Taiteilijana koronakevään keskellä

20.5.2020Kirjoittaja: Rosa Kuosmanen

Siirtyneitä näyttelyitä, peruuntuneita töitä ja taloudellisia huolia. Toisaalta aikalisä omaan tekemiseen, uusia ideoita ja kaivattua keskittymistä. Neljä kuvataiteilijaa kertoo, miten poikkeuksellinen kevät on mennyt – ja pohtii, mitä hyvää koronakriisistä voi seurata.


Lilli Haapala: ”Uskon, että erilaiset virtuaaliset galleriat ja tapahtumat tulivat jäädäkseen”

Kuvataiteilija Lilli Haapala. Kuva: Juri Jalasmäki

1. Kuka olet ja millaista taidetta teet?

Olen Turussa asuva kuvataiteilija ja työskentelen pääasiassa media- ja tilataiteen parissa. Teokseni asettuvat usein tarkkailijan ja kohteen väliin; ihminen ja ei-inhimillinen, mielikuvitus ja todellisuus. Töiden lähtökohtana on usein jokin luonnontieteellinen ilmiö tai ajatus todellisuudesta. Olen työskennellyt useissa residensseissä Turun saaristossa, ja sitä kautta vesi ja saaret ovat muodostuneet merkitykselliseksi. Juuri nyt aloittelen uusia teoksia, mutta peruuntuneiden näyttelyiden vuoksi vanhat työt ovat jääneet kummittelemaan työhuoneelle ja mieleen, etenkin valmistuva tilateos joka rakentuu vasta galleriaan.

2. Onko koronavirustilanne vaikuttanut työskentelyysi ja työtilaisuuksiisi, miten?

Olen työskennellyt viimeiset kaksi vuotta Searching for utopia -nimisen projektin parissa. Projektin myötä syntyneet teokset on suunniteltu esitettäväksi tänä vuonna Suomessa ja Kreikassa. Koronatilanteen vuoksi keväälle ja kesälle suunnitellut näyttelyt ja residenssi siirtyivät. Näyttelyni nimeltä Blues olisi avautunut Aboa Vetus & Ars Novan Takkahuone-galleriassa 2.4.2020. Nyt näyttelyn avajaiset siirtyivät eteenpäin ja siinä samassa myös siihen liittyvät näyttelykorvaukset ja tekijänoikeusmaksut siirtyivät. Ateenan residenssissä minun oli määrä kuvata videomateriaalia uuteen teokseen ja esittää töitäni paikallisessa galleriassa. Vaikka koronatilanne vaikuttikin negatiivisesti moniin asioihin, sain onnekseni Koneen Säätiön kotiresidenssi-apurahan. Tapaamme muiden apurahan saajien kanssa kerran viikossa virtuaalisesti Koneen Säätiön järjestämällä verkkoalustalla.

3. Uskotko, että tilanteella on pysyviä vaikutuksia kuvataiteilijan työhön ja kuvataiteen alaan, mitä?

Uskon, että erilaiset virtuaaliset galleriat ja tapahtumat tulivat jäädäkseen. Toivoisin että myös työttömyystuki ja muut tukimuodot muuttuisivat helpommin saavutettaviksi, niin kuin nyt koronatilanteen aikana onkin tapahtunut. Kuvataiteilijan työ koostuu usein monista erilaisista pienistä työpätkistä, jotka laskutetaan usein toiminimellä. Ongelmia tulee siinä kohtaa, kun yksinyrittäjä tai taiteilija kohtaa rahallisesti heikon jakson ja jää täysin tukien ulkopuolelle. Toivon, että asia nousisi laajempaan keskusteluun myös kriisin jälkeen, ja että löytyisi uusia tapoja tukea tämänkaltaista työskentelyä.

4. Voisiko kriisistä seurata jotain hyvää?

Suomi lukeutuu jo ennestään maailman vahvimpiin valtioihin, mutta meneillään oleva kriisi paljastaa näiden vahvuuksien lisäksi myös yhteiskuntamme heikkoudet. Toivon, että esimerkiksi jo aikansa palvellutta sosiaaliturvajärjestelmää tarkasteltaisiin uudessa valossa. Mielestäni perustulo voisi yksinkertaistaa vanhastaan monimutkaista systeemiä ja sen mahdollisuuksia Suomessa pitäisi minusta tutkia tarkemmin. Uskoisin, että taiteilijan elämää se ainakin helpottaisi.


Hanna Råst: ”Kriisi on osoittanut taidealojen jo entuudestaan haavoittuvaisen aseman työkentällä”

Kuvataiteilija Hanna Råst.

