Tilahaasteet koskettavat niin taiteilijavetoista kuin kaupallista galleriakenttää

18.10.2018Kirjoittaja: Rosa Kuosmanen

SIC ehti toimia L3-makasiinissa vuodesta 2012. Kuva Pakui Hardwaren näyttelystä Creatures of Habit syksyllä 2017. Kuva: SIC

Jätkäsaaren L3-makasiinin galleriakeskittymä hajosi keväällä vuokrasopimusten irtisanomisen myötä ja taiteilijavetoinen työryhmä SIC on edelleen vailla uutta kotia. Kaupungin tilahaasteista huolimatta myös uusia kaupallisia galleriatoimijoita on aloittanut toimintansa. Galleria A2 avautui Helsingin Kasarmikadulle elokuussa.

Pääkaupunkiseudun galleriakentällä huokaistiin helpotuksesta, kun keväällä Jätkäsaaren L3-makasiinista kaupungin päätöksellä irtisanotut Huuto ja Rankka löysivät uudet tilat Helsingin Kampista. Samaan aikaan Jätkäsaaresta lähtöpassit saanut taiteilijavetoinen työryhmä, omaa näyttelytilaa ylläpitänyt SIC, etsii edelleen toiminnalleen pitkäaikaista kotia. Työryhmä on toistaiseksi jatkanut toimintaansa suunnittelemalla ohjelmaa, joka ei vaadi pysyvää tilaa.

”Jonkin aikaa on mahdollista toteuttaa yksittäisiä näyttelyitä vaihtuvissa tiloissa. Haluamme kuitenkin lopulta löytää SICille tilan, jossa voimme toimia ainakin seuraavat viisi vuotta. Olemme käyneet katsomassa monia kiinnostavia tiloja, joiden muuttaminen näyttelykäyttöön vaatisi kuitenkin paljon työtä. Siihen ei kannata ryhtyä muutamaa kuukautta varten”, toteaa työryhmän jäsen Aino Lintunen.

Keskustan korkeiden vuokrahintojen takia työryhmä uskoo, että uusi tila löytyy muualta kuin keskustan tuntumasta. Kohtuullinen vuokra on tilan edellytys, sillä SIC haluaa edelleen taata taiteilijoille ilmaisen tilan, palkkion ja tuotantotuen.

”Sijainnilla tai koolla ei ole suurta merkitystä, mutta ihannetila olisi avara, muokattavissa ja kohtuuhintainen. Emme varmaankaan löydä yhtä ainutlaatuista tilaa kuin L3, mutta olisi hienoa, jos myös uusi tila olisi omalla tavallaan luonteikas.”

Kohtuullinen vuokra on tilan edellytys, sillä SIC haluaa edelleen taata taiteilijoille ilmaisen tilan, palkkion ja tuotantotuen.

SICiläiset ovat tehneet kaupungin kanssa yhteistyötä tilojen etsinnässä, mutta heidän mielestään kaupunki voisi lähtökohtaisestikin tehdä paljon enemmän epäkaupallisten toimijoiden ja taiteilijoiden eteen. Työryhmän mukaan kaupungin näkemys taiteilijalähtöisten ja epäkaupallisten ryhmien toiminnan tärkeydestä konkretisoituu voimakkaasti nimenomaan kysymykseen tilasta. Jos toimintaa arvostetaan, sille halutaan taata myös fyysinen tila.

”Olisi upeaa, jos kaupunki antaisi epäkaupallisten toimijoiden käyttää tyhjillään olevia tiloja ja tukisi toimintaa myös taloudellisesti. Helsingin kaupunki on valmis panostamaan kulttuuritoimintaan, jonka se uskoo houkuttelevan yleisöä ja lisäävän asukkaiden viihtyvyyttä kotikaupungissaan. Epäkaupallisilla toimijoilla on tässä rooli, jonka arvoa ei ehkä ihan ymmärretä.”

Galleristi Janne Lappalainen on tyytyväinen valoisiin tiloihin Kasarmikadulla. “Parasta palautetta ovat tietenkin tyytyväiset taiteilijat ja yleisö.” Kuvassa Sini Hodjun teoksia.

Myös kaupalliselle gallerialle tilan löytäminen haastavaa

Myös elokuussa Kasarmikadulle avautuneen Galleria A2:n galleristille Janne Lappalaiselle oikeanlaisen tilan löytäminen oli suuri haaste.

”Etsin ja kävin läpi erilaisia tiloja aika pitkään, varmaan yli 10 kuukautta, ennen kuin sopiva löytyi tuttavani kautta.”

Uuden gallerian alkutaival on ollut työteliäs, mutta innostava. Sana uudesta näyttelytilasta on levinnyt ennen kaikkea tuttujen taiteilijoiden ja puskaradion kautta.

”Lähes kaikki ensi vuoden näyttelyajat on jo varattu”, Lappalainen kertoo. ”Suuresta kysynnästäkin voi päätellä, että tarve uusille näyttelytiloille on suuri. Erityisen hankala tilanne oli, kun Rankan ja Huudon kohtalo oli vaakalaudalla. Kun ne saivat uudet tilat, se paransi kuvaa siitä, mitä taiteilijoille on tarjolla.”

Lappalaisen luotsaama galleria ei ole keskittynyt tiettyyn taidemuotoon tai tekijäkuntaan, vaan taiteellinen laatu ja ammattimaisuus ovat taiteilijavalinnoissa keskeisintä. Ajatuksena on nostaa esille ammattikuvataiteilijoita myös Helsingin ulkopuolelta. Ensi vuoden näyttelyiden taiteilijoista osa työskenteleekin esimerkiksi Pohjois-Suomessa.

”Tavoitteenani on löytää myös uusia nimiä maakunnista ja esitellä heidän töitään pääkaupunkiseudun yleisölle. Monet galleriat ovat keskittyneet Helsinkiin ja tuntuu, että kauempana asuville ei ole yhtä paljon näyttelymahdollisuuksia tarjolla. Myös pitkät välimatkat aiheuttavat monille taiteilijoille haasteita.”

Galleria toimii osakeyhtiöpohjaisesti ja perii taiteilijoilta näyttelyvuokraa. Lappalainen pyrkii kuitenkin pitämään sen kohtuullisena.

”Parastahan olisi, jos taiteilija ei joutuisi maksamaan ollenkaan vuokraa. Varsinkin alkuvaiheessa toiminnan käynnistämisen ja tilan ylläpitokustannukset ovat sen verran korkeat, että vaihtoehtoa ei oikein ollut.”

Uuden gallerian perustaminen ja toiminnan vakiinnuttaminen vievät aikaa. Lappalainen uskookin, että toimintamuodot ja gallerian linja muotoutuvat vähitellen.

”Imagon rakentamisessa täytyy olla tarkka, jotta löytää sekä oikeanlaiset taiteilijat että kohdeyleisön. Tähän mennessä vaikuttaa, että useimmat täällä kävijät toimivat jollain tavoin taiteen parissa. Haaste onkin, että löytää sen laajemman yleisön ja saa houkuteltua ohikulkijat galleriaan.”

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInGoogle+Email to someone