Visuaalisten taiteiden toimikunta: Kohdeapurahoilla pitää tukea taiteellista tuotantoa, ei gallerioita

Visuaalisten taiteiden toimikunnan puheenjohtaja Veli Granö kommentoi tekstissään galleriavuokria ja niiden kattamiseksi maksettavia tukia. Toimikunta on nyt päättänyt, että kohdeapurahoja myönnetään taiteelliseen tuotantoon galleriavuokrien sijaan. ”Galleriavuokrakäytäntö on muutoksen kourissa. Visuaalisten taiteiden toimikunta toivoo galleriatoimijoiden ottavan tilanteen vakavasti ja pyrkivän tekemään korjausliikkeitä toimintakulttuuriinsa”, Granö kirjoittaa.

Taiteilijoilta perittävä galleriavuokra on viime aikoina puhuttanut taiteen kentällä toimijoita.

Viimeksi Taiken johtaja Minna Sirnö kommentoi asiaa Taiteilija -lehdessä tavalla, joka herätti viimeisenkin asiaan välinpitämättömästi suhtautuneen. Onko tosiaan niin, että nykyinen galleriajärjestelmämme, joka pitkälti perustuu näyttelyajalta perittävään vuokraan, on nyt lopussa?

Minna Sirnö toi haastattelussaan esiin asiaan vaikuttavan määräyksen: valtio ei voi tukea samaa toimintaa usealta momentilta. Tämä pulma liittyy vuokragallerioista niihin, jotka nauttivat jo entuudestaan Taiken myöntämää, merkittävän kokoista toiminta-avustusta. Kun taiteilija hakee rahoitusta näissä paikoissa esiintymiseensä, ei hän enää voisi anoa suoraa tukea gallerian vuokran maksuun. Tämä säännön tarkalleen huomioon ottaminen vaikuttaisi lähinnä taiteilijajärjestöjen gallerioihin. Vaaravyöhykkeessä voi olla myös muutama valokuvakeskus. Taiteilijoiden yhdessä organisoimat näyttelypaikat ja alueelliset taiteilijajärjestöt saavat yleensä pienempää valtion tukea, jolloin tulkinta niiden kohdalla lienee varmaankin eri. Yhteensä näitä toimijoita, joita asia lähinnä koskee, on maassamme toistakymmentä. Ne ovat kuitenkin vähäiseen lukumääräänsä nähden erittäin olennainen osa taiteemme kenttää.

Suomalaisen taidegalleriakentän erikoisuus on myös vuokraa perivien, osin kaupallisten, gallerioiden suuri määrä. Taiteilijoille tarjotulla galleriavuokran hakumahdollisuudella on ollut vaikutuksensa galleriakenttäämme. Pääkaupungissa on kokoonsa nähden laaja ja monipuolinen taidetarjonta. Taiteilijan ja varsinkaan taiteen rahoittajan kannalta tilanne ei kuitenkaan vaikuta täysin terveeltä.

Visuaalisten taiteiden toimikuntaan, jota kysymys yksin koskee, saapuu vuosi vuodelta enemmän galleriavuokraan kohdistuvia apurahahakemuksia. Määrän kasvuun on monia syitä. Taiteilijoilta perittävät galleriavuokrat ovat kasvaneet. Niiden taso on nyt n 1500- 4000e. Tällaista summaa taiteilijan on melko mahdoton kustantaa ilman ulkopuolista tukea. Galleriavuokrien kohoamiseen on syynä yleisen vuokratason nousu ja mm Helsingin kaupungin kulttuuritoimijoihin soveltama kiristyvä politiikka. Toinen syy galleriavuokrahakemusten määrän kasvuun on vuokraa perivien gallerioiden lukumäärän kasvu. Viime hakukierrokselle oli mukaan ilmaantunut jopa eräs Helsingin eturivin kaupallisista gallerioista. Ilmiötä on havaittu myös uusilla paikkakunnilla.

Nykyinen Visuaalisten taiteiden toimikunta toimii nyt toista vuotta ja sen jäsenistö on osallistunut koko ajan aktiivisesti kyseiseen keskusteluun. Asiaa on puitu myös Taiken ja toimikuntien puheenjohtajien tapaamisissa.

Apurahojen käsittely perustuu vertaisarviointiin ja toimikunnilla on hakuilmoituksessa annettujen ohjeiden puitteissa hyvin laajat valtuudet päättää apurahapäätösten linjauksista. Edellä mainittu kahden apurahaluukun ongelma on tuotu toimikunnalle tiedoksi, mutta missään yhteydessä ei ole vaadittu sen ehdotonta tai välitöntä noudattamista. Keskusteluissa on tuotu toistuvasti esiin myös toive galleriankentän oma-aloitteisesta toimintakulttuurin muutoksesta. Toive, että tukea nauttivat galleriatoimijat pyrkisivät järjestämään taiteilijoille joko ilmaisia tai vähintään kohtuuhintaisia näyttelyn järjestämismahdollisuuksia, on ilmoitettu myös toiminta-avustusten hakuilmoituksessa. Taike on viisaasti välttänyt nopeita kurssin muutoksia, jotka olisivat omiaan vaarantamaan helposti särkyvän järjestelmän.

