Viimeinen luokka

30.10.2015Kirjoittaja: Miisa Pulkkinen
Lahden ammattikorkeakoulussa järjestettiin Taiteilijaidentiteetti –seminaari lahtelaisen taidevaikuttaja Antti Salokanteleen kunniaksi ja kiitokseksi työstä Taideinstituutissa. Opiskelijat lahjoittivat Salokanteleelle töitään, joita he olivat opettajansa inspiroimana tehneet. Kuva: Laura Montonen.
Lahden ammattikorkeakoulussa järjestettiin syyskuussa Taiteilijaidentiteetti –seminaari lahtelaisen taidevaikuttaja Antti Salokanteleen kunniaksi ja kiitokseksi työstä Taideinstituutissa. Opiskelijat lahjoittivat Salokanteleelle töitään, joita he olivat opettajansa inspiroimana tehneet.
Kuva: Laura Montonen.

Lahden taideinstituutin viimeinen johtaja Ilkka Väätti kertoo koulun viimeisestä vuodesta. Hänen mielestään päätökset ammattikorkeakoulujen kuvataideopetuksen lakkauttamisesta on tehty poliittisin perustein. Kunnon arviointi opetuksen laadusta on yhä tekemättä.

Lahden ammattikorkeakoulun Muotoilu- ja taideinstituutin kuvataiteen koulutusohjelma päätettiin lakkauttaa tammikuussa 2012. Instituutissa tehdään näinä päivinä moni asia viimeistä kertaa. Lokakuun viimeisellä viikolla pidetään koulun viimeisten opetusperiodien viimeiset kritiikit. Sen jälkeen koulun viimeiset oppilaat siirtyvät tekemään kirjallisia töitä ja koulun viimeistä opinnäytenäyttelyä. Kuvataiteen koulutusvastaava Ilkka Väätti myöntää, että työ on raskasta.

”Kaikki on surutyötä. Kaikki on aina viimeistä.”

”Kaikki on surutyötä. Kaikki on aina viimeistä. Mietin pitkään ennen kuin suostuin hoitamaan opetuksen loppuun. Mutta kyllä tämä kivaa työtä on, vaikka se on raskasta”, kertoo Väätti, joka on itsekin suorittanut koulussa kaksi tutkintoa.

Kuvataiteilija, taiteen tohtori Ilkka Väätti tuntee Suomen taidekoulut. Lahden taidekoulusta hän valmistui ensimmäistä kertaa 1979, kuvataiteilijan AMK-tutkinnon Väätti opiskeli Lahdessa 1990-luvun lopulla. Kuvataideakatemiassa hän on suorittanut kuvataiteen maisterintutkinnon, ja Lapin yliopistosta hän väitteli taiteen tohtoriksi 2012. Lahden lisäksi Väätti on opettanut Imatran ja Kankaanpään taidekouluissa, Tampereen ammattikorkeakoulussa ja Oriveden opistolla.

Laaja kokemus antaa varmuutta todeta suomalaisen kuvataidekoulutuksen ongelmat. Niistä Väätti on jokseenkin yhtä mieltä kuin kuvataiteilija ja tutkija Jyrki Siukonen, joka perkaa aihetta Taiteilija-lehden esseessä. Essee perustuu Siukosen puheenvuoroon Cuporen seminaarissa lokakuussa. Paikalla kuuntelemassa oli myös Väätti, joka pitää Siukosen ajatuksia hyvänä avauksena keskustelulle.

”Kun jätetään huonojen poliitikkojen päätettäväksi asioita, joissa he eivät ole asiantuntijoita, niin pieleen menee.”

Alue- ja puoluepolitiikka murjoo kuvataidekoulutusta

Ilkka Väätti Lahden ammattikorkeakoulun Taiteilija-identiteetti -seminaarissa syyskuussa.
Ilkka Väätti Lahden ammattikorkeakoulun Taiteilija-identiteetti -seminaarissa syyskuussa. Kuva: Laura Montonen.

Väätti on Siukosen kanssa samaa mieltä siitä, että ammattikorkeakoulujen kuvataideopetus on ollut puolue- ja aluepoliittinen hanke. Siitä todistaa se, että koulujen omistajat ovat maakuntien ja kaupunkien tahoja. Poliitikkojen ymmärrys kuvataiteesta ja sen koulutuksesta on sattumanvaraista tai peräti olematonta, ja juuri siihen kaatui Väätin mielestä myös Lahden taideopetus. Hän uskoo, että sekä Lahden että Tampereen taideopetus olisi säästynyt, jos koulutusta olisivat arvioineet asiantuntijat.

