulon ja työllisyyden kehittämistä. Hän toimi Oulun kaupungin kulttuuritoimen alaisuuteen perustetun Suomen ensimmäisen taiteilijoiden työllistämisprojektin Oulun taiteilijatyöpajan kehittäjänä ja projektinvetäjänä. Kangasmaan johtoajatuksena on ollut taiteilijan ammatin arkipäiväistäminen, ja sitä kautta taiteilijan aseman vahvistaminen myös sosiaaliturvan osalta.

Minna Kangasmaan SKjL.n kaksivuotinen puheenjohtajakausi alkoi 1.1.2016. Hänen mukaansa SKjL:lla on oma tärkeä lokeronsa taidekentällä.

Näen, että SKjL:n merkitys on joukkovoimassa.

”SKjL:n rooli on nimenomaan siinä, että sen 50 jäsenyhdistyksen kautta tulevat Suomen Taiteilijaseuran piiriin myös ne taiteilijat, jotka eivät ole henkilöjäsenenä muissa valtakunnallisissa järjestöissä. Näen, että SKjL:n merkitys on joukkovoimassa.”

SKjL:n keskeisenä tehtävänä on kuvataiteilijoiden alueellinen edunvalvonta. SKjL pyrkii tasoittamaan eroja maamme eri osissa asuvien kuvataiteilijoiden toimeentulossa, työskentelymahdollisuuksissa sekä eri kuvataidelajien esille tulemisessa ja kuvataidepalveluissa. Kangasmaan mielestä SKjL:n haasteena tehtävien suhteen on karsia päällekkäiset toiminnot Suomen Taiteilijaseuran ja muiden liittojen kanssa.

Taide on menettänyt paljon itseisarvoaan. Taide käy nyt kovaa kamppailuaan osastaan. Jotta taide selviytyy, on tärkeää pystyä yhdistämään taiteen moninaista kenttää, ja juuri tässä nousee esiin joukkovoiman tärkeys.

”SKjL:n olisi hyvä myös profiloitua jäsenyhdistystensä kautta ja löytää siten ne tehtävät, jotka nousevat tärkeiksi ja ajankohtaisiksi. On selvää, että jotakin on ryhdyttävä kehittämään taiteilijoiden työmahdollisuuksien parantamiseksi, varsinkin jos sosiaaliturvaa heikennetään entisestään. SKjL:n on mahdollista ainakin tehdä kuvataiteilijoiden työtä tunnetuksi. Tuomalla esille tietoa jäsenyhdistystensä toiminnasta sekä niiden ylläpitämistä gallerioista, taidelainaamoista ja residensseistä voidaan myös edistää kuvataiteen integroitumista yhteiskuntaan. Taiteella on mielestäni nykyisin valitettavan usein yhteiskunnallista merkitystä vain silloin kun se voidaan valjastaa talouden edistäjäksi ja muuksi hyödykkeeksi. Taide on menettänyt paljon itseisarvoaan. Taide käy nyt kovaa kamppailuaan osastaan. Jotta taide selviytyy, on tärkeää pystyä yhdistämään taiteen moninaista kenttää, ja juuri tässä nousee esiin joukkovoiman tärkeys. Uskon, että taide ja taiteilijat tulevat selviytymään, jos kentän toimijat osaavat yhdistää monenlaisten tekijöiden yhteiset intressit.”