Ateljeet toivat Åström-stipendiaateille väljyyttä tehdä ja kokeilla

Taiteilijat Jani Ruscica sekä Tellervo Viitaniemi ja Päivi Häkkinen saivat viime toukokuussa Suomen Taiteilijaseuran Åström-stipendit. Sen myötä he työskentelevät kolmen vuoden ajan Vallilan taiteilijatalossa, stipendin lahjoittajien Helena ja Werner Åströmin mukaan nimetyissä ateljeissa.

Kuvataiteilija Jani Ruscica kuuli ateljeestipendin saamisesta kriittiseen aikaan. Ruscica oli juuri työskentelemässä Yhdysvalloissa, kun hän sai lyhyellä varoitusajalla ilmoituksen, että hänen työhuoneensa vuokrasopimus Jätkäsaaren L3-makasiinissa puretaan ja paikka pitää tyhjentää kiireesti.

“Tämä oli oikea pelastus siinä kohtaa!”

Ruscicalla oli tuolloin työn alla Lönnströmin taidemuseon suuri tilaustyö, joka koostui kolmesta mielikuvitussoittimesta. Tilava työhuone oli välttämätön. Viime kesänä Helena-ateljee toimi jonkin aikaa myös treenikämppänä, kun muusikot uudelleentulkitsivat soittimien merkityksiä. 

“Muusikot halusivat olla vuorovaikutuksessa toisiinsa, joten oli tärkeää, että sille järjestettiin yhteistä aikaa. Osa soittimista vaatii myös ihan uutta soittotekniikkaa, koska ne eivät noudata minkään olemassa olevan soittimen tekniikkaa.”. 

Parhaillaan Ruscica työstää Keskustakirjasto Oodiin julkista taideteosta, joka julkistetaan tämän vuoden puolella. Videoteos ilmestyy sattumanvaraisesti kirjaston eri näytöille, ja siinä kirjastorakennuksessa vierailee kolme lintulajia, jotka ovat aiemmin pesineet Töölönlahden alueella. Teoksen tarkoituksena on, että se on aineeton ja rinnakkainen todellisuus sille, missä käytössä rakennus tällä hetkellä toimii. 

“Oodi edustaa uudenlaista ajatusta siitä, millainen kirjasto voi olla, joten mediataideteos istuu sinne hyvin. Tuohon tilaan tuntuu ihan väärältä tehdä mitään monumentaalista ja fyysistä.” 

Suuri ja valoisa työhuone sopii Ruscican tarpeisiin hyvin, sillä hänelle on ominaista tehdä useita töitä päällekkäin ja limittäin. Hän haluaa myös pitää tilan joustavana.

“Työskentelyssäni vaihtelee aika villisti, millainen vaihe on meneillään. Välillä kaikki tapahtuu koneella, mutta välillä tarvitsen paljon tilaa, esimerkiksi puupiirroksia vedostaessa. Täällä on väljyyttä tehdä ja siirrellä.” 

Julkisen videoteoksen lisäksi Ruscicalle on tulossa yksityisnäyttely ensi syksyllä Galerie Anhavaan. Osa näyttelyn teoksista on menossa jo toukokuussa esille Brysseliin. Suunnitteilla on myös paljon uusia teoksia ensi vuoden puolella avautuvaa mittavaa yksityisnäyttelyä varten.

Yhteistyötä saman katon alla

Kuvataiteilija Tellervo Viitaniemen ja kuvanveistäjä Päivi Häkkisen työpöydät pursuilevat maalipurkkeja ja siveltimiä. Katosta roikkuu musta discopallo ja sohvalla makoilee yksi Häkkisen kipsihahmoista. 

Taiteilijat ovat tehneet töitä yhdessä jo viisi vuotta, mutta aiemmin yhteistyötä on hankaloittanut välimatka. Viime keväästä saakka he ovat työskennelleet jakaen Werner-ateljeen. Miten yhteistyö on sujunut samassa huoneessa? 

“Hyvin, kun ollaan jaettu tila puoliksi”, Viitaniemi nauraa.

Ateljeeta jakaa korkea pahvilaatikkoseinä. Viitaniemen puolella roikkuu suuria, lähes koko seinän peittäviä reliefejä ja Häkkisen puolella tilaa valtaavat kipsityöt.  

Taiteilijat työskentelevät ateljeella osittain myös eri aikoihin. Viitaniemi tulee paikalla jo aikaisin aamusta, mutta myös lähtee aikaisemmin kotiin. Häkkinen puolestaan on enemmän iltaihminen. 

Taiteilijoilla on riittänyt kiirettä, sillä parhaillaan he työstävät jo stipendikauden kolmatta yhteistä näyttelyään, joka avautuu toukokuussa Galleria G:ssä.  

Viitanen ja Häkkinen ovat yhtä mieltä siitä, että päästyään samaan tilaan sekä molempien oma että yhteinen työskentely on syventynyt ja teosten laatu parantunut. Yhteistyötä tehdessä joutuu myös miettimään tarkemmin ja perustelemaan, sillä ratkaisuja täytyy koko ajan sanallistaa toiselle. 

“Oli älytön onnenpotku, että saatiin tämä!” Viitaniemi sanoo. 

Helsingin ateljeetilanne on vaikea

Kaikkia stipendiaatteja huolettaa työtilan löytyminen stipendikauden jälkeen, sillä Helsingin ateljeetilanne on hankala. 

“Koko ajan on pieni paniikki, että milloin pitää lähteä”, Päivi Häkkinen sanoo. 

Viitaniemen ja Häkkisen mukaan Helsingistä löytyy työskentelytiloja, mutta ne ovat usein kalliita, eivätkä aina sovellu ihanteellisesti taiteelliseen työskentelyyn. Viitaniemi on aiemmin joutunut esimerkiksi toteuttamaan viisi metriä korkean teoksen puolta matalammassa tilassa. Teos valmistui paloissa.

“Oli valtava jännitys, kun sen näki ensimmäistä kertaa kokonaisena näyttelyssä!”

Jani Ruscica puolestaan työskenteli valmistumisensa jälkeen pitkään ilman työtilaa, mikä alkoi lopulta käydä raskaaksi.

“Se alkoi myös näkyä töissäni, sillä keskityin ennen kaikkea videoteoksiin, joita pystyin tekemään omalla läppärilläni esimerkiksi kotona.” 

Isot tilat mahdollistavat taiteilijalle myös suuremmat materiaaliset kokeilut. Jos ateljee on hyvin pieni, on jotkut ideat kuopattava heti alkuunsa.

Ruscica toteaa, että Helsingissä on paljon kiinteistöjä, jotka voitaisiin ottaa ateljeekäyttöön. 

“Esimerkiksi L3-makasiinissa ei ole käsittääkseni tapahtunut mitään sen jälkeen, kun vuokrasopimukset purettiin ja se on edelleen tyhjillään. Tuntuu, että varsinkin keskustan alueella markkinat lopulta sanelevat, mihin tiloja käytetään.” 

Åström-stipendiaatit työskentelevät Vallilan taiteilijatalon ateljeissa vielä reilut kaksi vuotta. Seuraavan kerran stipendit ovat haettavissa Suomen Taiteilijaseuralta vuonna 2021.