Pyynikin Trikoon taiteilijakeskittymä voi kadota

17.5.2018Kirjoittaja: Pasi SalonenValokuvaaja: Pasi Salonen
Kuvataiteilija Marja Jalonen aikoo työskennellä mahdollisimman pitkään vanhassa työhuoneessaan.

Vanha tamperelainen tehdaskiinteistö muuntuu asunnoiksi, mutta osa taiteilijoista suunnittelee vielä ratkaisua, joilla työhuonekäyttökin voisi jatkua.

Pyynikin Trikoon vanhat punatiiliset rakennukset seisovat Pyhäjärven rannassa. Astelen kevätauringosta hämärien pitkien käytävien kautta taiteilijoiden avoimiin työtiloihin. Työtilat ovat avoinna, koska meneillään on Pirkanmaan Taidesuunnistus. Tapahtuma sai alkunsa juuri Pyynikin trikoolta vuonna 2004.

Mihin osa taiteilijoista on kadonnut ja miksi?

Tapahtumakalenteri kertoo täällä olevan vähän toistakymmentä rastia. Se on selvästi vähemmän kuin edellisinä vuosina. Mihin osa taiteilijoista on kadonnut ja miksi?

Pyynikin Trikoon kiinteistöjen omistaja vaihtui maaliskuussa 2018. Vakuutusyhtiö Varma myi kiinteistöt sijoitusyhtiö Aberdeen Standard Investmentsille. Ensimmäiset Pyynikin Trikoon asunnoiksi muutetut tilat valmistuvat suunnitelmien mukaan vuonna 2020.

Kiinteistökaupat merkitsivät vuosikymmeniä jatkuneen vaiheilun loppua. Nyt tiloissa työskentelevät taiteilijat tietävät, että iso muutos on edessä parin vuoden sisällä. Lähdin selvittämään, miten he suhtautuvat tilanteeseen.

 

Osa Pyynikin trikoon käytävätiloista on suljettu ilmasta ja pinnoilta havaitun asbestin vuoksi.

Epävarmuus vaikuttaa

Jo ennen tämän vuoden kiinteistökauppoja trikoolaisten sydämet pysäytti viime kesän 2017 tieto käytävätilojen ilmasta löytyneestä asbestista. Pelkona oli samalta aikakaudelta olevan Tampereen Onkiniemen vanhan sukkatehtaan kohtalo. Onkiniemi asetettiin osittaiseen käyttökieltoon keväällä 2017. Pyynikillä ongelmat osoittautuivat kuitenkin pienemmiksi ja tilojen käyttö sai jatkua.

Asbestiuutisista kului vain puolisen vuotta kiinteistökauppoihin.

Työhuoneita kiertäessä käy ilmi, että taiteilijat suhtautuvat hyvin eri tavoin vuoden sisällä tapahtuneeseen pyöritykseen. Tilanne on erityisen kriittinen heille, joille Pyynikin työhuone on ollut pitkään ainut paikka tehdä taiteellista työtä ja joilla tila toimii myös teosten varastona.

Kuvataiteilija Marja Jalonen esittelee työhuoneensa ulkopuolisella käytävällä suurikokoisia öljyväritöitään. Varhaisimmat niistä ovat 1980-luvulta. Hänelle viimeaikaiset uutiset ovat olleet selvästi järkytys.

Saan olla täällä vielä vuoden. On aivan kauhea tunne, ja täällä on ollut paniikissa yksi sun toinen. Kun tietää, että täältä täytyy lähteä, niin se ei voi olla vaikuttamatta työn tekemiseen. Olen miettinyt, että alanko sitten tehdä akvarelleja pienessä kodissani.”

Olen miettinyt, että alanko sitten tehdä akvarelleja pienessä kodissani.

Lähtö ei tullutkaan rysäyksessä

Liiketoiminnallisesti kannattamattoman alhaisilla neliövuokrilla on hintansa. Trikoolla pitkään työskennelleet kertovat, että väliaikaisuus ja epävarmuus ovat olleet pysyviä asiantiloja.

Täällä on oltu 20 vuotta toistaiseksi. Varmalla ei ollut minkäänlaista visiota”, toteaa eräs taiteilija.

Tässä mielessä tilanne on paradoksaalisesti jopa parantunut. Nyt ainakin tiedetään, mitä tapahtuu.

Monet taiteilijat ovat tottuneet elämään päivän kerrallaan, kiitollisina ja vähin vaatimuksin. Uuden omistajan Aberdeenin viestintä ja palveluasenne on tuonut arkeen uutta säpinää. Monet taiteilijoista tuntevat, että heidän tarpeitaan on kuunneltu.

Aberdeen on rakennuttanut viimeiseksi saneerattavaan siipeen yksilöllisiin tarpeisiin räätälöityjä siirtotiloja. Ne antavat vuokralaisille vähintään kaksi vuotta lisäaikaa Pyynikillä.

 

Uusia suunnitelmia

Kolmen taiteilijan Artemano-kollektiivin kunnostettu siirtotila uusine väliseinineen valmistui juuri ennen huhtikuun lopun Taidesuunnistus-viikonloppua.

Pyynikkiä ja Onkiniemeä vastaavia halpojen neliöiden suuria keskittymiä ei ole Tampereella näköpiirissä, ja kaupunki on ilmeisen haluton hämmentämään enempää vanhojen kiinteistöjen asbestisoppaa. Paikallisista yhteisöistä Tampereen taiteilijaseuralla on tällä hetkellä kolme residenssikohdetta, jotka ovat luonnollisesti täynnä. Uudenlaisille ratkaisuille olisi tilausta.

Kaupunki on ilmeisen haluton hämmentämään enempää vanhojen kiinteistöjen asbestisoppaa.

Noin 20 Trikoon nykyistä vuokralaista on alkanut selvittää, voisiko taiteellinen työskentely jatkua myös Pyynikin korttelin tulevissa tiloissa. Esimerkiksi asunto-osakeyhtiöpohjaisella järjestelyllä riittävä määrä sitoutuneita vuokralaisia voisi päästä parhaassa tapauksessa jatkamaan töitään Pyynikillä entistä ehommissa tiloissa.

Kuvataitelija Tuomo Rosenlund kertoo, että mukana visioimassa on nimekkäitä taiteilijoita, joilla on hyvät yhteydet muun muassa Tampereen taiteilijaseuraan. Yhteinen tahtotila on lisätä työtilojen saatavuutta.

Pyynikin Trikoolla on vahva ja valmis brändi, jonka luulisi kiinnostavan paikallisia taiteen toimijoita. Taidegraafikko Sauli Iso-Lähteenmäki ilmaisee asian yksinkertaisesti: ”Tämä on maailman paras paikka”.

 Juttua korjattu 22.5.2018: Onkiniemen vanhan tehdaskiinteistön kaikki tilat eivät ole käyttökiellossa kuten jutussa aiemmin kerrottiin, vaan käyttökielto koskee vain osaa rakennuksesta.