Tilaa taiteelle

19.2.2013

Kulttuuriministerin kyselytunti pidettiin tiistaina 12.2. Paikalla oli kulttuurialan järjestön ihmisiä, ministeriön virkamiehiä sekä ministeri.

Oma kysymykseni koski Valtion taidemuseon säätiöittämistä ja rahoituksen siirtämistä veikkausvoittovaroista kustannettavaksi, mikä aiheuttaa n. 20 M €:n säästötoimenpiteet kulttuuri- ja järjestökentälle. Opetus- ja kulttuuriministeriö neuvottelee parhaillaan säätiöittämisen kuluista, ja erityisavustaja Anne Moilasen mukaan vasta keväällä saamme tietoa kulujen todellisesta prosenttiluokasta. Taidekenttä on kuitenkin kuohunut leikkauksista jo jonkun aikaa, ja kulisseissa puhutaan rajuista leikkauksista sekä niiden vaikutuksesta etenkin pieniin alan toimijoihin ja järjestöihin. Kysymykseni 14–24%:n juustohöyläleikkausten mahdollisista vaikutuksista pisti kuitenkin vipinää vastaajakuntaan. On selvää, että ministeriölle leikkausten mittavuus on tullut yllätyksenä.

Kulttuuriministeri Arhinmäki kiirehti sanomaan, että maaliskuun budjettiriihtä varten keinoja syntyvän loven kompensoimiseksi etsitään ministeriössä parhaillaan. Ministeri väläytti mahdollisuutta, että tilavuokrien osuus voitaisiin kattaa budjettivaroista samoin kuin muiden suurten taidelaitosten kohdalla. Siten jäljelle jäävä leikkaus jäisi ministerin arvion mukaan noin 13 prosenttiin.

Taidekenttä on kuitenkin varautunut pahimpaan. Mitkä olisivat tuntuvien leikkausten vaikutukset taiteeseen? Lomauttamisia, lakkauttamisia, päällekkäisyyksien poistamista, kulukuuri vai pakkoyhdistymisiä? Se jää ilmeisesti kentän itsensä tehtäväksi päätellä.

Selvää on vain se, että säästöt tulevat. Nyt kiistellään siitä, miten ne toteutettaisiin oikeudenmukaisella tavalla niin, että pienet toimijat eivät kärsi suhteettoman paljon verrattuna suuren budjetin turvin toimiviin valtion laitoksiin. Tätä ministeri kertoi jo pohtineensa ja lupasi ottaa sen huomioon, kun leikkauksista nyt neuvotellaan. Vastassa on kuitenkin taho, valtiovarainministeriö, joka haluaa ja aikoo lähtökohtaisesti höylää käyttää.

Keskeistä taidekentän toiminnan kannalta on monimuotoisuuden turvaaminen. Annetaan kaikkien kukkien kukkia, ja mielellään myös kastellaan kukkasia riittävästi, on ollut tähänastinen linja. Jokainen toimija vastaa tiettyyn tarpeeseen, joka kentällä on. Kun toiminnan tarkoitus on kohdillaan ja palvelee aitoa tarvetta, vältetään pakkonaittamiset ja ronskimmat höylät. Kentän oman biodiversiteetin tulee voida toimia jatkossakin.

Jos pelättyä höylää käytetään, kohteen toimintaa tulee tarkastella muunkin kuin pelkän tulosohjautuvuuden ja kulukertymän kautta. Mitä toteutettavat leikkaukset tulevat käytännön tasolla tarkoittamaan kyseisen organisaation toiminnalle? Onko sillä edellytykset selviytyä niistä kohtuullisella tavalla? Nämä ovat kysymyksiä, jotka ministeriön tulee esittää itselleen ennen kuin viikate humahtaa.

HANNA OJAMO


 

 

 

 

 

 

 

Kirjoittaja on Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtaja ja Taiteilija-lehden päätoimittaja

Aikaisemmin puheenjohtajan blogina ilmestyneet kirjoitukset löytyvät nyt pääkirjoitussarakkeen alta.