Usein esitetään ajatus siitä, että gallerioiden tulisi järjestää toimintansa niin, että se olisi kaupallisempaa ja taloudellisesti kannattavaa, eikä toiminnan ylläpito olisi lainkaan taiteilijan hankkiman rahoituksen varassa. Tämä on kannatettava ajatus. On kuitenkin helppo nähdä taidegalleriakenttämme olevan kaupallisiin potentiaaleihin nähden aivan liian laajan. Galleriat esittelevät myös paljon hyvää ja kiinnostavaa taidetta, jolla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia tulla myydyksi. Galleriat ovat näin lähes ainutlaatuinen ilmiö kaupallistuvassa maailmassa: ne tarjoavat kansalaisille korkeatasoista kulttuuria ilmaiseksi, ilman hyödyn taka-ajatusta. Miksi tämän kaltainen toimintamalli on yhä olemassa, saisiko näin olla – vai onko tämä ehkä yksi hienoimmista kulttuurimme ilmiöistä?

Käyty laaja keskustelu galleriavuokrista ja myös Taiken johdon kannanotot ovat luonnollisesti vaikuttaneet Visuaalisten taiteiden toimikunnan työskentelyyn. Ei kuitenkaan niin, että kurssia olisi muutettu ylhäältä tulleiden määräysten pakottamana tai edes yhteisellä päätöksellä. Osa toimikunnan jäsenistä tunnetaan vuokragalleriajärjestelmän vastustajina. Toimikunnan apurahapäätökset tehdään usein äänestämällä ja jostain syystä äänestykset ovat monesti lähes tasaväkisiä. Jos toimikunnassa on useampia samaa agendaa ajavia jäseniä, voi vaikutus päätöksiin olla näkyvä.

Toimikunnassakin kyllä ymmärretään se, että galleriavuokrien tukemisen kertakaikkinen lopettaminen tulisi kaventamaan taiteen tarjontaa ja myös vähentämään gallerioiden määrää. Tämähän ei voi olla taiteilijoiden-, eikä taiteen elinvoiman kannalta hyvä kehityssuunta.

Kohdeapurahoja koskevaan päätöstiedotteeseen on tänä vuonna kirjattu seuraava lause: ”Toimikunta on harkintansa mukaisesti painottanut materiaali- ja laitekustannusten osuutta ja halunnut vähentää suoraan galleriavuokriin maksettavien apurahojen määrää.”

Toimikunnan kohdeapurahapäätöksiin sisältyvä viesti on se, että kohdeapurahat tulisi suunnata taiteilijan taiteellisen tuotannon edistämiseen, eikä tukien tulisi, ainakaan suuressa määrin tai toistuvasti, olla välillistä tukea kolmansille osapuolille. Toimikunta ei ole halunnut kokonaan poistaa taiteilijoilta mahdollisuutta hakea tukea myös galleriavuokran maksuun. Osoittautui kuitenkin käytännössä hankalaksi myöntää tukea kohdeapurahahakemuksille, jotka olivat suunnattu pelkästään galleriavuokran maksuun.

Vuokran maksaminen mahdollistuu tänäkin vuonna mm. niiden hakemusten kohdalla, joissa taiteilija oli hakenut tukea muuhunkin kuin galleriavuokraan ja jos päätöslauseessa lukee: ”näyttelyn järjestämiseen, näyttelykustannuksiin, näyttelyn valmistamiseen” tms. Jos päätöksessä lukee pelkästään: ”materiaalikustannuksiin” – ei tuella ole luvallista maksaa galleriavuokraa. Päätöslauseesta on siis joissain tapauksissa rajattu hakemuksen budjetissa mainittu galleriavuokra pois, jolloin sitä ei ole myöskään mahdollista sisällyttää kohdeapurahan käytön selvitykseen. Tämä voi kieltämättä aiheuttaa hakijoille pulmia. Kehotankin niiden hakijoiden, joiden kohdalla päätöslause osoittautuu erityisen hankalaksi, ottamaan yhteyttä Taikeen erityisasiantuntija Henri Terhoon.

Galleriavuokrakäytäntö on siis muutoksen kourissa. Visuaalisten taiteiden toimikunta toivoo galleriatoimijoiden ottavan tilanteen vakavasti ja pyrkivän tekemään korjausliikkeitä toimintakulttuuriinsa. Ainakin toiminta-avustusta saavilla toimijoilla se voi edellyttää tukirahojen käyttötarkoituksen uudelleen pohdintaa. Erityisesti pitää kuitenkin muistaa sekin, ettei tukipäätöksiä ohjaava keskustelu ole aina kiveen hakattua faktaa. Mielipiteisiin voidaan aina vaikuttaa. Galleriatoimijat voivat tehdä tiettäväksi tosiasioita, kertoa toimintansa ansioista ja luoda näin myös mahdollisuuksia korvaaviin lisätukiin. Aktiivisuutta, uusia toimintamalleja ja luovuutta tarvitaan nyt myös galleriakentällä.

Visuaalisten taiteiden toimikunnan puolesta Veli Granö