Edustajiston kokous: kolme näkökulmaa

9.6.2014
140605 STS:n edustajiston kokous 5.6.2014 Tieteiden talossa.
Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtaja Satu-Minna Suorajärvi esitteli suklaakakun avulla, millaisen siivun näyttelybudjetista MU-sopimus takaisi taiteilijalle. Ruotsin sopimuskäytäntö herätti edustajistossa kiinnostusta ja toivoa.

 

TEKSTI JA KUVA: MIISA PULKKINEN

Suomen Taiteilijaseuran edustajiston kokous 5. kesäkuuta oli kiihkeän keskustelun foorumi. Vuosikokous pidettiin Tieteiden talossa Helsingissä. Kokousta edelsi avoin seminaari, jossa seura halusi kuulla kuvataiteilijoiden toiveita ja huolenaiheita edunvalvontaa sekä tulevaa hallitusohjelmaa varten. Taiteilijakunnassa on herättänyt suurta huolta etenkin keväällä ilmestynyt Taiken Taiteilijan asema 2010 –tutkimus, joka paljastaa kuvataiteilijoiden heikon toimeentulon. Dramatiikkaa kokoukseen toi hallituksen jäsen Anna-Kaisa Ant-Wuorisen eroilmoitus, jota hän perusteli hallitustyöskentelyn ongelmilla. Toiveikkuutta edustajistossa herätti seuran puheenjohtaja Satu-Minna Suorajärven esitys Ruotsin MU-sopimuksesta. Edustajisto vietti myös juhlahetken, kun kulttuuri- ja asuntoministeri Pia Viitanen saapui jakamaan tasavallan presidentin myöntämät kunniamerkit ansioituneille kuvataiteilijoille. Seuraavassa kolme erilaista näkökulmaa siihen, miten kokous sujui.

 

Ensikertalainen

Taidegraafikko Outi Koivisto edustaa Suomen Taidegraafikoita. Hän osallistui edustajiston kokoukseen ensimmäistä kertaa.

”Olen ollut taidegraafikoiden hallituksessa ja hallituksen varapuheenjohtajana, joten tunsin etukäteen joitain kokouksessa käsiteltäviä asioita, kuten MU-sopimuksen. Minulle tänne valituksi tuleminen on luottamuksenosoitus. Minulle ei ollut varsinaista ennakko-oletusta, millaista keskustelua edustajisto käy.

Olen todella iloinen, että seura toi täällä esiin MU-sopimuksen. Puheenjohtaja Satu-Minna Suorajärvi esitti, että taiteilijoiden mitta alkaa tulla täyteen. Saman olen huomannut etenkin nuoremmista taiteilijoista. Alkaa tuntua, ettei loputtomiin voi olla niin, että taiteilija maksaa kaiken, ja ettei taiteilijalle makseta. Taiteilijakuntaa ovat viime aikoina puhuttaneet paljon kysymykset siitä, kuinka paljon taiteilija maksaa esim. galleriavuokria ja muita näyttelyyn liittyviä kustannuksia.

Toimeentulo puhuttaa aina. Puhumme rahasta, koska me kuvataiteilijat tunnemme hyvin kouriintuntuvasti olevamme pienituloisista taiteilijoista kaikkein köyhimpien joukossa.

Kokous antaa hyvää suuntaa siihen, että yhteistyöllä voisimme saada asiaamme eteenpäin. Uskon vahvasti yhteistyön voimaan. Sen takia haluan toimia liitossani ja osallistua taiteilijaseuran edustajiston kokouksiin. Yhteistyöllä voidaan saavuttaa esim. MU-sopimuksen kaltaisia parannuksia aikaan.”

 

Konkari

Taiteilijaprofessori Marjukka Vainio edustaa Valokuvataiteilijoiden Liittoa. Hänellä on monivuotinen kokemus edustajiston kokouksista.

“Vain harvoin jäsen eroaa hallituksesta kesken kauden. Nyt hallitustyöstä eroava Anna-Kaisa Ant-Wuorinen oli hyvin tarkkaan miettinyt eronsa perusteet. Syyt olivat hänen kannaltaan oikeita ja merkittäviä. Syyt eivät välttämättä ole olleet tietyissä ihmisissä tai heidän toimintatavoissaan, vaan se voi myös johtua siitä, että ihmiset käyttäytyvät ja viestivät asioista eri tavalla. Joidenkin viestintä voi olla hyvinkin suorasukaista, mikä taas voi aiheuttaa toisessa osapuolessa ylitulkintoja.

Monesti kokouksen keskustelua seuratessaan tajuaa, että joku edustajistoa puhuttava kysymys on jo aiemminkin ollut esillä. Hallitus ei vain ole sitä kuullut. Täällä on kuitenkin tullut esiin paljon hyviä asioita. Uskon, että keskustelun kautta tapahtuu edistystä. Haluaisin antaa myös kiitosta istuvalle hallitukselle, koska voi vain kuvitella kuinka vaativaa työ on, ja uskon heidän tekevän parhaansa.

Jännitteitä on nykyään enemmän, koska koko ajan on olemassa uhka, että rahat vähenevät. Toisaalta siihen puheeseen ei aina auttaisi mennä mukaan, eikä sitä pidä ottaa itsestään selvänä totuutena. Pitää voimakkaammin miettiä keinoja, joilla rahojen väheneminen estetään.

