Uudistunut taidehalli teki Seinäjoesta kuvataidekaupungin
Viime vuonna uudistunut Seinäjoen taidehalli on nykytaidekeskus, joka palvelee niin taiteilijoita, kaupunkilaisia kuin taiteen asiantuntijuutta tarvitsevia tahoja. Monipuolinen näyttely- ja välittäjätoiminta on vahvistanut myös kaupungin kulttuuriprofiilia. Toiminnan ytimessä on taiteilijoiden työskentelyn tukeminen.
Viime vuoden maaliskuussa uusissa tiloissa avautuneen Seinäjoen taidehallin ensimmäisestä vuodesta tuli erilainen, kun mihin oli valmistauduttu. Ensimmäinen näyttely Kalevan Navetassa ehti olla auki vain viikon ennen kuin koronarajoitukset sulkivat talon. Taidehallilla ollaan alkutaipaleesta innoissaan sen poikkeuksellisuudesta huolimatta.
”Vastaanotto on ollut todella innostunut. On ollut upeaa, miten uusien tilojen myötä Seinäjoen visuaalisen taiteen tarjonnassa on päästy pois pitkästä jumitilasta. Vuosi on näyttänyt, mitä se voi olla, kun puitteet ovat kunnossa niin yleisölle kuin alan ammattilaisille”, näyttelykoordinaattori Elina Teitti sanoo.
Kunnollista nykytaiteen näyttelytilaa oli kaivattu Seinäjoelle vuosia, ja uusiin tiloihin siirryttäessä myös toimintakonseptia uudistettiin perinpohjaisesti. Jo etukäteen Taidehalli määritteli haluavansa identifioitua muissa Pohjoismaissa yleisiin konsthalleihin, keskisuuriin nykytaiteen keskuksiin, jotka ovat tärkeitä alueidensa taiteelliselle elinvoimalle. Suomessa toimintamuoto on ollut harvinaisempi vahvan taidemuseoverkoston vuoksi.
Seinäjoen taidehalli ei ylläpidä omaa taidekokoelmaa, mutta sen näyttelyohjelmiston ja muiden asiantuntijapalveluiden laajuus vastaa enemmän taidemuseota kuin galleriaa. Taidehalli kuitenkin vastaa Seinäjoen kaupungin taidekokoelmasta, joka on sijoitettu kaupungin virastoihin ja julkisiin tiloihin, sekä kaupungin julkisen taiteen projekteista. Taiteilijoiden työskentelyn monipuolinen tukeminen on tärkeä osa toimintaa.
”Ohjelmaa ja resursseja räätälöidessä uusiksi mietimme, miten voisimme olla entistä paremmin myös taiteilijoiden tukena. Sen myötä olemme päätyneet monipuoliseen välittäjärooliin”, taidetuottaja Pii Anttila kertoo.
Kuratoidun näyttelyohjelmiston lisäksi Taidehalli tuottaa erillistä Taidehalli välittää -kokonaisuutta, johon taiteilijat voivat hakea mukaan. Taiteilijat voivat myös kysyä neuvoa ammatinharjoittamisesta alueella, kuten kontakteista ja työmahdollisuuksista. Taidehallin aulassa sijaitsee nykyään Seinäjoen taiteilijaseuran taidelainaamo, jonka ylläpito on samalla kaupungin yhteisötukea seuralle. Uusi sijainti on piristänyt myös taidelainaamon toimintaa merkittävästi.
Ohjelmaa ja resursseja räätälöidessä uusiksi mietimme, miten voisimme olla entistä paremmin myös taiteilijoiden tukena.
Näyttelyhankkeissa opetus- ja kulttuuriministeriön näyttelypalkkioavustus on mahdollistanut Taidehallille näyttelypalkkioiden maksamisen taiteilijoille viimeisen kolmen vuoden aikana. Haaste sen sijaan on, että kaupungin ylläpitämä taidehalli ei ole yhdistys, mutta ei kuulu myöskään taidemuseoiden valtionosuusjärjestelmään, eikä saa valtion rahoitusta perustoimintaansa.