”Tamperetta ja Lahtea ei varmasti olisi ikinä lakkautettu arvioinnin perusteella. Ne olivat parhaita taidekouluja vaikka millä mittareilla.”

”Tärkeintä olisi ollut arvioida koulutusta. Mitään kansainvälistä tai suomalaista arviointia ei kuitenkaan tehty siitä, millaisia nämä taidekoulut ovat. Tamperetta ja Lahtea ei varmasti olisi ikinä lakkautettu arvioinnin perusteella. Ne olivat parhaita taidekouluja vaikka millä mittareilla.”

Väätin mukaan Lahden taideopetuksen tason osoittaa jo se, että ensisijaisista hakijoista vain 8-10 prosenttia hyväksyttiin oppilaiksi. Hän osoittaa nyt opetusministeriön suuntaan, jonka olisi hänen mukaansa pitänyt paitsi arvioida opetuksen tasoa, myös tutustua siihen lähemmin.

Vaikka Väätti puolustaa lopetuspäätöksen saaneita Lahden ja Tampereen taidekouluja, hän ei kiistä kuvataideopetuksen ongelmia. Niistä suurimpina hän pitää liikakoulutusta ja liian niukkoja resursseja.

”Kuuma peruna, josta ei puhuta, on liikakoulutus. Olen keskustellut muiden oppilaitosten johtajien kanssa siitä, onko mitään järkeä, että nuoriso-opiskelijoille on koulussa 30 aloituspaikkaa. Sehän on ihan valtava määrä, joka johtaa siihen, että opetusta täytyy hoitaa monissa ryhmissä. Tilat eivät riitä.”

Lahdessa opiskelijamäärät pidettiin tietoisesti pieninä. Sekä nuoria että aikuisopiskelijoita otettiin vuosittain 12. Väätin mielestä juuri se kaatoi Lahden kuvataidekoulutuksen.

”Me ajattelimme, ettemme halua kouluttaa liikaa, mutta se olikin väärä politiikka. Olimme liian pieni toimija, ja siksi meidät päätettiin lakkauttaa.”

Kuvataideopiskelija tuntee alan todellisuuden

Lahden taideinstituutin opiskelijoissa ei koskaan ole ollut vikaa, puolustaa Väätti. Lisäksi opiskelijat tiesivät koulua käydessään hyvin tarkkaan, millaiseen ammattiin valmistuvat. Vaikka koulutuspoliittiset arviot amk-kuvataiteilijoiden tarpeesta ja työllistymisestä pettivät, oppilaat saivat koulussa realistisen kuvan siitä, millaista kuvataiteilijan elämä on. Väätti kutsuu nauraen itseään intiaanipäälliköksi, joka johtaa elämäntapaintiaanien reservaattia.

”Kaikki nämä luovat luokat ja työllistymiset ovat ihan höpöhöpö-puhetta. Kovasti pitää tehdä työtä, että voi työllistää itsensä.”

”Kaikki nämä luovat luokat ja työllistymiset ovat ihan höpöhöpö-puhetta. Kovasti pitää tehdä työtä, että voi työllistää itsensä. Kuulumme prekariaattiin. Kyllähän tämä yrittämistä on, mutta omanlaistaan. Ei tätä asiaa voi korjata yrittämisen yleisluennoilla.”

Lahden taideinstituutin viimeinen toimintavuosi kääntyy pian viimeiseen lukukauteen. Opiskelijoilla ovat jo seura ja taiteilijakontaktit käyneet vähiin, sillä he käyvät koulua enää keskenään. Väätti on pyrkinyt paikkaamaan tilannetta kutsumalla tuntiopettajiksi niin paljon taiteilijoita kuin mahdollista, jotta opiskelijoille välittyisi oikea kuva ammattitaiteilijan arjesta.

Millaisia ovat viimeiset Lahdesta valmistuvat kuvataiteilijat?

”Suurimmasta osasta tulee ammattikuvataiteilijoita. Uskallan sanoa sen jo nyt. Tämä on poikkeuksellisen hyvä kurssi. Todennäköisesti opiskelijat myös jatkavat opintoja, toivottavasti pitävät muutaman välivuoden, ja sitten tekevät maisteriopinnot jopa ulkomailla. Heistä tulee ammattikuvataiteilijoita. Sen palon näkee jo nyt, kun nämä ihmiset tekevät töitä.”

Lue myös: Taiteilija-essee: Kuinkas sitten kävikään?