Panos – tuotos

7.5.2013

Julkisuudessa on keskusteltu perussuomalaisten kirjallisesta kysymyksestä, jonka mukaan Nykytaiteen museo Kiasman tukia pitäisi leikata, koska se esittää julkisin varoin ”postmodernia taidetta”. Taiteilija-lehden pääkirjoitusta edeltävässä muodossa, puheenjohtajan blogissa, on aikaisemminkin käsitelty aihetta,  jonka mukaan vain yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja poliittisesti poikkeuksellisen hankalina aikoina taiteeseen käydään käsiksi. Kun vaipparahoista ei voida enää ottaa, katse käännetään kulttuuria ylläpitäviin voimiin ja instituutioihin, jotka leimataan virheellisesti turhiksi. Tutkimustieto vahvistaa kuitenkin kulttuurin ja taiteen kuluttamisen lisäävän terveyttä ja elinikää, samoin kuin yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen.

Suna Vuori kirjoitti Helsingin Sanomissa hiljattain että alun perin positiivisena ja yhteiskunnan kruununa nähty taide taiteen vuoksi on jäänyt markkinahenkisen aikakautemme jalkoihin. Ajatuksessa on kaksi puolta. Ensinnäkin aikamme korostaa taiteen hyötyä ja taloutta jättäen varjoonsa sen sisältöpuolen. Tämä ilmenee leikkausuhkina ja –tavoitteina, tulossopimuksina ministeriön ja sen alaisten laitosten välillä (Valtion taidemuseon tulossopimus 2011-2013) sekä yhdistymispaineina ja henkilökunnan vähentämistarpeina (kuntaliitokset, maakuntamuseoiden ohjauspolitiikka). Toisaalta tulostehokas taide on ainoa taiteen hallinnon hyväksytty muoto, jossa ei kyseenalaisteta lainkaan sitä tosiasiaa, että mitä enemmän kulttuuriin satsataan, sitä parempi panos-tuotos -suhde siitä saadaan. Toisin sanoen laadukasta taidetta ja kulttuuria laadukkaiden ja hyvinvoivien taiteilijoiden tekemänä. Viimeisin kohta tässä listassa jää liian helposti edellä mainittujen tavoitteiden jalkoihin. Taiteilijat on helppo unohtaa ja keskittyä lopputuotteeseen, itse taiteeseen. Taide ei kuitenkaan synny ilman tekijöitä.

Olen tutkinut vuosina 2008-2012 talouskriisin vaikutuksia kahden nykytaiteen museon toimintaan pro gradu -tutkielmassani Sibelius-Akatemian englanninkieliseen taidehallinnon ohjelmaan.  Työssäni totesin kriisin vaikuttavan kahdella tapaa: suorina ja epäsuorina vaikutuksina. Suorat vaikutukset koskivat mm. budjettileikkauksia, säästöohjelmia, lomautuksia ja kulukuureja sekä museostrategiaa, epäsuorat taas näyttelypolitiikkaa, yhteistyöhankkeita, sisällön kierrätystä ja painetta yhdistää toimintoja ja toimijoita toisiinsa sekä näiden ristipaineessa syntyneitä uusia toimintatapoja. Kesäkuussa julkaistavassa tutkimuksessa sivutaan myös taiteilijan paikkaa tässä yhtälössä;  kahdessa eri maassa ja erilaisessa rahoitus- ja toimintakulttuurissa. Onko nykytaiteilija tulevaisuudessa osa instituutioita ja niiden sisältöä, keskeinen strategian rakennuspalikka, vai pelkkä sisällön alkutuottaja ja kuluerä, jolla ei ole töittensä ulkopuolella omaa ääntä ja aitoja institutionaalisia vaikutusmahdollisuuksia?  Vai voisiko taiteilija olla mukana hallinnossa, avaten uusia näkökulmia ja tuoden ideoita? Tutkielma julkaistaan 14.6.2013.

Taiteen edistämiskeskuksen ohjeistukset ovat apurahojen maksatuksen viivästymisten lisäksi herättäneet laajaa keskustelua kevään mittaan ammattilaisten piirissä. Johtaja Minna Sirnö on avoimessa kirjeessään taiteilijoille ilmaissut kantansa epäselvyyksiin ja pyytänyt antamaan palautetta viraston alkutaipaleella siitä toimivatko uudet käytännöt aidosti. Kuvataiteen aseman uudessa edistämiskeskuksessa voi nähdä aliresurssoituna suhteessa taiteenalan valtavaan kirjoon ja näkyvyyteen sekä tekijöiden määrään. Toisaalta asiantuntijuutta on uudessa rakenteessa jaettu useampaan toimikuntaan, ja esimerkiksi mediataide jakautuu yli toimikuntarajojen. Järjestely on mielenkiintoinen –  keskustelua on hyvä pitää siksi avoinna ja reagoida tarpeen tullen. Suosituksen merkitykseen ja tarpeellisuuteen paneutuu tässä Taiteilijan numerossa tutkija Pauli Rautiainen. Hän peräänkuuluttaa kirjoituksessaan Sirnön lupaamaa avoimuutta ja läpinäkyvyyttä.

Aika näyttää – Taiteilijaseurassa reagointivalmius on olemassa jos esimerkiksi vertaisarviointi ja kuvataiteen uudet osa-alueet jäävät muiden varjoon tai käytännöt muuten takkuavat. Olemme aktiivisesti kuulolla taiteilijoiden puolesta.

Hanna Ojamo

HannaOjamo

Kirjoittaja on Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtaja ja Taiteilija-lehden päätoimittaja

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInGoogle+Email to someone