Ars Fennica -ehdokkaat nimetty – Suomesta mukana Henni Alftan ja Tuomas A. Laitinen

23.9.2022
Yhteiskuvassa Ars Fennica-palkinnon ehdokkaat
Ars Fennica 2023 -ehdokkaat. Ylärivissä: Henni Alftan (vas.), Emilija Škarnulytė ja Tuomas A. Laitinen. Alarivissä: Lap-See Lam (vas.) ja Camille Norment. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen

 

Ehdokkaat Ars Fennica 2023 -palkinnon saajaksi ovat Henni Alftan ja Tuomas A. Laitinen Suomesta, Lap-See Lam Ruotsista, Camille Norment Norjasta ja Emilija Škarnulytė Liettuasta. Ehdokkaiden yhteisnäyttely avautuu Kiasmassa ensi syksynä.

Henna ja Pertti Niemistön Kuvataidesäätiö – ARS FENNICA sr perustettiin vuonna 1990. Säätiö jakaa Suomen merkittävimmän, 50 000 euron kuvataidepalkinnon joka toinen vuosi. Palkinto myönnetään taiteilijalle tunnustuksena korkeatasoisesta ja omaleimaisesta taiteellisesta työstä. Säätiön asettama palkintolautakunta nimeää ehdokkaat ja kansainvälisen taideasiantuntijan, joka valitsee ehdokkaiden joukosta palkinnonsaajan. Ehdokkaina on ollut Suomen, Pohjoismaiden ja Baltian maiden taiteilijoita.

Ars Fennica -ehdokkaiden näyttely on nähty Kiasmassa aiemmin viisi kertaa vuosina 2007, 2009, 2010, 2014 ja 2017. Ars Fennica 2023 –ehdokkaiden yhteisnäyttely nähdään Kiasmassa 8.9.2023-29.1.2024.

Ehdokkaiden kuvaukset:

Kuvassa taidemaalaus, jossa yksityiskohta vihreistä housuista sinistä seinää vasten
Henni Alftan: Corduroy, 2020, 60 x 73 cm, oil on canvas, öljy kankaalle. Kuva: Aurélien Mole

Henni Alftan

Henni Alftan muuttaa harkitulla sommittelulla ja materiaalien käytöllä jokapäiväiset aiheet kuten sisätilat, maisemat, henkilökohtaiset tavarat ja hahmot kaikkea muuta kuin tavalliseksi. Alftan suunnittelee kunkin teoksen ennalta ja jokainen kuva perustuu muistiinpanoihin ja tarkkaan piirustukseen.  Työhuoneella syntyy lähikuvia, jotka haastavat katsojan pohtimaan aiheen lisäksi sitä, mitä maalauksen ulkopuolelle jää.

Alftanin teokset ovat luonteeltaan esittäviä, mutta hipovat myös abstraktiota. Hän tutkii häilyvää tilaa, jossa materiaalille sallitaan tulkinnanvapaus. Katkonaiset siveltimen vedot naamioituvat neuleeksi, mustat kaaret muuttuvat kajaleiksi ja läpikuultavat värit kuvastavat heijastuksia peilissä tai veitsenterällä. Toistuvat kuva-aiheet kuten ikkunat ja oviaukot sekä rajaukset teosten sisällä viittaavat niin kirjaimellisesti kuin vertauskuvallisesti katsomiseen. Tuttu ja outous yhdistyvät Alftanin maalauksissa ja ohjaavat katsojaa havainnoimaan ja löytämään.

 

Kuvassa läpinäkyvä kierremäinen veistos jalustalla
Tuomas A. Laitinen. From the series A Proposal for an Octopus, 2019-. Free-blown glass objects. Courtesy of the artist and Helsinki Contemporary. Photos: Jussi Tiainen

Tuomas A. Laitinen

Tuomas A. Laitinen työskentelee liikkuvan kuvan, äänen, lasin ja kemiallisten sekä mikrobiologisten prosessien parissa. Hän on kiinnostunut ekologisista kysymyksistä, tietoisuuden ja tiedon muodostumisesta sekä huokoisista järjestelmistä.

Laitisen teokset pakenevat dualistista ajattelua. Ne pyrkivät avaamaan monimuotoisuuden malleja, joiden ytimessä on ajatus olentojen epistemologisten oletusten uudelleenarvioinnista. Keskeisinä aiheina ovat erilaisten symbioosien kautta syntyvät reaktiot ja resonanssit. Viime vuosina Laitinen on tutkinut laajemmin muun muassa mustekaloja ja tehnyt näille elämänmuodoille tarkoitettuja biomorfisia lasiveistoksia.

Näistä moniaineksisista lähtökohdista syntyy kerroksellisia ja aisteihin vetoavia installaatioita, joissa siirrytään saumattomasti mikroskooppisen pienistä hiukkasista yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja mytologioihin. Jatkuva muutos ja materiaalinen läpinäkyvyys ovat teosten keskeisiä piirteitä. Vaikutteita taiteilija on saanut muun muassa tieteiskirjallisuudesta ja filosofisista suuntauksista, joiden avulla pyritään hahmottelemaan uudenlaista perustaa yhteiselolle maapallolla.

