Taidetta turuille ja toreille

Prosenttihankkeet myötätuulessa

Prosenttiperiaate näyttää vihdoinkin lyöneen lävitse. Ympäri maata on meneillään entistä enemmän prosenttihankkeita, eikä vain yksittäisissä rakennuksissa, vaan jopa kokonaisissa kaupunginosissa.

Kahden viimeisen vuoden aikana on otettu suuria edistysaskelia käytännön leviämisessä. Johtuuko tämä siitä, että prosenttitaide on hallitusohjelmassa? Paavo Arhinmäen kulttuuriministerikautena asetettiin työryhmä, joka sai tehtäväkseen laatia toimenpideohjelman. Arhinmäen seuraaja ministeri Pia Viitanen on vakuuttanut jatkavansa hallitusohjelman linjalla. Valtiohan on noudattanut käytäntöä rakennushankkeissaan jo 60-luvulta alkaen, mutta nyt halutaan muutkin mukaan.

Kunnat mukana vaihtelevasti

Suomen kaupunkiliitto suositteli kunnille prosenttiperiaatetta 1981. Silti käytäntö ei ole vielä kovin yleinen kunnissa joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Helsinki, Oulu, Salo ja Turku ovat edelläkävijöitä. Tilastoa siitä, kuinka monessa kunnassa prosenttiperiaatteesta on tehty päätös, ei ole toistaiseksi saatavilla. Tällaisen tekeminen ei olisi varmaankaan ylivoimainen työ, ja auttaisi prosenttiperiaatteen edistämistä? Ehdotan, että Ympäristötaiteen säätiö ja/tai taiteilijajärjestöt laittavat tilaston pikaisesti tekoon.

Tuntuu myös, että rakennusalalla on vihdoinkin ruvettu tajuamaan, että taiteilijoista voi olla jopa hyötyä eikä kiusaa rakennustyömailla. Yksi syy tähän voi olla myös tekninen uudistus, graafinen betoni. Olen joskus ollut huolissani, miltä ympäristömme näyttää, jos taiteilijat eivät ota haltuunsa graafisen betonin mahdollisuuksia. Insinöörien ja arkkitehtien tietokoneornamentit herättävät pelonsekaisia tunteita. Ikävä sanoa, mutten ole tähän mennessä nähnyt yhtään kovin onnistunutta seinää graafisesta betonista. Taiteilijoilla ja muotoilijoilla voisi olla tässä paljon annettavaa.

Rakennuksissa, joiden julkisivuissa on käytetty graafista betonia, on joskus turvauduttu taiteilijoiden kuten taidegraafikko Aimo Katajamäen apuun. Katajamäki on tehnyt paljon yhteistyötä arkkitehtitoimisto JKMM:n ja erityisesti Asmo Jaaksin kanssa esimerkiksi Seinäjoen kirjastossa. Hänen apuaan on käytetty myös häivyttämään ikäviä teknisiä rakennelmia.

Tällaisesta on muuten vanhempikin esimerkki: aikanaan Wärtsilä pyysi taidemaalari Jorma Hautalalta värisuunnitelman, jolla massiivinen halli saataisiin näyttämään pienemmältä. Tämä sininen halli on vieläkin paikallaan telakalla Helsingissä.

Betoniteollisuus aktiivisena

Betonin ja taiteen yhdistämisen uranuurtaja on kuvanveistäjä Pertti Kukkonen, joka on tehnyt pitkään yhteistyötä sekä VTT:n että betoniteollisuuden kanssa. Kukkosen viimeinen teos on Joensuun Penttilänrannassa, suoraan betoniin valettu metsikkö. Toinen esimerkki on Kukkosen hieno, minimalistinen seinä Vantaan Pyhän Laurin siunauskappelissa.

