Uusi selvitys paljastaa kuvataiteen rahoituskuopan

1.4.2015Kirjoittaja: Miisa Pulkkinen

Neljä miljoonaa euroa. Se on hintalappu sille, että kuvataide kirisi ylös rahoituskuopasta lähemmäksi muita taiteenaloja. Tieto paljastuu selvityksestä, jossa kuvataiteilija Hannele Romppanen ja Kaakon taiteen taidejohtaja Anna Vilkuna ovat selvittäneet kaikki opetus- ja kulttuuriministeriön vuonna 2012 myöntämät tuet. Taiteilija-lehti perehtyi jo ennakkoon selvitykseen, jonka julkaisee Suomen Taiteilijaseura. Taiteilija tahtoo elää työllään – Kuvataiteen asemasta valtion rahoituksessa ilmestyy 8.4.2015.

Hannele Romppasen ja Anna Vilkunan selvitys paljastaa, kuinka taiteen tuet jakautuvat.  Kuvataide on samalla tasolla kuin tanssitaide, mutta kuvataiteilijoita on noin 3 000 ja tanssitaiteilijoita tuhatkunta. Grafiikka Heikki Rönkkö.
Hannele Romppasen ja Anna Vilkunan selvitys paljastaa, kuinka taiteen tuet jakautuvat. Kuvataiteen (pl valokuva- ja mediataide) ja tanssitaiteen rahoitukset ovat samalla tasolla, mutta kuvataiteilijoita on huomattavasti enemmän. Grafiikka Heikki Rönkkö.

Anna Vilkuna heräsi kuusi vuotta sitten ihmettelemään, miksei eri taiteenalojen saamista tuista ole tehty kattavaa selvitystä. Tekeillä oli tuolloin visuaalisten alojen taidepoliittinen ohjelma Päin näköä!, ja Vilkuna edusti työryhmässä valtion valokuvataidetoimikuntaa. Silloin syntyi taidepoliittinen ohjelma, joka kokosi visuaaliset taiteet yhteen. Vielä ei kuitenkaan löytynyt kattavia vastauksia siihen, kuinka paljon kuvataidetta tuetaan ja miten kuvataide pärjää vertailussa muiden taiteenalojen kanssa.

Keväällä 2013 Anna Vilkuna aloitti taidejohtajana Kaakon taiteessa, joka on Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson visuaalisten taiteiden ammattilaisten verkosto. Aika oli kypsä eri taiteenalojen rahoituksen perkaamiseen, ja mukaan selvitystyötä tekemään lähti silloinen MUU ry:n puheenjohtaja ja Suomen Taiteilijaseuran hallituksen jäsen Hannele Romppanen. Aineistokseen työpari sai opetus- ja kulttuuriministeriöltä kaikki vuoden 2012 myönnöt. Aluksi mukana olivat vain veikkausvoittovarat mutta kokonaiskuvan piirtäminen vaati myös budjettivarojen laskemista.

”Mukana ovat kaikki rivit, ja niiltä selviää, minne raha on mennyt. Taiteen edistämiskeskuksesta, silloisesta Taiteen keskustoimikunnasta, käytiin läpi myös se, miten ministeriön myöntämät rahat jaettiin edelleen. Muuten olisi jäänyt iso osa tuista näkemättä”, Vilkuna kertoo.

Opetus- ja kulttuuriministeriön jakamiin kymmeniin miljooniin euroihin sisältyi valtavasti tietoa. Oli päätettävä, mihin kuvataidetta verrattaisiin ja miten se määriteltäisiin. Valokuvataide ja mediataide rajautuivat tarkastelun ulkopuolelle, sillä ne olisivat monimutkaistaneet selvitystä entisestään.

Lopputulos on kuvataiteen kannalta karu.

Lopputulos on kuvataiteen kannalta karu. Näyttämötaiteen parissa työskentelee 3100 ihmistä, suunnilleen yhtä paljon kuin kuvataiteilijoita on. Näyttämötaidetta tuettiin vuonna 2012 yhteensä 66,6 miljoonalla eurolla. Kuvataide sai tukea 8,4 miljoonaa euroa. Näyttämötaiteen tuki oli siis huimat 58 miljoonaa euroa suurempi kuin kuvataiteen. Eikä näyttämötaiteen tukiin ole selvityksessä laskettu mukaan edes Kansallisoopperan tai Kansallisteatterin saamia tukia. Kuvataidetta tuettiin yhtä paljon kuin tanssitaidetta, jonka tuki oli 8,3 miljoonaa euroa. Kuvataiteilijoita kuitenkin on 3 000 ja tanssitaiteilijoita alle tuhat.

