Kaari

13.12.2012

Tässä kolumnissarjassa eri puolueiden poliitikot ruotivat ajankohtaisia kulttuuripoliittisia asioita omasta näkökulmastaan.

TEKSTI: OSKU PAJAMÄKI

Näytös 1

Muistan, että aloitin kaupunginhallituksen seuraajana Helsingin taidemuseon johtokunnassa 2004. Muistan, että halusin päästä helpolla ja viihdyttää itseäni. Vähänpä tiesin.

Muistan kun Osmo Rauhala soitti ja lobbasi Gallen-Kallela-Sirénia. Muistan, ettei kukaan muu soittanutkaan. Ja muistan, kyllä muistan, miten äänestin.

Muistan vaporeton Giardini di Castelloon. Muistan, kun museonjohtaja kertoi, että sana kaunis on jälleen kelpo taidepuhetta. Muistan, että puhuttiin myös Teemu Mäen taiteesta. Muistan, että hätkähdin.

Muistan, että Gallen-Kallela-Sirén kirjoitti suomettumisen yhä varjostavan kuvataidetta. Muistan, että se oli ihan paskapuhetta.

Muistan Sculptorin. Muistan Anssi Kasitonnin Mäntässä. Muistan Horror Vacuiin. Muistan prokuraattorin ja alastoman kriitikon. Muistan, kun opin, että kasvukäytävä on Antero Toikan. Muistan veistäjän, joka rakasti halkeavan kiven tuoksua ja haistoi naisen ovulaation. Muistan veistäjän, joka sai naiset ovuloimaan.

Muistan taidejärjestöjen keskinäisen solidaarisuuden. Ja muistan, muistan toki, taiteilijoiden heikon toimeentulon.

Näytös 2

Muistan, että haluttiin rahat pois tekotaiteelliselta postmodernismilta. Muistan, että se sai hymyilemään. Muistan gallupin, jonka mukaan enemmistö halusi lopettaa nykytaiteen tuen. Muistan, ettei se ollut kaukana.

Näytös 3

Muistan, kun popcorn tuoksui Tennispalatsissa. Muistan, kun popcorn alkoi haista Tennispalatsissa. Muistan Pekka Jylhän ja Meilahden taidemuseon ylpeyden aiheena.

Muistan sen, että Meilahti oli yhtäkkiä käyttökelvoton.

Muistan kokouksen, josta oli vaitiolovelvollisuus. Muistan, kun Guggenheim-säätiölle alkoi virrata rahaa. Muistan, että suomalainen kuvataide oli sisäsiittoista ja kotikutoista. Muistan, että rahan oli jatkossakin tarkoitus virrata vain yhteen suuntaan. Muistan, että vain rahasta olikin kyse.

Muistan, että kotonani mainittiin sosiaalinen media ensimmäistä kertaa myönteisessä sävyssä. Muistan, kun toimittiin oikein.

Muistan, kun tuhkasta ja vitutuksesta nousi Checkpoint Helsinki.

Kirjoittaja on SDP:n valtuustoryhmän puheenjohtaja (Helsinki).