1. Kuka olet ja millaista taidetta teet?

Olen helsinkiläinen kuvataiteilija. Käsittelen työssäni muistia, aikaa ja historian kerrostumia. Valokuva toimii aiheideni pohjamateriaalina, jota muokkaan kollaaseiksi, installaatioiksi, veistoksiksi ja piirustuksiksi. Työprosessissani kuvaa manipuloidaan, se rikkoutuu ja löytyy uudelleen kuvien yhdistyessä toisiinsa ja asiayhteyden vaihtuessa.

2. Onko koronavirustilanne vaikuttanut työskentelyysi ja työtilaisuuksiisi, miten?

Työskentelen omalla työhuoneellani, joten siihen koronavirustilanne ei ole vaikuttanut ja työn jatkaminen on mahdollista. Tilanne on kuitenkin aiheuttanut useiden näyttelyiden keskeytyksiä, perumisia tai siirtymistä vuodelle 2021. Se on tyhjentänyt kiireistä kevättä. Tämä on tuonut mukanaan taloudellisia huolia, mutta toisaalta aikalisän omaan tekemiseen.

Myös kysymykset taiteen saavutettavuudesta nousevat esiin.

3. Uskotko, että tilanteella on pysyviä vaikutuksia kuvataiteilijan työhön ja kuvataiteen alaan, mitä?

Tilanne on asettanut pohtimaan uusiksi esittämistapoja, kun näyttelytilat on jouduttu sulkemaan. Olen pohtinut, kenelle teoksia tehdään ja millä vaatimuksilla? Myös kysymykset taiteen saavutettavuudesta nousevat esiin. Ehkä tästä seuraa vaihtoehtoisia esittämisen keinoja, muotoja ja paikkoja, jotka laajentuvat ja muuttavat muotoaan. Tällaisia suuntia on ollut nähtävissä jo ennen koronakriisiä, joten ehkä kehitys kasvaa sitä kohti nyt vahvemmin. Tämä koskee niin kansallista, kuin kansainvälistä taidekenttää.

4. Voisiko kriisistä seurata jotain hyvää?

Kriisi on osoittanut taidealojen jo entuudestaan haavoittuvaisen aseman työkentällä. Tähän on havahduttu myöntämällä lisätukia apurahojen ja erilaisten kehitystukien muodossa. Taloudellisen avun tarve on ollut kuitenkin niin valtava, että suuri osa jää edelleen ilman sitä. Ehkä tilanne asettaa pohtimaan millaisia muita rahoittamisen keinoja taiteen tekijöille voisi olla? Entä voisiko perustulo – ei pelkästään taiteilijoille, vaan muillekin – olla turva tulevaisuuden kriisien keskellä? Myös yrittäjien pääsy työttömyystukien piiriin on ollut hieno reaktio, tämän toivoisi jäävän.


Saku Soukka: ”Posthumanistinen näkökulma tulee luultavasti vahvistumaan”

Taiteilija Saku Soukka.

1. Kuka olet ja millaista taidetta teet?

Olen helsinkiläinen taiteilija, ja tähän mennessä olen tehnyt eniten valokuvapohjaisia teoksia. Teksti, ääni, video ja readymade ovat olleet ilmaisukeinoina myös. Nyt loppusuoralla olevassa videoesseessä käsittelen dissosiatiivista kokemusta ja minuuden häilymistä. Teoksen alkupuolella ”minä” ja ”sinä” yhdistyvät, jonka jälkeen ihmismieli harhailee, ajautuu ja assosioi itsensäkin yllättäen. Päähenkilö lentelee impulsiivisesti eri maihin, suorittaa erilaisia toimia ja ajatuksia sekä vastaanottaa ja lähettää erilaisia viestejä.

2. Onko koronavirustilanne vaikuttanut työskentelyysi ja työtilaisuuksiisi, miten?

Olen ollut kauheassa velkamontussa viime syksystä lähtien. Olin jo valmiiksi huonossa rahatilanteessa, kun TE-palvelut teki marraskuussa sellaisen tulkinnan, että olin työskennellyt koko 2019 vuoden taideprojektini parissa kokopäiväisesti, ja että työmarkkinatukeni tulee sen takia periä takaisin koko vuodelta. Työmarkkinatukeni on ollut siitä asti ”jumissa”. Nyt keväällä kun olisi pitänyt saada jollain keinoin haalittua rahaa kasaan, että pystyisi mönkimään täältä montusta ylös, niin se ei ole oikein onnistunut.

3. Uskotko, että tilanteella on pysyviä vaikutuksia kuvataiteilijan työhön ja kuvataiteen alaan, mitä?

Nyt kun on havahduttu siihen, että koronaviruksella on yhteys ihmiskunnan liialliseen tilanottamiseen eläimiltä ja luonnolta muutenkin, posthumanistinen näkökulma tulee jatkossakin luultavasti vahvistumaan. Lisäksi, kun netinkäyttö on nyt keskimäärin lisääntynyt ihmisillä ja kriisiaikana aktivoituneet uudet toimintamallit ja rutiinit jäävät luultavasti osittain päälle, niin ehkä taidekin on jatkossa entistä enemmän netissä. Samaan aikaan tapahtumat ja ihmisten väliset kohtaamiset merkityksellistyvät uudella tavalla vastapainona välilliselle kokemiselle.