”Näyttelypalkkiomallin vakinaistuminen pysyväksi järjestelmäksi olisi toiminnallemme todella merkittävä asia. Meille on tärkeää, että taiteilijat saavat aina korvauksen työstään”, Elina Teitti sanoo.
Kesäkuvataiteilija tekee taidettaan kaupungin palveluksessa
Keskeinen osa taiteilijoiden kanssa tehtävää yhteistyötä on kesäkuvataiteilijan toimenkuva. Seinäjoen kaupunki on vuodesta 2017 lähtien palkannut ammattitaiteilijan työskentelemään kesän ajaksi osana kaupungin kulttuuripalveluita. Kahden kuukauden ajan taiteilija tekee omaa taiteellista työtään, joka näkyy projektin aikana kaupunkilaisille näyttelyn tai tapahtumien muodossa. Taidehalli tarjoaa työyhteisön lisäksi taiteilijalle tuotannollista tukea.
”Kesäkuvataiteilijan projekti on aina valitun taiteilijan itsensä näköinen. Haluamme mahdollistaa taiteilijalle nimenomaan vapaan taiteellisen työn tekemisen, luoden sille otolliset puitteet ja yleisön”, Elina Teitti kuvailee.
Kuvataiteilija Sofi Häkkinen työskenteli Seinäjoen kesäkuvataiteilijana Kalevan Navetassa viime kesänä. Hänen mielestään kuukausipalkkainen projektityö täydensi hyvin kuvataiteilijan yleensä itsenäistä työskentelyä.
”Oli hienoa kokeilla työskentelytapaa, jossa en mene yksin työhuoneelle, vaan ympärillä on työyhteisö ja yleisö, jonka kanssa olen vuorovaikutuksessa. Erityisesti projektiluontoisena tehtävänä se toimi hyvin, koska toki taiteilijan työ vaatii myös itsenäisyyttä”, Häkkinen luonnehtii.
Kuvanveiston, liikkuvan kuvan, monitaiteen ja kokeellisten esitysten parissa työskentelevän Häkkisen projekti Serendipity – Onnekas sattuma osallisti Taidehallin kävijöitä. Hän teki taideteoksia mistä tahansa yleisön ehdottamasta ajatuksesta, muistosta tai tarinasta, tai tuomasta materiaalista. Katsojat saivat seurata prosessia paikan päällä ja sosiaalisessa mediassa. Ideoita tuli jopa korona-aikana niin paljon, että niiden vastaanottoaikaa piti lopulta lyhentää.
Työskentely palkattuna taiteilijana kulttuuriorganisaatiossa myös muutti omaa taiteen tekemisen tapaa ja vei sitä eteenpäin.
”Yksikin tyyppi tuli neljä kertaa katsomaan, että mitä sillä hetkellä teen. Projektin suola oli juuri se, että työskentelyä seurasi ulkopuolisia vieraita. On aina kiinnostavaa, kun oma taiteellinen kupla vähän puhkeaa.”
Häkkisen mielestä olisi hyvä, että apurahojen lisäksi taiteilijoille olisi enemmän tarjolla erilaisia projektimaisia toimeksiantoja. Hän uskoo, että esimerkiksi kesäkuvataiteilijamalli toimisi hyvin muuallakin.
”Työskentely palkattuna taiteilijana kulttuuriorganisaatiossa myös muutti omaa taiteen tekemisen tapaa ja vei sitä eteenpäin. Toki taustalla täytyy olla sellainen organisaatio, joka ymmärtää taiteilijuuden päälle: että se on herkkää työtä eikä sitä saa pakottaa muottiin.”
Myös taidehallilaiset suosittelevat, että kunnat lähtisivät rekrytoimaan taiteilijoita erilaisten mallien kautta. Kesäkuvataiteilija-konseptinkin saa mielellään varastaa muihinkin kuntiin.
