Barometri: Nuori taiteilija haluaa toimeentulon monista eri lähteistä, kouluttautuu ja kokee syrjintää
Taiteen edistämiskeskus Taike ja Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cupore ovat julkistaneet kolmannen Taiteen ja kulttuurin barometrin. Tällä kertaa tutkimuskohteena olivat nuoret taiteilijat. Mitä he ajattelevat työstään, tulevaisuudesta, rahoituksesta?
Kyselyyn vastasi yhteensä 565 nuorta (alle 35-vuotiasta) taiteentekijää. Vastaajia oli usealta eri taiteen alalta. Vastaajat edustivat visuaalisia taiteita, esittäviä taiteita, musiikkia, audiovisuaalista taidetta, arkkitehtuuria ja muotoilua, kirjallisuutta ja monialaisia taiteita.
Nuori taiteilija:
Kouluttautuu ja toivoo koulutukseltaan monipuolisuutta
Yli 80 prosentilla vastaajista on taidealan tutkinto ja 35 prosentilla ylempi korkeakoulututkinto. Koulutusta arvostetaan ja sen koetaan parantavan työnsaantimahdollisuuksia. Kuitenkin vain noin puolet vastaajista kokee saaneensa koulutuksessaan todenmukaisen käsityksen taiteilijana työskentelystä. Koulutukselta toivotaan monipuolistumista, etenkin markkinaosaamisen, työmarkkinoilla toimimisen ja yrittäjyyden kohdalla. Vain 10% vastanneista taiteilijoista esimerkiksi kokee osaavansa hinnoitella täysin työtään.
”Vaikka kaikenlainen markkinointi ja myyntityö on itsellekin pakkopullaa, on sitä kertakaikkisesti vaan siedettävä ja tehtävä. Se, että näitä taitoja opetettaisiin jo koulussa, ei vähentäisi siellä tehtävän taiteen arvoa. Taiteilijana joutuu toimimaan usein jonkinasteisena yrittäjänä, joten mielestäni jonkinlaiset yrittäjäopinnot olisivat hyödylliset.”
Haluaa toimeentulon monesta eri lähteestä
Nuori taiteilija toivoo, että saisi toimeentulon yhdistelemällä erilaisia työllistymisen tapoja. Peräti kaksi kolmesta nuoresta taiteilijasta tekee itsensä elättääkseen taiteellisen työnsä rinnalla jotakin muutakin työtä. Pelkällä apurahalla halusi elää vain 17% vastaajista. Vain 5% tavoittelee yrittäjyyttä, vaikka yli kolmannes toivookin lisää yrittäjyyttä koulutussisältöihin.
”Toivon monen eri tulolähteen entistä vahvempaa yhdistymistä. Tekijänoikeuskorvaukset, myynti, apuraha, perustulo (joka voisi jo oikeasti tulla mahdollisimman nopeasti).”
Näkee kuitenkin apurahat tärkeänä
Nuori taiteilija hakee paljon apurahaa monilta eri toimijoilta, etenkin yksityisiltä säätiöiltä. Osa näkee apurahan ainoana mahdollisuutena vapaan taiteen tekemiselle, mutta niiden saaminen tuntuu kaukaiselta. 93% vastaajista toivoo apurahojen olevan riittävän suuria, sopiva summa olisi 2000 euroa kuukaudessa. Taiken taiteilija-apuraha (1692,45€/kk) on tähän nähden liian pieni. Apurahat tulisi suurimman osan mielestä suunnata suoraan taiteilijalle, kuin esimerkiksi kuraattoreille tai tuottajille.
”Nuorien/tuntemattomien taiteilijoiden on hyvin vaikea päästä mukaan apuraharumbaan.”
Toivoo perustuloa
Yli kaksi kolmesta vastanneesta nuoresta taiteilijasta näkee perustulon ratkaisuna sosiaaliturvaongelmiin. Harvalla taiteilijalla on mahdollisuus toimia kuukausipalkkaisena virassa. Pätkätöiden ja lyhyiden apurahajaksojen yhdistely työttömyystukeen on haastava paketti ja perustulo mahdollistaisi edes pienen kuukausittaisen turvan.
”Perustulo (tai vastaava järjestely) vapauttaisi taiteilijan ”työttömän” leimasta ja helpottaisi freelancer-tekijän repaleista toimeentulopakettia. Näin voisi huolettomammin keskittyä puoli-ilmaisiin apurahaprojekteihin, nauttia taiteellisesta vapaudesta ja silti saada yhteiskunnalta pientä ”palkkaa”.”