4. Voisiko kriisistä seurata jotain hyvää?

Koronan ollessa tällainen nopea ja selkeä muutos ihmiskunta voisi tässä samassa rytäkässä korjata toimintaansa ja jatkaa eteenpäin kestävän kehityksen mukaisesti. Tämä ei tarkoita mitään hyvinvoinnin loppua, sillä voimme syvemmällä tavalla hyvin silloin, kun tiedämme, että muutkin kuin itse voivat hyvin. Omassa elämässäni olen nyt viikon ajan siivonnut ja järjestänyt kotiani. Olen asunut samassa asunnossa 12 vuotta ja tänne on kertynyt vähän kaikenlaista. Tämä on varsinainen jättipottisiivous kyllä. Vielä jos tuon muovimaton ottaisi pois lattialautojen päältä.


Heini Nieminen: ”Voisimmeko kääntää katseen kohti paikallisuutta ja sen arvoa?”

Kuvataiteilija Heini Nieminen.

1. Kuka olet ja millaista taidetta teet?

Olen kotkalainen kuvataiteilija. Taiteellinen työskentelyni on viimeisen kymmenen vuoden ajan käsitellyt enemmän tai vähemmän ekologisia aiheita, ihmisen ja luonnon monimutkaista suhdetta. Jos työskentelyni tulisi laittaa johonkin kategoriaan, niin lähimpänä olisi ympäristötaide. Yhdessä Turunmaan saaristossa asuvan Sandra Nybergin kanssa muodostamme Elin&Keino-työparin. Olemme työskennelleet yhdessä vuodesta 2009 lähtien. Tämä yhteistyö on iso osa taiteellista työskentelyäni.

2. Onko koronavirustilanne vaikuttanut työskentelyysi ja työtilaisuuksiisi, miten?

Tämän hetkinen maailman tilanne koronan kourissa on tuonut jonkin verran muutoksia työskentelyyni. Yllättävää kyllä, tilanne vaikuttaa hiljalleen kääntyvän positiiviseksi. Suunnitellut ulkomaan työkuviot peruuntuivat tai toivon mukaan siirtyvät vuodella. Valtion taideteostoimikunnan Elin&Keinolta tilaaman teoksen toteutus Keravan uuden avovankilan pihalle hidastui ja monimutkaistui. Toisaalta sain Koneen Säätiön kotiresidenssiapurahan, jonka puitteissa olen pystynyt keskittymään asioihin, joita olen halunnut tehdä jo pitkään. Tämän kautta olen myös tavannut uusia tuttavuuksia kulttuurin eri aloilta.

Monet taiteilijat ja muut alan toimijat ovat etsineet uusia työskentelyn ja yhteistyön tapoja.

3. Uskotko, että tilanteella on pysyviä vaikutuksia kuvataiteilijan työhön ja kuvataiteen alaan, mitä? 

Vaikea arvioida tulevaa alan näkökulmasta. Vielä kuukausi sitten ajattelin, että niin kuvataiteen kenttä kuin koko yhteiskunta ja maailma tulevat jollain tasolla muuttumaan, mutta nyt asiat alkavat hiljalleen palata takaisin aiempaan. Unohtuvatko seikat, joita olisi hyvä nyt pysähtyä pohtimaan? Ulkomaisessa julkaisussa nostettiin esille tarve taidemaailman hidastamiseen, rahtien vähentämiseen ja näyttelyiden, tapahtumien sekä residenssien kestojen pidentämiseen. Ylipäätään pohtia kaikenlaisen kulutuksen karsimista. Yksinkertaistahan tämä ei ole, sillä markkinat ja rahapolitiikka tuntuvat vaativan tuotoksia ja tulosta. Kansainvälisyyttä ja vientiä arvostetaan, mutta voisimmeko kääntää katseen kohti paikallisuutta ja sen arvoa?

4. Voisiko kriisistä seurata jotain hyvää?

Uskon, että tästäkin voi seurata positiivisia asioita, mutta en tiedä, tulevatko nämä vaikutukset kestämään pitkään. Useampi näyttely on nyt tilanteen vuoksi ”joutunut” panostamaan kotimaisiin taiteilijoihin. Matkailu tulee keskittymään kesällä kotimaahan, mikä voi hetkeksi nostaa suomalaisen taiteen näkyvyyttä. Myös monet taiteilijat ja muut alan toimijat ovat etsineet uusia työskentelyn ja yhteistyön tapoja, joista osa toivottavasti jää elämään tämän poikkeuksellisen ajan jälkeenkin.


 

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInGoogle+Email to someone