Tanssitaide on Vilkunan mukaan hyvä vertailukohde kuvataiteelle. Vuodesta 2007 vuoteen 2012 tanssin tuet taiteen edistämiseen osoitetuista varoista ovat kasvaneet roimasti, peräti 83 %. Samalla aikavälillä kuvataiteen tuki kasvoi vain 7 %. Tanssitaiteen kehittämisestä ja uusien rakenteiden luomisesta on seurannut hyvää.

”Tanssissa on kehitetty vapaita ryhmiä ja tanssin aluekeskusverkosto, jotka ovat juuri rakenteita. Myös suoraa taiteilijarahoitusta on tullut lisää. ”

Eri taiteenalojen organisaatioiden saamat tuet paljastavat, että kuvataide kärsii rakenteiden puutteesta. Tukea saavat eniten ne alat, joilla organisaatioita on. Grafiikka Heikki Rönkkö.
Eri taiteenalojen organisaatioiden saamat tuet paljastavat, että kuvataide kärsii rakenteiden puutteesta. Tukea saavat eniten ne alat, joilla organisaatioita on. Grafiikka Heikki Rönkkö.

Rakenteet. Juuri niitä myös kuvataide tarvitsee lisää kehittyäkseen, sanoo Vilkuna. Ongelmat kertautuvat, kun tukea hakemassa on vain muutama kuvataidealan organisaatio. Kun ei ole hakijoita, ei tule tukeakaan. Mutta myös suorat tuet taiteilijoille pitää saada kasvamaan.

Tarvitaan monialaista kehittämistä kuvataiteen alalla.

”Tarvitaan monialaista kehittämistä kuvataiteen alalla. Ei yksi asia riitä. Taiteilijat haluaisivat suoraa taiteilijatukea mutta olen yrittänyt korostaa, että sitä ei tulla saamaan riittävästi kaikille taiteilijoille. Kansalaispalkka tai perustulokaan ei tule olemaan suuri, jos se tulee. Tanssin kentällä ongelmaan on tartuttu monialaisesti, ja siellä on myös onnistuttu parantamaan työllistymistä.”

Romppanen ja Vilkuna muistuttavat selvityksessään, että taiteessa toimeentulo perustuu neljään asiaan: palkkaan, myyntiin, tekijänoikeuskorvauksiin sekä apurahoihin. Kuvataiteessa kaikki nämä neljä taiteen tulolähdettä ovat huojuvia. Taiteen edistämiskeskuksen viime keväänä julkaisema Taiteilijan asema 2010 –tutkimus käsitteli yksilön tasolla samoja kysymyksiä kuin Romppanen ja Vilkuna selvityksessään. Tutkimuksen mukaan kuvataitelijoista noin kolmannes elää köyhyysrajan alapuolella. Taustalla ovat juuri samat ongelmat, jotka myös Romppanen ja Vilkuna havaitsivat.

Heidän mukaansa kuvataide nousisi rahoituskuopasta edes lähemmäs muita taiteenaloja , jos sille kohdistettaisi budjetti- ja veikkausvoittovaroista neljä miljoonaa euroa lisää vuosittain.

”Ei se kovin iso summa ole. Esimerkiksi lainauskorvauksia korotettiin juuri neljää miljoonaa euroa. Samalla summalla kuvataide pääsisi edes vähän paremmin tasavertaiselle tasolle kuin vaikkapa tanssi.”

Romppasen ja Vilkunan selvityksen tuloksia on jo alustavasti esitelty opetus- ja kulttuuriministeriölle. Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtaja Satu-Minna Suorajärven mukaan tulokset tukevat seuran edunvalvontatavoitteita, kuten näyttelypalkkiosopimuksen edistämistä.

”Teatteri- tai säveltaiteessa muusikot, ohjaajat ja näyttelijät saavat rahaa instituutioista. Rakenteissa on työpaikkoja, joista saa palkkaa. Kuvataiteilijalla on sellainen tilanne, että alalla on myös olemassa instituutioita, kuten museoita, mutta raha ei siirry kuvataiteilijalle. Me olemme jääneet palkkakehityksessä paljon jälkeen”, toteaa Suorajärvi.