Tinkii vaikka toimeentulosta, jos taiteellisen työn tekeminen sitä vaatii
Valmis tinkimään toimeentulosta oli neljä viidestä kyselyyn vastaajasta, jos taiteen tekeminen sitä vaatii. Taiteellisen työn tekeminen palkatta hyväksytään usein uran alkuvaiheessa ja vain 60 prosenttia kyselyyn vastanneista nuorista taiteilijoista on sitä mieltä, että palkaton työ on ongelma. Palkaton työ hyväksytään etenkin siinä mielessä, että korvaus tehdystä työstä odottaa esimerkiksi mahdollisen teosmyynnin tai esityskorvauksen muodossa itse tehtyjen työtuntien päätteeksi – valmiista tuotoksesta maksetaan korvaus, ei tehdyistä työtunneista. Nuori taiteilija toivoisi kuitenkin julkista keskustelua ammatin arvosta ja haluaisi taiteilijakentän yhdistyvän palkattomia toimeksiantoja vastaan.
”Kuvataiteilija tekee työtänsä vaikka siitä ei palkkaa maksettaisi juuri sinä hetkenä, esim. apuraha tai teosmyyntiä. Taiteilija joutuu silloin tekemään kahta työtä samanaikaisesta. Käymällä muussa työssä ikään kuin varjelen ja suojaan myös sitä että voin tehdä taiteellista työtäni, vaikka en voi keskittyä kokonaisvaltaisesti siihen.”
Ei näe järjestöjä kovin tärkeinä
Vain noin puolet vastanneista taiteilijoista kuului johonkin Suomessa toimivista neljästäkymmenestä taiteilijajärjestöstä. Uran alkuvaiheessa järjestöjä ei nähdä välttämättä tärkeinä ja osa kokee, ettei täytä järjestöjen jäsenkriteereitä. Jäsenyyden hyödyllisyydestä ei ollut monikaan vastanneista kovin varma ja usealle oli ongelma löytää itselle sopivaa järjestöä.
”En koe, että järjestöt ajavat asioitamme riittävällä tavalla. Järjestöjen pitäisi olla selkeämmin poliittisia toimijoita eikä hämäriä keskiaikaisia kiltoja. Yksi ammattiliitto apurahansaajille tai kaikille taidealan työläisille riittäisi. Typerää että jako menee vanhojen välinekeskeisten kelojen kautta. Liittojen galleriat ovat eksploitatiivisin rakenne koko kentällä, mikä asettaa kaikki muut vaatimukset todella kyseenalaiseen valoon.”
Näkee taiteilijana olemisen kutsumusammattina
Tutkimuksen avovastauksista paistaa läpi näkemys, että taiteilijaksi ei tulla ilma tiettyä henkilökohtaista kutsumusta taiteen tekemiseen. Taiteilijan ammatissa on kuitenkin harvinaisen yleistä, että työpanos ja palkka eivät kohtaa.
”Taiteilija on monimutkainen käsite mutta silti ammatti. Ammatikseen taidetta tekevä ihminen on ammattitaiteilija samoin kuin putkitöitä ammatikseen tekevä putkimies on ammattilainen toisin kuin kotiansa remontoiva ihminen joka osaa putkimiehen töitä. Yleisö tai taiteilijayhteisö ei pysty kaikissa tapauksissa määrittelemään ammattilaisuutta sillä mieltymyksiä on monia ja käsityksiä taiteilijuudesta.”
Ei halua määritellä taidetta
Taiteella tulee olla vapaus sitä, mitä se on. Kaikki tutkimuksen pyrkimykset määritellä taidetta saavat jyrkkää vastustusta. Nuoren taiteilijan mielestä sekä taiteen tekijällä, että kokijalla tulee olla oikeus itse määritellä, mitä taide on. Tärkeänä kuitenkin pidetään, että taide on kaikkien saatavilla ja saavutettavissa (93% vastaajista).
”Taiteen on oltava lähtökohtaisesti itseisarvoista ja vapaata, mutta sen tullessa luoduksi ja havaittavaksi se saa joka tapauksessa joitain muitakin arvoja, kuten viihdyttävyyttä ja hyvinvointivaikutuksia. Nämä eivät kuitenkaan pitäisi olla ainoa syy tehdä ja tukea taidetta, vaan taiteen positiivisia sivuvaikutuksia. Taide ei voi olla täysin vapaa ympäröivän yhteiskunnan ilmiöiden vaikutuksista.”
Kokee liian usein epätasa-arvoa ja syrjintää
Yli kaksi kolmesta nuoresta taiteilijasta ei koe taidekenttää tasa-arvoisena. Peräti 30 prosenttia on kokenut syrjintää tai epäasiallista kohtelua taiteilijana. Osaamisen vähättely, seksismi, ikä- ja sukupuolisyrjintä, epätasaisesti jakautuvat palkkiot ja ennakkoluulot varjostavat nuorta.
”Nuorena naisena olo taidealalla on kyllä karua. Mielipiteitäni ei ole kuunneltu ennen kuin asiakas on kanssani samaa mieltä. Vähättelyä, väheksyntää ja työpanokseni ”unohtamista” on tullut vastaan.”
”Minun kehoani on arvosteltu esineellistävästi. Olen itse homoseksuaali mies ja nämä arvostelijat olivat minua huomattavasti iäkkäämpiä naisia ja osittain hierarkiassa ylempänä. Kun huomautin asiasta, he pitivät sitä vain hassuna.”
Lue koko barometri täältä.