Taideyliopisto

Taideyliopistoprojektin ristiriitaiset juuret ulottuvat 1990-luvun loppupuolelle ja 2000-luvun alkuun, opetus- ja kulttuuriministeriön asettamien Timo Eskon ja Turo Virtasen selvitysten lähtökohtiin. Tuolloin etsittiin varsin selkeästi tuottavuutta ja organisaation toimivuuteen liittyviä tehokkaampia näkökulmia. Selvitysten lähtökohtana oli myös erityisesti kahden pienimmän , eli Teatterikorkeakoulun ja Kuvataideakatemian yhdistämiseen liittyvät näkökulmat.

Selvityksiä ja niihin liittyvää yhdistymisajattelua vierastettiin Kuvataideakatemiassa tuolloin  varsin selkeästi. Kuvataideakatemian koulutuksen erityislaatuisuutta ja kuvataiteen asiantuntijuuteen liittyvää kompetenssia ei otettu kokonaisvaltaisesti huomioon selvityksissä. Eri tyyppiset suhtautumiset näissä kahdessa koulussa johtivat myös keskinäiseen luottamuspulaan, joka jatkui aina 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolelle.

Kuvataideakatemian rooli yliopistokentän pienimpänä yliopistona on ollut sekä vaativa että myös antoisa.  Vaativaa on ollut täyttää kaikki , koko yliopistokenttää koskevat, organisatoriset ja yliopistolliset vaatimukset  liittyen vaikka henkilöstöhallintoon, kiinteistön hallintoon, talouteen ja varainhankintaan, pienimmän yliopiston pienimmillä resursseilla. Kuvataideakatemian erityislaatuisuus  keskustelevana akatemiana, joka korostaa opettajan ja opiskelijan suoraa dialogia on suuri etu samoin kuin toimikuntatyöskentelyyn liittyvä välittömän vaikuttamisen mahdollisuus.

Kuvataide on perinteisesti toiminut suvaitsevana sulatusuunina  monenlaisille tieteellisille ja taiteellisille ajatussuunnille ja ideoille. Tästä johtuen Kuvataideakatemian rooli yliopistokentässä on lähtökohtaisesti alkuperäisen innovatiivinen, koska perusajatus on ollut ajatella yksilöllisesti ja yhteisöllisesti taidelähtöisesti. Tämä nykytaiteen ja tradition jatkuva vuoropuhelu on myös muovannut Kuvataideakatemian yhteisöä nykytaideyhteisöksi, joka varsin homogeenisesti on kiinnostunut ennakkoluulottomasti aiheesta kuin aiheesta.

Taideyliopiston noustessa uudelleen esiin vuoden 2010 aikana oli taideyliopistojen rooli suomalaisessa yliopistokentässä toisaalta selkiytynyt ja toisaalta ongelmat kärjistyneet uuden yliopistolain myötä.  Kuvataideakatemia, Teatterikorkeakoulu ja Sibelius-Akatemia päättivät omasta tahdostaan jo kevään 2010 aikana tilata selvityksen korkeimman taidekoulutuksen tilasta ja päämääristä opiskelijan näkökulmasta. Selvitys tilattiin Sibelius–Akatemian opiskelijalta ja silloiselta Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtajalta Jussi Rauvolalta. Selvitys kommentoi paitsi edellä mainittuja ensimmäisiä selvityksiä, niin erityisesti opiskelijan näkökulmaa ja sen muutosta viimeisen viiden vuoden aikana, liittyen mm. yhteiskunnalliseen työn käsitteen uudelleen arviointiin.

Selvityksen julkaisun jälkeen opetus- ja kulttuuriministeriö päätti seuraavana kesänä käynnistää uusimman taideyliopistojen yhdistämiseen liittyvän selvityksen, johon kuitenkin kutsuttiin edellisistä poiketen taideyliopistojen rehtorit, hallitusten puheenjohtajat ja Lapin yliopiston sekä Aalto yliopiston edustajat mukaan. Selvitystyöryhmä myös kuuli  kulttuurin kentän edustajia. Edellisistä selvityksistä poiketen lähtökohdaksi ei otettu tuottavuuden näkökulmaa vaan sisältöön liittyvät synergiset ja yhteisölliset näkökulmat. Jo alkuvaiheessa katsottiin että yhdistymisen realistisena lähtökohtana tulisi olla selkeä panostus Taideyliopistojen / Taideyliopiston lisäresursointiin.