Ilmeisesti Taiken kautta on tulossa yhä lisää muutoksia. Loppukeväästä tehtiin uusi toimikuntajako ja  muodostettiin mm. visuaalisten taiteiden “supertoimikunta”, johon myös valokuvataidetoimikunta liitettiin. Valokuvataiteilijoiden kannalta kehitys ei vaikuta hyvältä, sillä suuressa yksikössä vertaisarviointi on vaikeaa. Apurahojen käsittely vaatii hyvää tietämystä eri taiteenaloista, jotta vertaisarvioinnin periaatteet toteutuvat. Pelkään, että jättitoimikunnat eivät pysty ajamaan minkään taiteenalan etuja.

Ministeri Pia Viitasen puhe oli positiivinen. Hän oli hyvin innostunut, ja uskon, että hänen kauttaan voimme saada meille tärkeitä asioita edistettyä.

Ruotsin MU-sopimus on mielenkiintoinen. Olen pitänyt Ruotsissa näyttelyn, ja olen saanut palkkion. Ihmettelen, miksemme ole puhuneet sopimuksesta jo aiemmin. Uskon, että sopimus on mahdollinen Suomessakin. Se oikaisisi vääristymän tilanteessa, jossa artisti aina maksaa kaiken.”

 

Puheenjohtaja

Suomen Taidegraafikoita edustava kuvataiteilija Anne Tamminen on toiminut pitkään Suomen Taiteilijaseuran edustajistossa ja puheenjohtajana vuodesta 2013. Tällä kertaa hänet valittiin puheenjohtajaksi äänestyksen jälkeen.

”Osasin odottaa, että keskustelu on kiivasta, kuten yleensäkin. Toki tiesin, että yksi hallituksen jäsenistä on eroamassa. Arvelin, että sen myötä nousevat esiin ristiriidat etujen ajamisessa.

Odotin, että aamupäivän seminaarissa olisi noussut enemmän esiin, mitä asioita halutaan ajaa, mutta keskustelu jäi hieman ylimalkaiseksi. Konkreettisia ehdotuksia tuli joitain, ristiriitoja ei tullut esiin. Paineet alkoivat kasaantua kokouksen loppua kohden.

Keskustelun kiivaus vaihtelee kokouksesta toiseen. Aikoinaan oli hyvinkin kovaäänistä ja kiihtynyttä keskustelua, mutta välillä ollaan oltu rauhallisesti. Nyt oli paljon erilaisia paineita, jotka purkautuivat.

Monet kysymyksistä olivat liian suuria, jotta ne voisi ja ehtisi käsitellä yhdessä kokouksessa. Hallituksen sisäiseen dynamiikkaan liittyviä kysymyksiä on mahdotonta alkaa edes käsitellä näin isolla joukkueella. Aamupäivän keskustelutilaisuus oli hyvä avaus siihen suuntaan, että kuunnellaan enemmän jäsenistön kommentteja. Toisaalta, on helpompi ehdottaa parannuksia kuin toteuttaa niitä. Siksi pyysin toiminnanjohtaja Petra Havua alustamaan seminaarissa, millaisten tahojen kanssa seura työskentelee. Asiat eivät ole pelkästään meidän taiteilijoiden itse päätettävissä, vaan vastassa ovat paljon meitä suuremmat voimat.

Luulen, ettei kaikilla taiteilijoilla ole tarkkaa käsitystä siitä, mitä edunvalvonta vaatii. Monet kaipaavat nopeita ratkaisuja ja tuloksia. Ikävä realiteetti on, että harvoin asiat ratkeavat nopeasti. Jos niin hyvin käy, se on monen onnekkaan sattuman summa. Olen seurannut edunvalvontaa pitkään, ja huomannut, ettei se ainakaan helpommaksi ole mennyt. Koko ajan tulee lisää paineita. Joskus ajattelin, että tulevaisuudessa kaikki ongelmat on saatu ratkaistua, mutta nyt asenteeni on kyynisempi. Uusia haasteita tulee jatkuvasti lisää. Silti ja siksi tavoitteita täytyy olla.

Nyt kun minut valittiin puheenjohtajaksi tälle vuodelle, toivon olevani linkki edustajiston ja hallituksen välillä. Kanavia tiedon välittämiseen voisi olla enemmänkin. Olisi hyvä olla selkeä, helposti lähestyttävä kanava, jota pitkin voisi välittää hyviä ideoita. Kaikki eivät kuitenkaan voi soitella toiminnanjohtajalle ja puheenjohtajalle, sillä kahden ihmisen aika ei sellaiseen riitä.

Sen olen oppinut, että puheenjohtajan täytyy olla valmis yllätyksien varalle. Niitä tulee aina. Minulla on kuitenkin luottamus intuitioon ja hetkessä olemiseen. Lankoja täytyy vetää nopeasti yhteen, ja olla läsnä koko ajan. Välillä on sellainen olo kuin olisi puun ja kuoren välissä. Haluan, että hallitus ymmärtää edustajistoa ja päinvastoin. Rajapinnalla oleminen on iso haaste.

Nyt kuuntelin kaikkien mielipiteitä. Edustajiston puheenjohtajana on velvollisuuteni antaa edustajiston äänen kuulua, vaikka aikataulu olisikin kireä. Edustajat antavat omaa aikaansa ja kokevat, että haluavat vaikuttaa. Sitä täytyy kunnioittaa.”