Ulkomaalaistaustainen taiteilija kohtaa edelleen esteitä

Selvitys osoittaa, että suomalaisessa kulttuurissa on syvällä rakenteita, jotka vaikeuttavat ulkomaalaistaustaisten taiteilijoiden ammatin harjoittamista. Dahlia El Broulin havainnot taiteilijana toimimisesta Suomessa ovat samansuuntaisia.

Ulkomaalaistaustaisena taiteilijana Suomessa työskentelyä hankaloittavat ulkopuolisuuden tunne sekä kielelliset haasteet.

Tiedot käyvät ilmi Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporen raportista (julkaistu 2023), joka käsittelee ulkomaalaistaustaisten taiteilijoiden asemaa Suomessa. Cupore laati raportin opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta.

Suomessa taidetta työkseen tekeviä Tilastokeskuksen määritelmän mukaisia ulkomaalaistaustaisia henkilöitä on vuonna 2019 ollut 4 % kaikista taiteilijoista. Taiteilijat on tunnistettu laajan Taiteilijana Suomessa -tutkimusaineiston perusteella. Osuus oli tuolloin alempi kuin ulkomaalaistaustaisten osuus koko väestöstä (8 %) tai työikäisestä väestöstä (10 %). Ulkomaalaistaustainen määritellään Tilastokeskuksen mukaan siten, että molemmat vanhemmat (tai ainoa tunnettu) ovat syntyneet Suomen ulkopuolella.

Raportin mukaan keskeisiä haasteita Suomeen muuttaneilla taiteilijoilla on verkostojen puute, ulkopuolisuuden tunne sekä vaikeudet tulla hyväksytyksi suomalaiseen taidemaailmaan. Kuitenkin ne, jotka opiskelevat Suomessa taideammattiin tai vaihtoehtoisesti ovat jatkaneet opintojaan Suomessa, tilanne on jokseenkin helpompi. Ulkomailla suoritettujen tutkintojen on vaikeampi saada tunnustusta Suomen taidekentällä.

Suomessa asuva, New Yorkista kotoisin oleva kulttuurialan työntekijä ja kuvittaja Dahlia El Broul kokee tilanteen samoin. Hän tuntee suomalaista koulutusta koskevat vaatimukset, sillä hän on valmistunut taiteen maisteriksi Aalto Yliopistosta. El Broul on myös havainnut, että työnantajat palkkaavat työntekijöikseen useimmiten ihmisen, joka on kouluttautunut hyvämaineisessa kulttuurillisesti relevantissa yliopistossa. Rakenteissa on edelleen läsnä ennakkoluulot ja arvostuksen puute ulkomaalaistaustaisia taiteilijoita ja koulutuksia kohtaan.

-On olemassa näkymättömiä ennakkoluuloja, jotka sulkevat ulkopuolelle monia ihmisiä, jotka eivät ole suomalaisia. Oletetaan, että ymmärretään säännöt ja hyväksytään hiljaisesti tavat, joilla heidän odotetaan käyttäytyvän, El Broul kertoo.

Rakenteellisia eroja

Mitä ulkomaalaistaustaisista taiteilijoista sitten tiedetään lukujen valossa? Cuporen laatimassa raportissa tarkastellaan taidetoimikuntalaitoksen vuosina 2002–2012 myöntämiä henkilökohtaisia apurahojen saajia. Vieraskielisten taiteilijoiden hakemusten määrä on tällä aikavälillä kasvanut esimerkiksi juuri kuvataiteen alalla.

Vuosina 2017–2019 saaneiden kaikkien taiteilijoiden, ulkomaalaistaustaisten ja suomalaistaustaisten taiteilijoiden keskuudessa ulkomaalaistaustaisia apurahan saaneita oli 32 %, kun taas suomalaistaustaisia 23 %. Silti tilastosta käy ilmi, että saadun apurahan mediaanimäärän ja keskiarvon olevan ulkomaalaistaustaisilla 1 000 € vähemmän kuin suomalaistaustaisilla. Lukujen osalta raportissa kehotetaan huomaamaan, että aineistoon on pilottivaiheessa päätynyt ulkomaalaistaustaisia taiteilijoita pääasiassa apuraha- ja järjestökriteerien perusteella. Aineistossa saattavat siis korostua ne taiteilijat, jotka ovat saaneet apurahoja tai kuuluvat taiteilijajärjestöön.

Työssäkäyvistä kuvataiteilijoista ulkomaalaistaustaisia on vain 8,4 %. Kaikkien taiteenalojen taiteilijoista eniten työssäkäyviä ulkomaalaistaustaisia on tanssitaiteilijoissa ja koreografeissa (18,1 %). Eroa selittävät osaltaan taidealojen erilaiset rakenteet.

El Broul kertoo kokevansa, että ulkomaalaistaustainen taiteilija tekee todennäköisemmin keikkatyötä kuin on vakituisessa työsuhteessa, saati edes pitkällä määräaikaisella sopimuksella. Tätä tilannetta vain pahentavat tulevat leikkaukset sekä kulttuuriin että sosiaalietuuksiin, jotka ylittävät jo ennakoidut leikkaukset.

Täydellisen kielitaidon vaatimus on kohtuuton

Cuporen raporttiin oli poimittu eri vuosina Taiteen ja kulttuurin barometrin avovastauksiin vastanneiden kokemuksia kieliperusteisesta syrjinnästä ja eriarvoisesta kohtelusta. Näitä kokemuksia oli erityisesti englanniksi kyselyyn vastanneilla. Vastauksissa puutteellisen suomen kielen taidon koettiin asettavan ulkomaalaistaustaiset ja äidinkielenään muuta kuin suomea puhuvat eriarvoiseen asemaan. Täydellisen suomen kielen taidon vaatimus koettiin kohtuuttomaksi suhteessa siihen, minkälaista taiteilijan työelämä on todellisuudessa.

Apurahan hakemuspohja ei ole englanniksi, joten se täytyy kääntää. Kieli on välillä niin spesifiä, ettei voi olla oikeastaan täysin varma mitä hakemuksessa kysytään, El Broul kertoo.

Tällä hetkellä taide- ja kulttuurialaan kohdistuvat leikkaukset vaikuttavat niihin taiteilijoihin, jotka valmiiksi jo kipuilevat apurahojen saamisen kanssa. El Broul kertoo ulkomaalaisista kollegoistaan, jotka jo nyt kamppailevat viisumihaasteiden kanssa ja ovat joko lähdössä Suomesta tai suunnittelevat sitä. Hän pitää ristiriitaisena sitä, että leikkaukset tulevat vaikuttamaan eniten ja haitallisimmin juuri niihin, jotka edistävät kansainvälistä kasvua maassa, jonka myyntivaltti on kansainvälisyys.

-Suomi on houkutteleva maa kansainvälisille taiteilijoilla tulla opiskelemaan, mutta mitkä ovat seuraukset, kun valmistuneet sittemmin lähtevät suomalaisesta taide- ja kulttuurikentältä? El Broul kysyy.

Dahlia el Broulin haastattelu tehtiin englanniksi. Taiteilijan ammatista puhuttaessa puhutaan taiteen tekemisen lisäksi myös muista töistä, esimerkiksi opettamisesta sekä yhdistyksissä tehdystä työstä.