Penttilänrannassa muuten taide on merkitty tontin luovutusehtoihin, mikä on ollut kekseliäs tapa saada taidehankkeet mukaan heti alusta pitäen rakennushankkeisiin. Penttilänrantaan on tilattu lisäksi teoksia Anssi Kasitonnilta, Johanna Turuselta ja Pekka Paikkarilta. Taidehankkeita on siellä koordinoinut läänintaiteilija Hannu Aaltonen.

Elokuussa Ornamo ja Betoniteollisuus järjestivät Inkoossa viikon kurssin suomalaisille ja saksalaisille muotoilijoille, taiteilijoille ja arkkitehdeille tavoitteena kehitellä betonin käyttöä ympäristötaiteessa ja –muotoilussa.

Leinelän ja Vuoreksen kaupunginosat

Vantaan Leinelässä puolestaan on tehty taidekaava, jonka on suunnitellut taiteilija Vesa-Pekka Rannikko yhdessä Vantaan taidemuseon kanssa. Vaikka kaupunginosan toteutus on kompuroinut ja viivästynyt yleisen taloustilanteen takia, taideteokset sinne tulevat joka tapauksessa, ”koska ovat kaavassa”, vakuuttaa Vesa-Pekka Rannikko. Hänen oma teoksensa on jo toteutettuna yhdessä Leinelän liikenneympyröistä. Rakentajayhteenliittymä on puolestaan palkannut Markku Pääkkösen tekemään värisuunnitelmia. Pääkkösen taideportti on jo valmistunut.

Vuoreksen uusi kaupunginosa Tampereella Hervannan vieressä on todella laaja hanke. Jo kymmenkunta teosta on toteutettu ja lisää on tulossa 16. Myös Porvoon Länsirantaan on juuri saatu taideohjelma.

Taide ja muotoilu vihdoinkin asuntomessuilla

Jyväskylän asuntomessualueella  on ollut joitakin taide- että muotoiluhankkeita. Pekka Jylhän Puutarhurin taivas valmistui heinäkuussa kutsukilpailun perusteella. Jyväskylän Äijälänrannassa kuten muissakin kaupunginosahankkeissa on ollut mukana myös muotoilijoita kuten Jonas Hakaniemi.

Pekka Paikkarilla on kokemusta jo Kampin metroasemasta, Arabianrannasta, Penttilänrannasta sekä Leinelästä. Kuvataiteen ja muotoilun rajat häipyvät ympäristötaiteessa. Tavoitteet ovat yhteiset: ympäristön parantaminen.

RT-kortti taidehankkeiden tekemisestä

Merkittävä askel on, että prosenttiperiaatteen edistämisessä on kesällä valmistunut ns. RT-kortti, yksityiskohtaiset ohjeet siitä, miten taidehankkeita käytännössä toteutetaan rakennusprojekteissa. Tämän jälkeen ei ainakaan voida vedota siihen, ettei tiedettäisi, mitä ja miten pitää saada aikaan taidehankkeita. Rakennustietosäätiön RT-kortisto on eräänlainen rakennusalan raamattu, jota urakoitsijat, insinöörit, arkkitehdit ja rakentajat seuraavat jokaisessa rakennusprojektissa. Prosenttiperiaatteen RT-kortti saatiin vihdoinkin työn alle Ympäristötaidesäätiön aloitteesta, kertoo kortin valmistelusta vastannut arkkitehti Seppo Niiranen Rakennustieto Oy:stä. Hän uskoo, että kortti edistää ja helpottaa taidehankkeita jatkossa.

Arabianrannan taidehankkeita vetänyt arkkitehti, taiteen tohtori Tuula Isohanni kertoikin viime syksyn Rakennusfoorumissa, että ensiksi olivat ennakkoluuloisia arkkitehdit. Pelot kuitenkin rapisivat pois, kun nähtiin asukkaiden innostus ja tyytyväisyys taiteen ja muotoilun läsnäoloon Arabianrannassa. Rakentajapuolella puolestaan pelättiin, etteivät asunnot mene kaupaksi, jos ostajat eivät pidä taideteoksista. Tämäkin pelko osoittautui turhaksi.

