Kuvataiteilijan työpolun suunnanvaihtoja

28.11.2013

Kuva elokuvasta Taiteilijan työ

TEKSTI: PIA HOUNI JA HELI ANSIO

Millaisia ovat kuvataiteilijan työpolun käännekokemukset? Mitä tekijöitä kuvataiteilijat nostavat esille kuvatessaan työhistoriansa tärkeitä kohtia? Kuvaamme tekemämme tutkimuksen pohjalta tässä tekstissä taiteilijoiden työn jäsentymistä elämän eri vaiheissa. Käytämme siitä työpolun käsitettä. Työpolku mutkittelee eteenpäin, sen sivuille avautuvat laajat maisemat ja ryteikköjen kasaantumat saattavat yllättäen vaihtua tähtien kimallukseen.

Suomalaisille taiteilijoille opiskelu ja koulutus merkitsevät tärkeätä taiteilijan identiteetin vahvistajaa, sen muokkaajaa. Myös kuvataiteilijoille alan opinnot ovat usein työpolun ensimmäinen tärkeä käänne. Kuvataiteilijat ovat aktiivisia opiskelijoita myös myöhemmissä elämänvaiheissa. Täydennysopinnot ja uudet tutkinnot kuuluvat taiteilija-ammatin kuvaan luontevasti.

Työskentelyrahoituksen saamisen tilanteet ovat tärkeitä käännekohtia läpi kuvataiteilijan työpolun. Kuvataiteilijoiden haasteellinen taloudellinen tilanne, usein ilman palkkaa työskentely, korostaa työskentelyrahoituksen tärkeyttä. Suurin osa kuvataiteilijoista kokee taiteellisen työn taloudellisen kannattamattomuuden työpolkunsa negatiivisimpana tekijänä. Kuvataiteilijat katsovat monenlaisten työssä koettujen vaikeuksien ja työn henkisen kuormituksen palautuvan toimeentulon haasteisiin. Myönteinen apurahapäätös voidaan kokea työn tähtihetkenä.

Kuvataiteilijat saavat työstään palautetta harvoin ja silloinkin välillisesti, usein näyttelyyn liittyvissä kritiikeissä (vrt. näyttelijän välitön suhde yleisöön). Monet kuvaavatkin tutkimuksessa kokemuksia siitä, että oman työn merkitys on kateissa – ”miksi ja kenelle teen tätä?” Tutkimuksen mukaan monet kuvataiteilijoista kokevat vain harvoin työnsä tärkeäksi ja merkitykselliseksi yhteiskunnassa. Tilaisuudet saada omaa työtä esille näyttelyihin, tilaustyöt, sekä palkinnot ja julkiset huomionosoitukset muodostavat kuvataiteilijoille tärkeitä käännekokemuksia.

Hyvän työtilan saaminen on monen kuvataiteilijan työpolun käännekokemus. Tutkimuksessa kävi ilmi, että reilusti alle puolet kuvataiteilijoista kokee työtilansa toimivaksi. Työtilat ovat useimmiten liian ahtaita, niissä ei ole riittävästi työskentelytilaa tai säilytystilaa, tai niiden pohjaratkaisut ovat epäkäytännöllisiä. Tämä rajoittaa työskentelytekniikoita, -materiaaleja ja esimerkiksi teosten kokoa. Monen työtilat ovat epätarkoituksenmukaiset esimerkiksi huonon valaistuksen, ilmanvaihdon, lämmityksen tai veden saatavuuden takia. Nämä puutteet liittyvät suoraan kuvataiteilijan työturvallisuuteen. Kaksi kolmannesta kuvataiteilijoista tekee työtä aika ajoin tai pelkästään kodissaan, joko ilman erillistä työtilaa tai erilleen rajatussa työskentelytilassa. Asuintiloja ei ole tarkoitettu kuvataiteelliseen työhön. Neljäsosa kuvataiteilijoista kertoo, että työhön on usein vaikea keskittyä kotiasioiden takia. Toisaalta, kuvataiteilijoista kolmannes kokee usein lyövänsä laimin kotiasioita työn vuoksi. Kuvataiteilijan ei ole helppoa rajata erilleen työtä ja muita elämänalueita. Tämä voi vaikeuttaa myös työstä palautumista, vaikka monet kuvataiteilijat tunnistavatkin hyviä keinoja siihen. Monen kuvataiteilijan unelmatyötila olisikin oma erillinen tila työtilayhteisössä, jossa työskentelee useita luovien alojen ihmisiä ja jossa voi käyttää monenlaisia työskentelytiloja kulloistenkin tarpeiden mukaan.

Taiteilijaidentiteetti on prosessi, joka jatkuu läpi elämän. Jotkut vastaajista mieltävät työpolkunsa taiteilijana alkaneen jo alle kouluikäisenä. Tärkeitä käänteitä monelle kuvataiteilijalle ovat myös päätökset keskittyä oman taiteen tekemiseen vähentämällä muita oheistöitä. Edellä kuvattujen, enemmän tai vähemmän ulkoisiin tapahtumiin liittyvien, käänteiden lisäksi taiteilijat kuvaavat työpolkunsa käänteinä monenlaisia elämäntapahtumia, jotka ovat heijastuneet omaan taiteelliseen työskentelyyn ja omaan identiteettiin. Tällaisia käänteitä voivat olla esimerkiksi lapsuuden ja aikuisuuden perhe-elämään liittyviä muutoksia. Omat kokemukset henkisestä kasvusta, kannustuksen saamisesta, psyykkinen sairastuminen, viina tai siitä luopuminen ja uskoon tulo ovat esimerkkejä henkilökohtaisista kokemuksista. Vahvistavia kokemuksia ovat myös työskentelyjaksot koti- ja ulkomaisissa residensseissä. Taiteen tekemisen sisältöön liittyvänä käännekohtana monet kuvataiteilijat kuvaavat oman työskentelytekniikkansa löytämistä tai tekniikan vaihtamista.

Kuvataiteilijoiden työpolun suunnanvaihdot, erilaiset käännekokemukset ja tähtihetket muodostavat merkityksellisiä kokemuksia yksilötasolla. Näissä suunnanvaihdoissa on olennaisia seikkoja kuvataiteilijan hyvinvoinnin kannalta: riskipisteitä, haasteita, ja voimauttavia tekijöitä.

Tämä kirjoitus perustuu tutkimushankkeen Taiteilijan hyvinvointi taidetyön muutoksessa tuloksiin. Tutkimus toteutettiin Työterveyslaitoksessa vuosina 2012–2013. Sitä rahoitti Työsuojelurahasto. Tutkimuksen aineistona oli suomalaisille kuvataiteilijoille, kirjailijoille ja teatteritaiteilijoille tehty kysely, johon vastasi 476 taiteilijaa. Heistä 271 oli kuvataiteilijoita. Lisäksi tutkimusta varten haastateltiin kahtakymmentä eri alojen taiteilijaa. Tutkimuksen tulokset julkaistiin Taiteilijan työ -kirjassa. Tutkimuksen aihepiiristä tehtiin myös dokumenttielokuva Taiteilijan työ, jonka ohjasi Janne Laiho.

Lisätietoja tutkimuksesta sekä tiedustelut: Työterveyslaitos

Kirjoittajat ovat Työterveyslaitoksen erikoistutkija, dosentti Pia Houni sekä tutkija Heli Ansio.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInGoogle+Email to someone