 

Kuvassa näyttelytila, jonka takaseinälle on installoitu suuri sinisävyinen video- tai valokuvateos
Emilija Škarnulytė 1: Visualisation of Eternal Return installation in the Tate Modern’s South Tank. 2021. Courtesy of the artist.

Emilija Škarnulyté

Taiteilija ja elokuvantekijä Emilija Škarnulytėä ovat jo pitkään kiinnostaneet monitieteiset tarinat, jotka ohjaavat ihmiskunnan muuntautumista modernista humanismista post-humaaniin tilaan. Jatkuvat kriisit, kriittinen toivo ja vertauskuvallisuus ovat keinoja pyrkiä ymmärtämään niin itseä kuin muitakin.

Škarnulytė on henkeen ja vereen tutkimusmatkailija – rooli, joka on välttämätön taiteilijalle, jonka ensisijaiset huolenaiheet ovat globaaleja. Škarnulytė ammentaa inspiraatiota eri tavoin riutuneista, ekologisesti ainutlaatuisista paikoista kuten napapiiri, Amerikan lännen aavikot, Lähi-idän autiomaat, Euroopan ydinvoimalat, kylmän sodan tukikohdat, meriin kadonneet muinaiset sivilisaatiot ja afoottiset vyöhykkeet. Hän yhdistää näiden alueiden historiallisen merkityksen kvantti- ja mikroskooppisiin ilmiöihin, jotka muodostavat maailman äärettömän pienet rakennuspalikat.

Nämä maantieteelliset alueet ja ulottuvuuskerrokset toimivat konteksteina Škarnulytėn spekulatiivisille ”arkeologisille” elokuville, jotka pohtivat nykymaailmaa kuvitellun tulevaisuuden näkökulmasta. Siellä tietoinen olento tutkii kriittisesti antroposentrisen nykyisyyden pitkän aikavälin ekologisia seurauksia kysyen samalla: Miten me päädyimme tähän?

 

Kuvassa installaatio, jossa ikkunoita on kaatunut ja mennyt rikki
Camille Norment
Rapture 2015

 

Camille Norment

Camille Norment on multimediataiteilija, säveltäjä ja esiintyjä. Normentia on koko hänen uransa ajan kiehtonut ns. ”kulttuurinen psykoakustiikka” eli sosiokulttuuristen ilmiöiden tutkiminen kehoon, mieleen ja yhteiskuntaan vaikuttavien äänten kautta. Tätä konseptia käyttäen hän luo kriittisiä taideteoksia, joissa konteksti, muoto, tila ja katsojan keho muodostavat yhdessä kokemuksia.

Normentilla on vahva tanssillinen ja musiikillinen tausta. Hänellä on taiteiden kandidaatin (B.A.) tutkinto Michiganin yliopiston kirjallisuustieteen ja taidehistorian laitokselta huippulahjakkaiden opiskelijoiden erikoislinjalta. Hänellä on myös kaksi maisteritutkintoa (taide ja interaktiivinen viestintä) New Yorkin yliopistosta ja jäsenyys newyorkilaisen Whitney-museon arvostetussa Independent Study Program -ohjelmassa.

 

Kuvassa installaatio, jossa punaisten seinien keskellä on rikkinäisiä koristeellisia valkoisia huonekaluja
Lap-See Lam: Phantom Banquet, 2020. Installation view. Photo: Carl-Henrik Tillberg. Courtesy the artist and Galerie Nordenhake Stockholm/Berlin/Mexico City.

Lap-See Lam

Lap-See Lam tutkii teoksissaan identiteetin ja kulttuurillisten rakenteiden ongelmia Ruotsin kiinalaisväestön perspektiivistä.

Lam ammentaa aiheita sukunsa historiasta. Videoinstallaatiossaan Mother’s Tongue (2018), jonka hän on tehnyt ohjaajaserkkunsa Wingyee Wun kanssa, taiteilija kuvaa kulttuurillisesti uhanalaisten kiinalaisten ravintoloiden elämää. Teoksen taustalla ovat Lap-See Lamin perheen kokemukset ravintoloitsijoina Tukholmassa. Taiteilija yhdistää visuaalisen kerronnan fiktiivisiin monologeihin, joita ravintoloissa työskentelevät naiset kolmessa sukupolvessa kertovat. New Yorkilaiseen Performa 19 -biennaaliin tuotettu Phantom Banquet (2019) käsitteli samaa teemaa. Teoksessa Lam tutki ruotsinkiinalaisten ravintoloiden palvelukulttuuriin liittyvien perinteiden kautta, kuinka keinotekoisesti luodut ympäristöt voivat muokata ihmisen identiteettiä.

Vuonna 2020 amerikkalainen Forbes-lehti nimesi Lamin erääksi Euroopan lupaavimmista nuorista taide- ja kulttuurihenkilöistä.