Värien virittäjä ja tilallisuuden tutkija

23.11.2021Kirjoittaja: Hanna Hannus
Raija Malka. Kuva: Maarit Kytöharju

Suomen Taiteilijaseuran kuvataiteilijapalkinnon saa tänä vuonna kuvataiteilija Raija Malka. Taiteilija-lehti haastatteli Malkaa hänen kotonaan Helsingissä.

 

Marraskuisessa Helsingissä on valoa vain nimeksi.

Haastateltavasta ottamani valokuvat jäävät hämäriksi, ja päädymme käyttämään jutussa aiemmin otettuja kuvia muun muassa Lissabonin työhuoneelta.

Niissä näkyy valo, ja se on kuvataiteilija Raija Malkalle tärkeä elementti.

Malka on tämän vuoden Suomen Taiteilijaseuran kuvataiteilijapalkinnon saaja. Taiteilijakollegoiden myöntämän tunnustuksen arvo on 7 000 euroa. Palkinnon kriteereissä mainitaan, että kyseessä on tunnustus ansioituneelle ja ajankohtaiselle kuvataiteilijalle.

Kollegoiden myöntämä tunnustus tuntuu aina parhaalta.

Ajankohtaisen Malkasta tekee erityisesti viimeisin näyttely, kunnianhimoinen kokonaistaideteos Blick, jossa koko tilan täyttäviin kolmiulotteisiin maalauksiin yhdistyi säveltäjä Kaija Saariahon musiikki. Näyttely oli kesällä esillä taidemuseo Amos Rexissä Helsingissä, ja se oli myös osa Helsingin juhlaviikkojen ohjelmaa.

– Blickin ajatus oli, että kun tulee näyttelyyn, astuu suoraan teokseen sisään. Kävijä voi ikään kuin mennä maalaukseen sisälle ja uppoutua suuriin väripintoihin. Halusin tehdä teoksen, jossa kävijän omille tulkinnoille jää tilaa ja joka olisi peili katsojan omaan maailmaan, Malka kuvaa.

Malkalle Suomen Taiteilijaseuran kuvataiteilijapalkinnon saaminen on ollut iloinen yllätys.

– Kollegoiden myöntämä tunnustus tuntuu aina parhaalta.

 

Kaikki rakentuu edellisen pohjalle

Vastausta siihen, miten Malka päätyi tekemään suurikokoisia ja tilallisia maalauksia, täytyy lähteä kuromaan koko elämän pituiselta matkalta.

-Taiteilija käsittelee ja työstää samoja kysymyksiä ja teemoja koko elämänsä. Jokainen toteutunut teos ja näyttely vie eteenpäin ja syventää suhdetta näihin teemoihin.

Taiteiden välisen vuoropuhelun ja tilallisuuden teemat nousivat esiin jo maisterinäyttelyssä Arkkiarkilta Vanhan ylioppilastalon galleriassa. Kuvataiteilija Leena Rantasen kanssa tehdyssä teoksessa oli mukana runoilija Kari Aronpuron teksti ja näyttämöllisiä elementtejä.

Heti valmistumisensa jälkeen Malka toteutti ensimmäisen visualisointinsa Tapiolan kuoron Vesimusiikkia A -esitykseen. Sitä on seurannut lukuisia ooppera- ja näyttämötoteutuksia muun muassa Kansallisoopperaan ja Kansallisteatteriin.

Maalaukset ovat muuntuneet tilallisen rakenteen myötä myös itsessään tilallisiksi.

Malka kertoo muistavansa lapsuutensa Turusta kolme tilaa, jotka jäivät erityisen vahvasti mieleen: vanhan jugendtalon upeaan sisätilaan tuotu hiekkalaatikko lastenlääkärin vastaanotolla, Turun konserttitalo, sen kalteva ala-aula ja toiseen kerrokseen johtava loiva luiska sekä Wäinö Aaltosen museon brutalistinen arkkitehtuuri. Nämä olivat vaikuttavia kokemuksia lapsena.

Innostunut piirtäjä ja maalari päätyi Turusta Helsinkiin Taideteolliseen korkeakouluun. Tilallinen rakenne ja kolmiulotteinen muoto löysivät tiensä Malkan teoksiin heti uran alusta lähtien. Hän työsti tuolloin esimerkiksi pingotetuista kehyksistä pois otettuja, vapaasti roikkuvia kankaita.

– Maalaukset ovat muuntuneet tilallisen rakenteen myötä myös itsessään tilallisiksi.

Tila, väri ja Lissabonin valo

Raija Malkan työhuone sijaitsee Lissabonissa. Kuva: Raija Malkan arkisto

Malkan työhuone on jo yli kymmenen vuoden ajan ollut Portugalin Lissabonissa. Siellä valo on ympäri vuoden kirkkaampaa kuin Suomessa.

Maalarille väri on tärkeä työväline. Värien sekoittaminen ja oikean sävyn etsintä tuottavat tyydytystä. Ne ovat hänelle tärkeä väline ymmärtää ja käsitellä maailmaa taiteessaan.

– Valo vaikuttaa tosi paljon siihen mitä teen, miten maalaan, miten näen. Säädän värejä niin, että ne synnyttävät oudon ja vieraan maailman, kuitenkin täysin läsnäolevan. Teokset kadottavat materiaalisuutensa, aineellinen kääntyy kohti aineetonta.

Tilallinen kokemus ei synny Malkalle yksinomaan rakennuksista. Sen voi luoda vaikka lumisade, joka pimeydessä ja tyynellä säällä osuu katuvalojen säteisiin.

– Tila on samalla tavalla myös työväline kuten väri, jotain mitä pystyy manipuloimaan: niin että muunnokset niissä synnyttävät jännitteitä.

 

Omaa tietä eteenpäin

Taiteilijana Malka kertoo olevansa hidas tekijä ja työstävänsä teoksia niin kauan kuin ne sitä vaativat. Taiteellisen työn lisäksi hän on tehnyt opetustyötä esimerkiksi Aalto-yliopistossa. Lavastusprojekteissa työskentely osana työryhmää on myös tuonut vaihtelua työtapoihin.

Malka työhuoneellaan. Kuva: Raija Malkan arkisto.

Tällä hetkellä intensiivisen työskentelyn mahdollistaa valtion viisivuotinen taiteilija-apuraha.

– Tulosta syntyy, kun saa keskittyä rauhassa, ja sitä intensiivisyyttä työskentely vaatii.

Malka muistaa, miten hän taideopiskelijana pohti herkästi mitä muut hänen teoksistaan ajattelevat. Hän myöntää, että tuo sama ajatus pyörii usein vielä ammattitaiteilijankin mielessä.

– Usko omaan tekemiseen on kuitenkin se, mikä antaa rohkeuden ja myös rauhan keskittäytymiseen. Tietää mitä etsii, mutta ei aina tiedä miten. Parasta työskentelyssä ovat uteliaisuus ja jännitys.