Miksi Suomi rakastui katutaiteeseen

14.11.2016Kirjoittaja: Miisa PulkkinenValokuvaaja: Miisa Pulkkinen

Katutaidetta ilmestyy nyt seinille ympäri Suomea. Eikä ihme, sillä tuoreen kyselyn mukaan 68 prosenttia suomalaista haluaa kotikaupunkinsa edistävän katutaidetta. Taiteilija-lehti kysyy, kuinka alkujaan laittomasta ilmiöstä tuli lähes koko kansan suosikki.

Tänä syksynä Suomi tuntuu hullaantuneen katutaiteesta. Uusia seinämaalauksia on tehty ympäri maata: muiden muassa Oulussa, Tampereella, Kuopiossa ja pääkaupunkiseudulla. Teoksia on tilattu kaupunkien paraatipaikoille, kuten poliisiaseman työmaa-aitaan ja kaupungintalon seinään. On graffititunneleita ja kokonaisen asuintalon peittäviä muraaleja, kuten Helsingin Sörnäisissä.

Katutaiteella on myös suomalaisten vahva tuki. Suomen Taiteilijaseura selvitti katutaiteen suosiota kyselytutkimuksella, joka julkaistiin syksyllä. Sen mukaan 68 suomalaisista toivoo katutaidetta kotikaupunkiinsa. 25–34-vuotiaista lisää katutaidetta haluaa peräti 76 prosenttia mutta vanhimmat ikäryhmätkään eivät ole katutaidetta vastaan. Yli 65-vuotiaista katutaidetta kannattaa 61 prosenttia.

On kulunut 17 vuotta siitä, kun remonttireiska Jorma Piisinen valjastettiin Helsingin Stop töhryille -kampanjan keulakuvaksi saarnaamaan töhrimistä vastaan. 1999 julkaistiin valistusvideo, jonka mukaan töhrintä on rikos, ei taidetta. Taidepuheet kuitattiin setien ja tätien haluksi kaveerata nuorten kanssa.

Mikä on saanut suomalaiset muuttamaan mielensä?

Katutaide vs. graffititaide

Ensin on hyvä määritellä käsitteitä. Wikipedian mukaan graffitit kuuluvat katutaiteeseen. Vantaan taidemuseo Artsin pomo Kati Huovinmaa haluaa kuitenkin pitää käsitteet erillään. Artsi on Suomen ensimmäinen taidemuseo, joka on erikoistunut graffiti-, katu- ja performanssitaiteeseen.

”Me nähdään niin, että sekä graffiti että katutaide ovat nykytaiteen alalajeja ja läheisessä yhteydessä toisiinsa. Molemmat ovat syntyneet julkisessa tilassa. Tagi eli graffitintekijän oma merkki on ihan siinä ytimessä, ja sillä viestitetään ennen kaikkea muille graffitintekijöille, kun taas katutaiteessa yleisö on kaikki, jotka teoksen näkevät”, kertoo Huovinmaa.

Kaksi hyvää esimerkkiä tästä erosta on Artsin seinissä ja naapurissa. Suomen suurin pysyvä graffititeos on Artsin kuutioksi kutsuttuun ulkoseinään maalattu Hende & Deos Ensemblen This is it.

Hende & Deos ensemblen This is it -teos on Artsin ulkoseinässä. teosta maalasi yhteensä kahdeksan graffititaiteilijaa.

Hende & Deos Ensemblen This is it -teos on Artsin ulkoseinässä. Teosta maalasi yhteensä kahdeksan graffititaiteilijaa.

Sen tilasi Vantaan kaupunki Hävetkää-kohun päätteeksi. Hende ja Deos maalasivat tammikuussa Myyrmäen lailliseen graffitiseinään Hävetkää-graffitin, joka oli omistettu Vantaan talousrikoksista epäillyille urheilujohtajille.

Kaupunki maalasi graffitin peittoon, koska ei halunnut häpäistä vasta syyteharkinnassa olevia henkilöitä. Sade kuitenkin huuhteli maalin, ja Hende sekä Deos korjasivat graffitinsa. Lopulta tekijät luovuttivat graffitinsa Artsin kokoelmiin.

 

Kaiken tämän päätteeksi Vantaa päätti tilata graffititaiteilijoilta pysyvän teoksen Artsin seinään.

Katutaidetta on sitäkin aivan Artsin tuntumassa, Myyrmäen asemalla.  Sinne valmistui 2015 yhteensä 600 neliömetriä seinämaalauksia, jotka toteutti taiteilijakollektiivi Multicoloured Dreams. Kun This is it on Suomen suurin pysyvä graffiti, Myyrmäen asema on maamme suurin katutaideteos. Aloite katutaiteeseen tuli Myyrmäki-liikkeeltä, ja kaupunki lähti tähänkin auliisti mukaan.

Pieni osa

Pieni osa Multicoloured Dreams -kollektiivin seinämaalauksista Myyrmäen asemalla.

Graffiti kuuluu Vantaalle

Kati Huovinmaa kehuu, kuinka myönteisesti Vantaan päättäjät suhtautuvat nykytaiteen uusiin muotoihin. Siitä on osoitus myös se, että Artsi on saanut keskittyä katu- ja graffititaiteeseen.

Graffiti on kuulunut Vantaalle jo pitkään, eikä kaupunki lähtenyt Helsingin kaltaiselle nollatoleranssilinjalle graffitin suhteen. Myyrmäki-talon pohjakerroksessa on edelleen graffiteja yli 30 vuoden takaa. Huovinmaa muistelee, että ajatus graffitiin ja katutaiteeseen keskittyneestä museosta alkoi itää, kun hän oli perhevapaalla. 2014 Myyrmäki-liikkeen aktiivi Petteri Niskanen ehdotti Vantaan Sanomissa, että paikallinen taidemuseo voisi keskittyä nimenomaan katutaiteeseen.

”Se oli mulle tosi pysäyttävä kokemus. Petteri puki sanoiksi samanlaiset asiat, joita olin pyöritellyt. Kun palasin töihin 2015 niin täällä oli odottava ilmapiiri ja muutosta kaivattiin selvästi. Päättäjiltä tuli pelkkää peukkua ja vihreetä valoa sille, että Artsi haluaa nousta omanlaisekseen taidemuseoksi tässä maassa.”

Selitys katutaiteen suosiolle

Ehkä viimeistään Artsin myötä katutaide on saavuttanut Suomessa julkisen hyväksynnän. Salonkikelpoisuutta osoittaa myös se, että valtion taideteostoimikunta tilasi tänä vuonna valtion ensimmäisen graffitin. EGS maalasi sen Vantaan vankilaan syksyllä. Liekö kyse juuri Vantaan avarakatseisuudesta, mutta Ylen mukaan vankilanjohtaja otti teoksen riemumielin vastaan.

Selitys katutaiteen suosiolle tuntuu kiteytyvän Vantaalla. Somekanavista etenkin Instagram on katutaidetta tulvillaan, mutta Huovinmaan mukaan vielä somea enenmmnä ihmisten mielikuviin vaikuttaa se, mitä näkee omassa arjessa. Kun katutaidetta on paljon, siitä opitaan pitämään. Suomen Taiteilijaseuran kyselyssäkin eniten katutaidetta halusivat juuri vantaalaiset, joista 78 prosenttia kannatti ajatusta.

”Aika on otollinen monellakin tapaa. Ihmiset ovat alkaneet nähdä, kuinka taide vaikuttaa omaan elinympäristöön, oli julkisen taiteen teos tehty millä välineellä hyvänsä.”

 

 

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInGoogle+Email to someone