Osuuskunta kuvataiteen yritysmuotona

11.9.2012

Teksti: Henri Nieminen

Osuustoiminta elää uutta tulemistaan. Perinteisesti osuustoiminta on liitetty maatalous- ja pankkitoimintaan, ja myös puhelin- ja vesiosuuskunnat ovat varmasti monelle ainakin käsitteenä tuttuja. Osuustoimintaa on 1990-luvulla herätetty henkiin uudella tavalla, kun monille aloille on syntynyt pieniä työ- tai palveluosuuskuntia. Myös kuvataitelijoille voi tulla mieleen selvittää mahdollisuus osuuskunnassa toimimiseen.

Kenelle osuuskunta sopii

Osuuskunta on lähtökohdiltaan yhteistoimintaa – ei yksityisyrittäjyyttä. Osuustoiminta edellyttää hyvää yhteistyökykyä ja joustamista, ja sopii parhaiten samanhenkisille kuvataitelijoille. Kaikissa tapauksissa tulee istua alas ja miettiä huolellisesti sitä, miten toimintaa aiotaan pyörittää.

Jäsenten on aina syytä kirjata keskeiset asiat kirjallisen sopimuksen muotoon. Kyse on samankaltaisesta sopimuksesta, joka solmitaan osakeyhtiöissä osakasten välillä. Sopimuksessa on tyypillisesti määritelty yrityksen toimintatavat ja tavoitteet, osakasten henkilökohtaiset vastuut ja tuotonjaon toteuttamistavat sekä se, kuinka menetellään yhteistyön päättyessä. Määräyksiä on yleensä myös sanktioista, ”sopimussakoista”, liittyen toiminnassa ilmenneisiin epäasiallisiin menettelyihin. Lisäksi kannattaa sopia siitä, miten erilaisia töitä saa myydä osuuskunnasta riippumatta.

Jäsenten kirjalliset sopimukset ovat tehokas tapa estää kiistoja. Kokemus nimittäin on, että se hyvä yhteisymmärrys, joka kaikilla aluksi on, tuppaa ajan kuluessa hämärtymään – varsinkin silloin, kun kyse on voiton jakamisesta.

Minkälaiseen taiteelliseen toimintaan osuuskunta kannattaa perustaa

Kuvataide pitää sisällään hyvin erilaista taiteellista toimintaa aina pienten ja edullisten töiden kaupasta suuriin ja kalliisiin tilausveistoksiin. Mitään yleispätevää ohjetta siitä, minkälaiseen toimintaan osuuskunta sopii, on mahdoton antaa. Mikä tahansa toiminta voi onnistua, jos porukka on oikea. Seuraavat seikat on kuitenkin syytä huomioida.

Jos materiaalin osuus teoksen myyntihinnasta on huomattava, on ehkä luontevaa harjoittaa toimintaa yksin, esimerkiksi osakeyhtiömuodossa (ns. yhdenmiehen osakeyhtiö), koska osuuskunnassa tällainen toiminta sisältää riskinsä. Pahimmassa tapauksessa yhden henkilön veistosprojektin taloudellinen epäonnistuminen voi kaatua myös muiden osuuskunnan jäsenten taakaksi, kun muutoin hyvin toimiva osuuskunta ajautuu konkurssiin, ja sen varallisuus menetetään. Tällöin ei ole enää merkitystä sillä, kuka osuuskunnan varat on hankkinut, vaan kaikki varallisuus joutuu konkurssimenettelyn piiriin.

Myös se, että henkilöt toimivat tyystin eri taiteenaloilla saattaa muodostua ongelmaksi. Kuvataiteen aloilla on vaihtelua esimerkiksi materiaalien hankintatavan suhteen – joskus teoksen tilaaja maksaa suoraan osan materiaaleista, ja joskus on selvää, että taiteilija ostaa itse kaikki materiaalit ja myy valmiin teoksen sellaisenaan. Jos siis taitelijoiden tapa sopia tilaustöistään eroaa suuresti, saattaa osuuskunnan hallinto ja tuotonjako olla kohtuuttoman hankalaa. Kannattaa siis välttää tilanteita, joissa osuuskunnan kirjanpito muodostuu osuuskunnan ja sen yksittäisten jäsenen kannalta liian monimutkaiseksi.

Olisikin ehkä luontevampaa nähdä osuustoiminta pienempien teostyyppien, kuten taidekäsitöiden tai keramiikan tekijöiden yhteenliittymänä. Tällöin esimerkiksi mahdollisiin alihankintasopimuksiin liittyvät taloudelliset riskit ovat pienempiä. Osuuskunnan myymiä tuotteita voitaisiin tällöin myös valmistaa yhteisesti tai ainakin saavuttaa merkittäviä etuja, esimerkiksi yhteisillä materiaalihankinnoilla.

Osuuskunta yritysmuotona

Osuuskunnan perustamiseen tarvitaan vähintään kolme henkilöä, joiden on itse tultava osuuskunnan jäseniksi. Perustamistoimet ovat periaatteessa hyvin yksinkertaiset. Perustajien tulee pitää perustamiskokous ja laatia niin sanottu perustamiskirja, jonka vähimmäissisältö on yksilöity osuuskuntalaissa. Tämän jälkeen osuuskunta on rekisteröitävä patentti- ja rekisterihallitukseen.

Ennen osuuskunnan rekisteröintiä perustajien tulisi olla hyvin varovaisia osuuskunnan puolesta tehtyjen sopimusten tai muiden oikeustoimien suhteen. Osuuskuntalain mukaan sellaisista toimista aiheutuneesta velvoitteesta vastaavat toimeen osallistuneet tai siitä päättäneet yhteisvastuullisesti. Huonoiksi osoittautuvista toimista voi toisin sanoen joutua vastaamaan henkilökohtaisella omaisuudellaan.

Rekisteröity osuuskunta on taas itsenäinen oikeushenkilö. Se tarkoittaa sitä, että osuuskunnan jäsen ei yleensä voi joutua oikeudelliseen vastuuseen osuuskunnan puolesta, ellei osuuskunnan säännöissä ole määrätty erityisestä lisämaksuvelvoitteesta. Osuuskunnan perustamista ajatteleville lienee kuitenkin turvallisinta olla laajentamatta vastuuta tällaisilla erityisehdoilla.

Kirjoittaja on varatuomari, Suomen Taiteilijaseuran neuvova juristi, joka on erikoistunut taiteen alan sopimuskysymyksiin ja oikeudenkäynteihin.