Mäntän kuraattori Anssi Kasitonni: ”Lähtökohtana häh-elämys”

9.6.2016Kirjoittaja: Ville Blåfield

Mäntän 21. kuvataideviikkojen vetonaula, paremmin näyttelijänä tunnettu yhdysvaltalainen Lucy Liu ilmestyi kuraattori Anssi Kasitonnille ensin unessa.

”Näin yöllä unta, että joko Geena Davis tai Lucy Liu tekee nykyisin nykytaidetta. Heti herättyäni rupesin tarkistelemaan, että löytyykö Geenasta mitään – ei löytynyt. Lucystä sen sijaan löytyi heti taiteilijasivut. Sillä samalla hetkellä päätin, että hänet pitää saada Mänttään.”

Kuraattori siis valitsi taiteilijavieraansa tämän taidetta näkemättä.

”Bonuksena tuli, että sehän on vielä ihan varteenotettava taiteilija.”

Kasitonni (Anssi Heinonen) on koonnut Mäntän näyttelynsä muutenkin intuition ohjaamana. Teemaa kavalkadilla ei ole, koska teemattomuus helpottaa Kasitonnin mukaan kaikkien elämää. Taiteilijoiden ei tarvitse vääntää töitään tietyn aiheen alle, ja kuraattori on vapaa valitsemaan työt ja taiteilijat millä tahansa perusteella.

Lähtökohtana on ollut jonkinlainen häh-elämys. Että töitä ei tarvitse tajuta, mutta ne ovat vaikuttavia jollain tavalla.

”Lähtökohtana on ollut jonkinlainen häh-elämys. Että töitä ei tarvitse tajuta, mutta ne ovat vaikuttavia jollain tavalla. Tekniikalla tai teknisellä taituruudella ei ole merkitystä”, Kasitonni selittää.

”Vaikka nyt kun katsoo tätä näyttelyä, nää on lähes kaikki teknisesti ihan älyttömän hienoja nää työt. On täällä kieli poskessa sekoiluakin, mutta sekin taitavasti tehtyä.”

Mukana on 34 taiteilijaa, suomalaisten lisäksi kolme yhdysvaltalaista. Oheisohjelmassa on muun muassa underground-elokuvaa, skedekurssia ja sarjakuvatyöpajaa.

 

Liisa Ahlforsin installaatio pystytetään kesäksi Joenniemen Taavetinsaareen. Kuva: Marko Marin.

Liisa Ahlforsin installaatio pystytetään kesäksi Joenniemen Taavetinsaareen. Kuva: Marko Marin.

Viime vuonna Mäntän kuvataideviikot ja näyttelyn järjestäjä, Mäntän kuvataiteen ystävät ry, saivat osakseen kritiikkiryöpyn järjestelyihin ja korvauksiin tyytymättömiltä taiteilijoilta.

Joukko taiteilijoita esitti avoimessa kirjeessään ”perustavanlaatuisen huolen liittyen taiteilijoiden ja taidetyöläisten työoloihin”. Kirjeessä listattiin erilaisia resursseihin, järjestelyihin ja taiteilijoiden kohteluun liittyneitä epäkohtia. Martta Tuomaala kutsui Mäntän tapahtumaa Mustekalan kirjoituksessaan ”orjataideviikoiksi”.

Anssi Kasitonni on itsekin ollut kuvataideviikoilla mukana taiteilijana kahdesti, vuosina 2003 ja 2010. Vuoden 2003 näyttelyssä hänet valittiin yleisön suosikiksi veistoskokonaisuudella Kaikenlaistahan sitä voi rakennella. Kasitonnille itselleen molemmat Mäntän-kokemukset taiteilijana olivat positiivisia.

”Täällä kaikki pelaa tosi hyvin. Taiteilijoista pidetään hyvää huolta.”

Tämän kesän kuraattori on toki kuullut muiden taiteilijoiden esittämästä kritiikistä mutta väittää, ettei ole esimerkiksi Tuomaalan tekstiä tai taiteilijoiden avointa kirjettä Mäntän kuvataiteen ystäville kokonaisuudessaan lukenut.

”Mä teen joka tapauksessa omalla tavalla hommat. Tänä vuonna kaikki on mennyt hyvin. En tiedä, mikä siinä oli viime vuonna, oliko huonoja sattumuksia vai mitä. En tiedä missä oli vika. Eikä se ole mun asia. Mun asia on keskittyä tähän vuoteen.”

Hannaleena Heiska on maalannut Pekiloon viiden metrin korkeuteen ulottuvan seinämaalauksen. Kuva: Marko Marin.

Hannaleena Heiska on maalannut Pekiloon viiden metrin korkeuteen ulottuvan seinämaalauksen. Kuva: Marko Marin.

Kritiikistä huolimatta Kasitonnilla ei ollut vaikeuksia saada taiteilijoita mukaan tämän vuoden kuvataideviikoille.

“Kyllähän Suomessa hyviä tekijöitä riittää. Jossain vaiheessa joutui vaan viivaamaan nimiä yli, kun ei mahdu enempää.”

Kasitonni kertoo, että kaikki pyydetyt lähtivät mukaan – vain Lucy Liuta joutui vähän suostuttelemaan.

“Ei se alkuun lämmennyt. Kohteliaasti kieltäytyivät, mutta sitten mä sanoin, että kyllä kantsis. Että vaikka Mänttä on keskellä ei-mitään, niin täällä on kuitenkin kaikki Suomen huiput. On maailman suurin tonttu, virkattu poliisiauto… Että tää kaupunki ei ole ihan turha paikka. Liu harkitsi uudestaan ja ilmoitti sitten, että haluaakin tulla.”

Avajaisissa yhdysvaltalaistaiteilijaa ei ilmeisesti nähdä.

“Olen sanonut, että jos haluat tulla katsomaan näyttelyä, niin parasta tulla juhannuksen tienoilla. Silloin kaikki on mökeillä ja näyttelyssä rauhallista”, Kasitonni kertoo.

 

 

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInGoogle+Email to someone