Kanava auki Taikeen

20.2.2013

Kuva: Lauri Mannermaa

 

Tässä kolumnissarjassa eri puolueiden poliitikot ja kulttuurialan vaikuttajat ruotivat ajankohtaisia kulttuuripoliittisia asioita omasta näkökulmastaan.

TEKSTI: MINNA SIRNÖ

Taike tuli. Rytinällä. 25 taiteen yhteisöä pyrki viime metreille asti muuttamaan Taiteen edistämiskeskusta koskevaa asetusta siten, että vertaisarvionnin ja uuden asiantuntijaelimen, Taideneuvoston, asema vahvistuisi suhteessa viraston johtajaan.

Vaikka lopputulos ei vastannutkaan taiteilijoiden ja heidän edustajiensa toiveita, prosessissa hioutui myös helmiä: viime laman jäljiltä rikki revitty taidekenttä kokosi historiallisesti voimansa yhteen, sai poikkeuksellisen näkyvästi äänensä kuuluviin tiedotusvälineissä, nosti taiteen ja taiteilijat julkiseen keskusteluun ja vahvisti taiteilijoiden ja heitä edustavien järjestöjen painoarvoa poliittisessa päätöksenteossa.

Taide ja taiteilijat ovat olleet aivan liian usein sekä julkisessa keskustelussa että päätöksenteossa marginaalissa, siellä jossakin kuolinilmoitusten lähimaastossa. Viime vuoden yhteisrintama toivottavasti muutti tilannetta. Jopa siinä määrin, että nyt vuodenvaihteessa aloittaneen Taiken mahtia on verrattu liikennevirastoon. Ja kaikkihan me tiedämme, että perinteisesti siltarumpupolitiikan painoarvo on ollut monta kertaa perhosliikaan syöksettyä taidetta painavampaa. Teistä ja raiteista puhuvat raskaansarjan poliitikotkin, taiteesta ja taiteilijoiden arjesta taas he usein vaikenevat kaikilla kielillä.

Kiitos taiteilijoiden tilanne on siis muuttumassa. Enkä usko, että taiteilijat tyytyvät jatkossakaan vain sivusta seuraamaan, mitä Taikessa tai taide- ja taiteilijapolitiikassa tapahtuu. Yhteisen äänen löytymisen hyvä puoli on, että sillä saadaan aikaiseksi enemmän ääntä ja palstatilaa tulevaisuudessakin.

Vaikka valtaa keskittyikin paljon yksiin käsiin, uskon, että minun tai kenen tahansa, joka olisi tullut valituksi Taiken johtajaksi, on vaikea olla kuulematta taiteen tekijöiden ääntä heitä koskevassa päätöksenteossa.

Siksi taiteilijoiden kanava Taikeen on auki, sen takaan. Eikä taidepolitiikan tekemisen arm’s lenght  -periaatetta ole tarkoitus tulevaisuudessakaan hukata.

Taide ja taiteilijat päättävät nyt ja tulevaisuudessa taiteen sisällöstä ja tekemisestä. Taiken tehtävänä on vain ja ainoastaan tehdä parhaansa, että tuo ja taiteen kokemiseen liittyvät kansalaisten perusoikeudet toteutuvat paremmin huomenna kuin tänään.

Tämä vuosi Taikessa on uuden toimintatavan synnyttämistä ja jalkauttamista Taiken perustetävää eli taiteen edistämistä uhraamatta. Uusi taideneuvosto on jo aloittanut työnsä. Maaliskuun aikana se päättää aluetoimikuntien kokoonpanon ja taidetoimikuntien määrän, tehtävät ja jäsenet. Niinpä huhtikuussa toivottavasti Taiken ensimmäinen vertaisverkosto on viritetty toimintaan.

Huhtikuussa myös järjestän Taikessa tapaamisen niiden alussa mainittujen 25 taiteen yhteisön kanssa avoimeen keskusteluun Taiken johtajuudesta. Viimeistään loppukeväästä Taikessa järjestetään uusien ja vanhojen vertaisarvioijien tapaaminen.  Ja toivon, että ennen syksyä kävisimme vuoropuhelua taiteilijajärjestöjen edustajien kanssa siitä, miten hyvin toiminutta vertaisarviointia tehdään läpinäkyvämmäksi.

Taidepolitiikka tarvitsee puolestapuhujansa. Ja puolestapuhujat hyvät verkostot kuullakseen taiteen kentän tahtoa.

Vaikka siis laki ja asetus eivät täysin huomioineet taiteilijoiden toiveita, käytäntö voi olla toinen, jos ja vain jos taiteen kenttä jatkaa avointa ja äänekästä vuoropuhelua taiteen tilasta ja taiteilijoiden asemasta Suomessa. Sillä siinä keskustelussa Taike on samassa rintamassa taiteilijoiden kanssa.

Kirjoittaja on Taiteen edistämiskeskuksen johtaja (1.3.2013 alkaen).