Selvitystyöryhmän työskentely ja siihen liittyvät lausunnot ja kunkin yliopiston hallitusten kannanotot ovat johdattaneet taideyliopistoprojektin hyväksymään yhteisen perustamissopimuksen ja yhteisen lausunnon Suomen hallituksen esitykseksi yliopistolain muuttamisesta Taideyliopiston osalta. Projekti on ollut hyvin työteliäs ja nostanut esiin monia kiperiä kysymyksiä esim. Liittyen yliopistojen kokoeroihin ja tasapuolisuuteen päätettäessä Taideyliopiston keskeisistä, yhteisistä päämääristä. Päätöksistä on myös äänestetty ja ne ovat herättäneet kiivasta keskustelua.

Nyt toukokuussa 2012, yhteisten tulosneuvotteluiden kynnyksellä kun on hyväksytty Taideyliopiston ensimmäiset pilottihakemukset, joiden joukossa opiskelijat lähtevät suunnittelemaan yhteistä pop-up galleriaa, kahvilaa ja projektitilaa ja Taideyliopiston strategiaperustan luonnos on hyväksytty ja ylioppilaskunnat ovat solmineet sopimuksen yhdistymisestä ja taideyliopiston ensimmäinen hallitus on valittu kaikkien kollegioiden yhteistyöllä ja Taideyliopiston yhteiset tunnusluku- ja määrälliset tavoitteet on hyväksytty, voidaan ajatella että rakenteellinen pohja on hahmottumassa niille ajatuksille, jotka ovat osittain vielä muotoutumassa ja positiivisessakin mielessä vielä auki.

Kiinnostuksen kohteina ovat sekä akatemioiden omat kehittämiskohteet että yhteiset intressit. Suhteellisen itsenäiset akatemiat ovat olleet lähtökohtana koko projektille koska jokainen mukana oleva yliopisto edustaa syvää traditiota ja omanlaistaan näkemystä tulevaisuuden taiteesta. Vaikka rakenteellinen aikataulu yhdistymiselle on ollut hengästyttävän nopea – Taideyliopisto aloittaa toimintansa vuoden 2013 alusta – ovat sisällölliset synergiaedut mahdollisesti nähtävissä vasta pitemmän ajan kuluessa.

Tutkimukseen liittyvä neliportainen malli on keskeisen kehittämisen kohde ja erityisesti sen post doc -vaihe, eli yliopistotutkijoiden roolin vahvistaminen Taideyliopistossa. Täydennyskoulutukseen liittyvä kulttuuri pitää selvittää alustavasti, samoin kuin taiteelliseen toimintaan liittyvät erilaiset painotukset vaikka kuratoinnin, tuottamisen ja esityskäytäntöjen osalta.

Edellä mainittujen sisällöllisten ja rakenteellisten kysymysten johdosta ovat taideyliopistojen henkilökunta, opiskelijat ja johto tavanneet säännöllisesti työryhmätyöskentelyn merkeissä.  Tämä on lähentänyt yliopistojen toimintoja luonnollisella tavalla ja avannut erillisiä akatemioita yhteisöllisesti.

Guggenheim-museoon liittyvien kysymysten jakaessa ihmisiä teennäisesti oikealle ja vasemmalle ja syyllisiä etsittäessä tulee Taideyliopiston rooli kohtaamispaikkana ja kansainvälisenä toimijana korostumaan toivottavasti positiivisella tavalla taiteen sisältöjen ja asiantuntijuuden edistäjänä.

Rehtori Markus Konttinen, Kuvataideakatemia

Kuva: Mikko Ryhänen