”Olemme ylpeitä, että meillä on Seinäjoella vakiintunut malli, joka on itsestäänselvä osa toimintaa. Toki se edellyttää jonkun välittäjäorganisaation tuottajaksi, mutta tässä olisi valmis konsepti muillekin”, Pii Anttila toteaa.
Kulttuuria kaupunkilaisille ja palveluita taiteilijoille
Vaikka Seinäjoen taidehalli sijaitsee yksityisen tahon omistamassa ja saneeraamassa rakennuksessa, vuosien mittainen uudistumistyö on vaatinut investointeja ja tukea myös kaupungilta. Taidehallilaisten mielestä tämä kertoo siitä, että kaupunki näkee taiteen ja kulttuurin arvon ja myönteiset vaikutukset alueelle.
”Meillä ei varmasti olisi Kalevan Navettaa, jos ei olisi kaupungin tahtotilaa kulttuurin ja taiteen tukemiseen”, Elina Teitti sanoo.
Taidehallin visiona on ollut synnyttää valtakunnallisesti kiinnostava ja Seinäjoen kulttuuriprofiilia uudistava poikkitaiteellinen ja matalan kynnyksen kulttuurikeskus, joka tuo kaupunkilaisten ja matkailijoiden ulottuville erityisesti visuaalista taidetta. Sijainti maaseudun ja kaupungin rajapinnassa on koettu voimavaraksi ja sitä on hyödynnetty myös toiminnan konseptoinnissa.
”Päättäjät ymmärtävät, että Seinäjoen kokoisessa kaupungissa ja maakuntakeskuksessa pitää olla kattavat kulttuuripalvelut. Taiteen saavutettavuus on meille tärkeä arvo, sillä kulttuuripalveluita tuotetaan kaikille kuntalaisille”, Teitti jatkaa.
Taiteen saavutettavuus on meille tärkeä arvo, sillä kulttuuripalveluita tuotetaan kaikille kuntalaisille.
Yleisö on myös löytänyt uusiin tiloihin. Seinäjoen keskustan tuntumassa sijaitsevassa Kalevan Navetassa on rajoituksista huolimatta vieraillut yli 10 000 kävijää. Näyttelyiden ja niiden oheisohjelmiston lisäksi yleisöä houkuttelevat ravintola, kokouspalvelut sekä tapahtumat. Myös alueen isojen tapahtumien kanssa halutaan tehdä yhteistyötä kuvataiteen osalta.
”Kävijäkuntamme on ehdottomasti monipuolistunut viime vuoden aikana. Seinäjoella ei ole aikaisemmin ollut vastaavaa kulttuurikeskusta. Aluksi kuulimme vähän ihmetteleviä kommentteja, että ollaanko nyt varmasti Seinäjoella”, Pii Anttila kertoo.
Taidehallin henkilökunta kokee myös roolinsa taiteilijoiden työtilaisuuksien välittämisessä tärkeäksi. Kuvataiteilijoita kaupungissa toimii noin 40. Esimerkiksi yritykset, yhdistykset ja myös kaupunkitoimijat kyselevät, mistä löytää taiteilija erilaisiin hankkeisiin.
”Meille se kertoo, että olemme onnistuneet kommunikoimaan tehtävästämme oikein. Myös esimerkiksi monialainen yhteistyö julkisen taiteen hankkeissa on merkki siitä, että taiteen ja taiteen asiantuntijoiden arvo on pantu merkille”, Teitti sanoo.
Taiteilija Sofi Häkkisen mielestä kuvataiteilijoille ja muille alan ammattilaisille tulisi olla enemmän Seinäjoen taidehallin kaltaisia alueellisia tukiverkostoja, joihin osata ottaa yhteyttä.
”Jos taiteilija tarvitsee yhteistyökumppaneita tai tietoa paikallistoimijoista, niin sellaisen neuvonnan tarjoaminen on todella arvokasta. Sen ei aina tarvitse olla rahallista tukea taiteilijalle, vaan se voi esimerkiksi olla tiedon ja verkostojen välittämistä.”