Prosenttiperiaate on mielletty usein vain kuntien ja valtion käytännöksi. Mutta yhtä hyvin sellaisesta voidaan päättää myös muissa yhteisöissä kuten seurakunnissa tai tie- ja siltarakentamisessa sekä liikennevälineissä ja asemilla. Taide kirkoissa on itsestäänselvyys, vuosisatainen traditio, jota ylläpidetään edelleen. Länsimetron asemille tulee taidetta, mutta vielä ei tiedetä, tuleeko joka asemalle. Pitäisi tulla, jo hallitusohjelmankin mukaan.

Taide piristää sairaita

Sairaalat ovat käyttäneet rahaa taiteen hankkimiseen pitkään, mutta systemaattisempaa toimintaa, prosenttiperiaatteeseen nojautuen, on Helsingin lisäksi Turussa ja Tampereella. Vaikuttaa siltä, että myös terveydenhoitohenkilökunta on saatu vihdoinkin vakuuttuneeksi taiteen parantavasta vaikutuksesta. Jokainen joskus sairastanut voi kertoa, että huomion kiinnittyminen edes hetkeksi taideteoksiin sairaaloiden kliinisessä ja teknokraattisessa ympäristössä voi piristää mieltä.

Meilahden sairaalan valtava liikenneaukio suorastaan huutaa jotain taideteosta, ja sellainen on tiettävästi tulossakin. Ortonin sairaala gallerioineen ja kokoelmineen on ollut uranuurtaja, ja taidehankkeet ovat lähteneet siellä liikkeelle asiasta innostuneiden johtavien ylilääkärien taideinnostuksesta. Seppo Seitsalo ja Ilkka Taipale ovat tehneet valtavan työpanoksen lääkärikunnan taidevalistuksen hyväksi. Taiteilijoilla ja muotoilijoilla olisi paljon annettavaa sairaaloiden ja terveyskeskusten sisätiloissa, myös jo valmistuneiden, ankeiden, teknisiltä näyttävien käytävien ja potilashuoneiden elävöittämisessä.

Mikähän päivittäistavarakauppaketju älyäisi ensimmäisenä ottaa taiteen ohjelmistoonsa? Helsingin Sokoksen näyteikkunoissa on ollut mukavia taidenäyttelyitä ja myös Stockmannin tavaratalossa Helsingissä on ollut joitakin taidehankkeita. Näkisin mielelläni taiteilijoiden tai muotoilijoiden umpeen muuraamia päivittäistavarakauppojen ikkunarivejä kuin nykyisiä.

Yleisiä kilpailuja lisää

Itse pitäisin tärkeänä, että suurissa taidehankkeissa järjestetään myös yleisiä taidekilpailuja, jolloin on mahdollista saada myös yllättäviä tuloksia ja innovaatioita. Yleiset kilpailut antaisivat mahdollisuuden myös taiteilijoille, joilla ei vielä ennestään ole näyttöä suoriin tilauksiin tai kutsukilpailuihin asti. Yleinen kilpailu ei ole niin kallis ja työläs hyötyyn nähden kuin yleensä uskotellaan.

Kulttuuriväki puhuu sujuvasti prosenttiperiaatteesta, mutta kysehän on yksinkertaisesti siitä, että taidetta tarvitaan ihmisten keskelle, siellä missä he asuvat ja liikkuvat. Prosenttiperiaate tai prosenttitaide tarkoittaa 1-2 prosentin varaamista rakennuskustannuksista taidehankkeisiin, mutta se saattaa olla liiaksi sisäpiiritermi. Mielestäni olisi parempi puhua suurelle yleisölle ympäristötaiteesta ja sen viihtyisyyttä ja hyvinvointia lisäävästä vaikutuksesta rakennetussa ympäristössä. Prosenttiperiaate on väline tämän toteuttamiseen ja edistämiseen.

Paula Holmila

Paula Holmila on vapaa toimittaja, joka on erikoistunut arkkitehtuuriin ja taiteeseen.